Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Suzanne Collins kirjoitti ennen supersuosittua Nälkäpeli-trilogiaansa hieman nuoremmille suunnatun The Underland Chronicles -sarjan, johon kuuluu viisi osaa, ja joka sekin ylsi mm. New York Timesin YA-kirjojen bestsellerlistoille. Ensimmäinen osa, eli tänä vuonna suomennettu Ylismaan Gregor ilmestyi alunperin vuonna 2003. Alismaan tarinat saa käännösjatkoa syksyllä kakkososalla, Gregor ja Turman ennustus. Viimeinen alkuperäinen osa julkaistiin vuonna 2007, toivottavasti sarja saa senkin aikanaan suomeksi.

Ylismaan Gregor kertoo 11-vuotiaasta newyorkilaispojasta, jonka isä on kadonnut jokunen vuosi sitten salaperäisesti. Äidin ollessa töissä joutuu Gregor vahtimaan kaksivuotiasta siskoaan Bootsia ja tekemään kotitaloustöitä. Pyykkihuoneessa sisko putoaa ilmastointikanavaan ja Gregor menee tietysti hänen peräänsä. Pudotuksen jälkeen hän löytää yllättäen itsensä ja siskonsa Alismaasta, maanalaisesta maailmasta, jossa ihmisten lisäksi elää isokokoisia puhuvia torakoita, lepakoita ja rottia sekä hämähäkkejä ja muutamia muitakin lajeja. Kaksikko tutustuu myös lepakoilla ratsastaviiin ihmiskuninkaallisiin Luxaan ja Henryyn. Gregor haluaa tietenkin palata kotiin mitä pikimmin, mutta se ei onnistukaan noin vain, vaan on olemassa ennustus, jonka toteuttamisessa Gregorilla on roolinsa.

Ylismaan Gregor on mukava seikkailutarina, ja eläinsatuihin ja satufantasioihin nähden se hieman ravistelee eläinlajien stereotypioita, mutta rotat ovat yhä rottamaisen luihuja. Alussa ilahduin hienoisesta huumorista, jota on ujutettu mukaan, ja olisi se saanut jatkua läpi kirjankin, mitä ei valitettavasti tapahtunut. Gregor on tyypillinen sankaripoika, joka lisäksi vaihtelee pikkusiskon vaippoja. Siis supersankari. Hän vaikuttaa ikäistään vanhemmalta ja vastuuntuntoisemmalta ja kätevältä ja nokkelalta. Boots tuntuu kaksivuotiaaksi epäaidolta uhmaikäiseltä, mutta enpä tosin ole koskaan nähnyt kaksivuotiasta moisessa ympäristössä mihin kirjassa joudutaan. Jotenkin vain epäilen, että kirjan juonen toimivuuden kannalta sekä Gregor että Boots ovat käyneet pienen kiltteyskoulutuksen Collinsin päässä ennen paperille päätymistä.

Collins kirjoittaa sulavaa tekstiä, jota on helppo lukea, mutta tietty iskevyys ja koukuttavuus puuttuvat, piirteet jotka näkyvät puolestaan Nälkäpelissä selkeästi. Ehkä Alismaan tarinoita ei pidä verrata Nälkäpeliin, sillä pääsääntöinen kohderyhmäkin on hieman eri ja Ylismaan Gregor on vieläpä esikoiskirja. Minulle Ylismaan Gregor ei kuitenkaan napannut, ei hahmot, eikä oikein maailmakaan. Alicen Ihmemaa ja Gaimanin maanalainen Lontoo ovat paljon houkuttelevampia ja kiinnostavampia, puhumattamakaan siitä jästien silmiltä piilossa olevasta ympäristöstä, jonka Rowling loi. Luulenpa, että Alismaan tarinoiden lukeminen jää minun osaltani tähän.