Laken kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuva tarina poimii suoraan elementtejä historiasta. On Galileon kaltainen tutkija, jonka löydöt kyseenalaistetaan kerettiläisinä ja vapaamuurarien tavoin salaisuuksia hallussa pitävä instituutio. Ihmiskunnan alkuperän arvoitus on hyvinkin tuttu aihe science fictionissa, eikä tarina sinänsä sisällä mitään uutta sillä saralla, ja uskontoakin on sekoitettu tieteeseen tai sen vastapainoksi useissa tarinoissa, esimerkiksi Ursula K. Le Guinin Aliset tähdet -novellissa (löytyy mm. Pimeälipas ja muita tarinoita -kokoelmasta). Morgan Abutti on väritön hahmo, eikä muistakaan löydy sellaista persoonallisuutta joka jäisi mieleen.
The Stars Do Not Lie -hokemaa toistetaan kyllin usein, jotta se muuttuisi todellisuudeksi. Tarina on luettava ja mukiinmenevä, mutta ei aivan uskottava, sillä tarinan päähenkilön tulkinta löydöstään ei vastaa tieteellistä moninäkökulmatarkastelua. Mutta tarinan lyhyyden vuoksi joissain kohden täytyy yksinkertaistaa. Luin The Stars Do Not Lien huhtikuussa ja yksityiskohdat alkavat unohtua. Ei siis erityisen mieleenpainuva tarina.
Yhteenvetona pienoisromaanien Hugo-ehdokkaista, tässä linkit niiden arvioihin äänestysjärjestyksessäni:
Brandon Sanderson: The Emperor’s Soul
Aliette de Bodard: On a Red Station, Drifting
Nancy Kress: After the Fall, Before the Fall, During the Fall
Jay Lake: The Stars Do Not Lie
Mira Grant: San Diego 2014 – The Last Stand of the California Browncoats
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!