Madeleine L'Engle: Hyppy ajassa

Science fiction -haasteen ensimmäisen kategorian toiseksi kirjaksi valitsin Madeleine L’Englen 50-vuotissynttäreitään tänä vuonna viettävän Hyppy ajassa -kirjan (A Wrinkle in Time, 1962). Suomeksi vuonna 1986 ilmestynyt teos on nuortenkirjaklassikko, joka joutui kustantajien hylkäämäksi ainakin 26 kertaa ennen kuin pääsi julkaistavaksi ja se löytyy myös usein amerikkalaisten bannauslistoilta. Edellisessä haasteen kuukausikatsauksessa vihjasinkin jo, että kirja herätti minussa(kin) ristiriitaisia tuntemuksia, mutta ehkäpä eri syystä kuin niillä, jotka kirjaa ovat bannattavaksi kannattaneet. Ja uskokaa pois, tämä kirja alkaa lauseella: "Oli synkkä ja myrskyinen yö".

Meg Murry on varhaisteini, joka on hieman epäkypsän oloinen ja jatkuvasti vaikeuksissa koulussa, mutta hänellä on lahjoja, jotka ainakin hänen tieteilijävanhempansa tunnistavat. Myös Megin 5-vuotias pikkuveli Charles Wallace on poikkeuksellinen, superälykäs. Murryn perhettä varjostaa isän äkillinen katoaminen ja kyläläisten ilkeät vihjailut katoamisen syistä. Kun erikoislaatuinen naapuri, rouva Kummoinen pistäytyy vierailulle ja ohimennen mainitsee, että sellainen asia kuin tesserakti on kuin onkin olemassa, Megin seikkailut alkavat. Charles Wallacen ja kaltoin kohdellun naapuripojan Calvinin kera Meg päätyy rouva Kummoisen ja tämän yhtä outojen ystävien kanssa matkalle, joka vie heidät universumin ääriin isää etsimään.

Toisen maailmansodan jälkeen 50-luvulla amerikkalainen kulttuuri palautti naiset koteihin perinteisiin rooleihin, hengettäriksi uusien hellojen ja jääkaappien ääreen ja tytöt siisteiksi ja kilteiksi, ja vielä seuraavan vuosikymmenen alussakin trendi näkyi. Ajankohtaan nähden L’Englen kirja ravistaa reippaasti käsitystä tyttöjen ja naisten rooleista. Se astuu Dorothy Hodginin ja Rebecca Lancefieldin jalanjäljissä äidin laboratorioon ja laittaa päähenkilöksi tytön matkustamaan pitkin poikin avaruutta pelastamaan isää. Ehkä L’Englen tyyli on jopa alleviivaava, mutta nuortenkirjoissa korostaminen ei ole mitenkään harvinaista tai aina edes häiritsevää. Pisteitä L'Englelle erilaisesta "tyttökirjasta". Charles Wallace hahmona on kuin Orson Scott Cardin Enderin esikuva, joka ei ehkä ole niin toiminnallinen, mutta älynsä puolesta samaa luokkaa. Nämä pikkunerot ovat niin harvinaisia, että heitä on vaikea mieltää kovin aidoiksi. Hyvin älykkäiden ihmisten joukossa koulun alisuorittaminen ei kuitenkaan ainakaan aiemmin ole ollut mitenkään tuntematon asia, joten uskottaviakin puolia löytyy.

Sen sijaan eniten minua lukiessa hämmensi kirjailijan tyyli sekoittaa tieteellisen ajatusmaailman (tesserakti, matematiikka) keskelle uskonnollista vakaumusta. Hän tekee sen kyllä sujuvasti upottaen esimerkiksi Jeesuksen samalle viivalle kirjailijoiden ja tiedemiesten joukkoon tai lainaamalla yhtä kevyesti Raamattua siinä missä kaunokirjallisia tai filosofisia teoksiakin. Lukijana oli vaikea päättää, onko kyseessä nerokas oivallus hämmentää tieteen ja uskonnon rajapintoja ja kuinka avarakatseisesti ei-keksittyyn uskonnolliseen puoleen science fiction -kirjassa pitäisi suhtautuakaan. Joka tapauksessa minulle jäi vaivautunut olo, samalla tavalla kuin lukiessani aikuisena C.S. Lewisin Narnia-teoksia tai Philip Pullmanin Universumien tomu -kirjojakin. En tiennyt ennen Hypyn ajassa lukemista L’Englen vakaumuksesta ja loppujen lopuksi sillä ei olisi ollut merkitystäkään, ellei se näkyisi niin selkeästi läpi.

Hyppy ajassa on tarinana myös fantasiamainen, joten ehkä se määrittelyltään vastaisi enemmän science fantasiaa. Rajojen veto ei ole aina merkittävää, eikä edes tarpeellista. Hyvän ja pahan taistelu on ikuinen teema, josta voi ammentaa tarinoita tyylilajeista riippumatta, olipa taistelu maailmankaikkeuden laajuista tai ihmisen päänsisäistä. Joskus nämäkin ovat yksi ja sama asia. L’Engle on kirjoittanut kirjalle jatkojakin, mutta niitä ei ole suomennettu, ja vaikka olisikin, en ainakaan itse olisi kovin innokas niitä lukemaan. A Wrinkle in Time on sovitettu myös sarjakuvaksi ja elokuvaksi. L’Engle sanoo elokuvan vastanneen hänen odotuksiaan: se oli yhtä huono kuin hän odotti sen olevan. Tämä lausunto riittää minulle. En yritä hankkia sitä käsiini katsottavaksi.

Kirjan kannesta on jälleen pakko kommentoida lyhyesti. Ymmärrän hyvin, että kansi on lastenkirjamainen ja positiivinen, eikä ulkolaiset kannetkaan ole kovin mairittelevia tämän kirjan yhteydessä olleet, mutta kuinka vaikeaa olisi ollut jättää Megin hiukset lyhyiksi ja lisätä hänelle silmälasit? Eikä rouva Kummoisenkaan pitänyt ihan kentaurilta näyttää ja siivetkin ovat väärässä paikassa. Nipotan.

Täältäpä voi vilkaista millä tyylillä ja mille yleisölle A Wrinkle in Timen 50-vuotispainosta markkinoidaan.

Science fiction -haaste