Ayn Rand: Anthem

Ayn Randin pienoisromaanimittainen dystopiatarina Anthem julkaistiin ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1938. Minulle tarina päätyi luettavaksi Project Gutenbergista ilmaiseksi silmällä pitäen tulevaa Retro Hugo -äänestystä.

Tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on ajautunut sosialistiseen kollektiivisuuteen, jonka peruspiirteenä on yksilöllisyyden olemassaolon täydellinen unohtaminen. Tästä vahvimpana merkkinä on minä-sanan katoaminen kielestä ja ihmisten persoonallisuuksien tukahduttaminen. Tiettyjen sanojen käyttö, kuten ”minä”, ”minun” tai ”ego”, on johtanut kuolemantuomioon. Järjestelmä valitsee kunkin jäsenensä aseman ja tehtävän, eikä sitä vastaan voi taistella tai muuksi muuttaa. Opiskeluvaiheessa tutkijan tehtävistä haaveileva, mutta katulakaisijaksi tuomittu Equality 7-2521 on nuori mies, joka päättää toteuttaa intohimoaan salassa ja tekee valoa tuovan keksinnön. Hän ihastuu Liberty 5-3000:ksi nimettyyn nuoreen naiseen, mutta koska yhteisössä vapaa kanssakäyminen ja suhteiden luominen on kielletty, kumpikaan ihastuksen osapuoli ei voi ilmentää itseään, saati edes koskettaa toistaan. Equality 7-2521 yrittää löytää keinon toteuttaa unelmaansa, mikä johtaa konfliktiin yksilön ja yhteisön välillä ja saattaa Equality 7-2521:n hengenvaaraan.

Rand käyttää tarinansa symboliikkana kreikkalaista mytologiaa Prometheuksesta ja Gaiasta. Equality 7-2521 tekee valoon liittyvän keksinnön, kuten Prometheus toi tulen ihmisille, mikä samalla kuvaa valaistumista. Taustalla näkyy mennyt ja unohdettu maailma, Mainitsematon aika, jonka rippeisiin Equality 7-2521 tarttuu. Liberty 5-3000 työskentelee kaupungin ulkopuolella läheisessä kosketuksessa maahan ja hänessä elää myös rohkeus ja uskallus yksilöllisiin ratkaisuihin. Yhteisön jopa järjetön rajoittuneisuus tulee esille sen hylätessä edistyksellinen saavutus, koska siihen ei ole annettu lupaa yhteisöllisen neuvoston kautta. Tarinassa henkii voimakas vastarintaa Neuvostoliiton kaltaista kommunistista järjestelmää kohtaan, mikä ilmeisesti juontaa juurensa kirjailijan venäläisestä syntyperästä.

Tekstissä on runon vaikutelmaa, joka ehkä syntyy lähinnä ekirjan taitosta. Liekö samanlainen on ollut alun perin painetuissa versioissa. Minulla oli Ayn Randin kirjoituksista etukäteen vain hämärän ristiriitainen mielikuva ja ennakko-odotus, sillä tiedän varsinkin Atlas Shruggedin herättäneen keskustelua ja paljon negatiivisia mielipiteitä, minkä vuoksi en ole sitä koskaan halunnut lukea. Anthem ei kuitenkaan vastannut mielikuvia tai odotuksia. Tarinan lopussa on filosofista mahtipontisuutta, joka menee ylikierroksille, mutta muuten dystopinen kuvaus on onnistunut. Päinvastoin kuin monessa nykypäivän muodikkaassa dystooppisessa tarinassa, jossa kirjailija ei välttämättä usko luomansa maailman mahdollisuuteen, Anthemissa on selvästi näkyvissä kirjailijan näkemys kollektivismin ongelmallisuudesta ja uhkakuvista. Aikakausi on ollut siihen varmasti otollinenkin.

Anthemista löytyy varmasti teemoja, joita voi tulkita laajemminkin ja kirjailijan luoman filosofian pohjalta, mutta halusin pysytellä omassa lukukokemuksessani kevyellä tulkinnan tasolla. Anthem on helposti lähestyttävä teos, vaikka loppu menee makuuni nähden kerronnallisesti hieman yli. Minun pitää vielä harkita onko teos Retro Hugo -nimeämisen arvoinen, mutta eipä novella-kategoriaan ole muuten juuri tunkua. Vuoden 1938 lyhyehköjä teoksia ei ole kovin vaivatonta saada käsiin.