Pierre Boulle: Apinoiden planeetta

Kwai-joen silta -kirjastaan tuttu ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti myös toisen filmimaailmaan merkittävästi vaikuttaneen teoksen, Apinoiden planeetan. Tämä ranskankielisen, vuonna 1963 ilmestyneen La Planète des singes (suomennos 1964) -kirjan pohjalta on luotu kokonainen mediabusinesstuote, seitsemän elokuvaa, kahdeksas tulossa, pari tv-sarjaa, sarjakuvia, kirjoja, tietokonepeli, ja ties kuinka moni muu kirjailija on saanut oman inspiraationsa tarinaansa luettuaan Boullen teoksen. Olen katsonut elokuvat ja Charlton Hestonin tähdittämä v. 1968 julkaistu ensimmäinen versio teki kauan sitten lähtemättömän vaikutuksen dramaattisine loppuineen. Hieman nolottaa sanoa, mutta meni useampi vuosikymmen ennen kuin tajusin taustalla olevan kirjan. Pierre Boullen nimi tuli tutuksi minulle vasta kun suomennoksesta otettiin kääntäjän tarkistama uusintapainos v. 2001 Tim Burtonin elokuvaversion tuoksinassa. Siitäkin on kulunut jo 13 vuotta ja vasta nyt sain luettua kirjan. Vaan ajan kuluminen ei tässä tapauksessa ole rapauttanut kirjan tehoa. Se on ehdottomasti genreklassikko. Osallistun Apinoiden planeetalla Vive la France -haasteeseen.

Kehystarinassa avaruuslomamatkailevat Jinn ja Phyllis löytävät pullopostia avaruudessa leijumassa. Pullon sisällä on pitkähkö kertomus Odysseus Mérou -nimiseltä lehtimieheltä, joka osallistui tutkimusryhmän mukana vuonna 2500 esikoismatkalle Betelgeusea kiertävälle planeetalle. Planeetan olosuhteet vastaavat Maata ja se on asuttu. Evoluutio tuntuu kuitenkin kehittyneen planeetalla eri suuntaan kuin kotiplaneetallamme, sillä hallitseviksi lajeiksi ovat nousseet älykkäät apinat ja ihmiset ovat puhekyvyttömiä ja eläimellisiä. Odysseus joutuu kamppailemaan säilyttääkseen henkensä sekä osoittaaksensa olevansa toista maata kuin muut planeetan ihmiset. Mutta onko hänellä enää mahdollisuutta pelastua takaisin Maahan ja tuttuun turvalliseen maailmanjärjestykseen?

Aloittaessani Apinoiden planeetan lukemisen, minulla oli elokuvien pohjalta joitain tiettyjä ennakko-odotuksia tarinan juonen suhteen. -68 valmistunut elokuva tuntuukin noudattaneen kohtalaisen hyvin kirjaa, ainakin sen perusteella mitä muistan, mutta kirjan loppu poikkeaa elokuvasta. Tai pitäisi kai sanoa, että elokuva poikkeaa kirjan lopusta. Pidin elokuvan lopusta paljon, ja kesti hetken sulatella kirjan versiota ennen kuin tajusin sen pienestä epäkohdastaan huolimatta olevan haastavampi ja siten omalla tavallaan parempi. Kirjan päätöstä on muistaakseni hyödynnetty kuitenkin myöhemmissä elokuvissa soveltaen.

Boulle käyttää hyväkseen tarinassaan todellisia kokeilevan psykologian ja käyttäytymistieteen tutkimusmenetelmiä ja tuloksia, joiden kautta hän antaa päähahmolleen mahdollisuuden osoittaa älyllisyytensä. Apinoiden planeetan teknillinen kehitys on selkeästi jäljessä ihmisplaneetan kehityksestä (avaruusmatkailu) ja tähän sekä apinamaailman hierarkiaan liittyykin satiiria hipovaa yhteiskuntakritiikkiä ja tarinan mielenkiintoisimmat käänteet. Ihminen ja apina asetetaan peilikuviksi toisilleen kahdessa eri kehitysvaiheessa. Evoluution kääntäminen päälaelleen on varmasti herättänyt vilkasta keskustelua aikanaan ja olemassa olollaan yleensäkin vastustusta.

Zira, Cornelius ja Zaius tuntuvat tutuilta jo ennestään elokuvan pohjalta. Corneliuksen tutkimuksia en tosin elokuvasta muista, joten kirjassa ne tuntuvat aika raaoilta ja samalla tulee jälleen pisto ihmiskuntaa kohtaan peilaten. Boulle kirjoittaa ajatuksia herättävästi, joskin hieman välillä kuultaa läpi puheissa vanhahtava mahtipontisuus, joka tosin elää yhä tänäkin päivänä sitkeästi akateemisissa ympyröissä, myönnettäköön. Tarina nostaa esille yli lajirajojen ylittävän ystävyyden sekä älyllisen ennakkoluulottomuuden, siinä missä myös negatiiviset vastavoimat.

Apinoiden planeetan synty (The Rise of the Planet of Apes, 2011) aloitti uudelleen Apinoiden planeetta -elokuvien sarjan ja sen tarina jatkuu tänä kesänä ensi-iltaan saapuvalla Dawn of the Planet of the Apesilla, jonka krediiteistä löytyy yhä myös kirjailijan nimi. Vaikka uusi sarja luo jo ihan omaa tarinaansa, niin sen verran kiinnostava se on aiheeltaan, että kuuluu ainakin minun katsottavien listalle. Olen tyytyväinen, että tulin vihdoin myös lukeneeksi alkuperäisen kirjan. Koen lukeneeni merkkiteoksen.