maanantai 24. syyskuuta 2012

Sheri S. Tepper: Ruohojen maa

Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan -kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo kaksi vuotta (arvostelu). Science fiction -haasteen yhteydessä tuli ajankohtaiseksi lukea toinen kirjahyllystä löytyvä Tepperin kirja Ruohojen maa, joka alun perin on julkaistu vuonna 1989 (Grass). Suomennos ilmestyi 1991. Liitän kirjan haasteen kategoriaan 2. eli aikuisten science fiction. Lisäksi ujutan kirjan mukaan myös Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -lukuhaasteeseen (1. kirja).

Tulevaisuuden Terra on ylikansoitettu ja -kuormitettu planeetta, jossa luvattomasta lisääntymisestä menettää ihmisoikeudet. Ihmiskunta on levittäytynyt asuttamaan ympäri tunnettua avaruutta vieden mukanaan niin kulttuurinsa kuin uskontonsakin. Kun salassa pidetty ruttoepidemia uhkaa koko ihmiskuntaa, uskonnollisen ryhmittymän Pyhyyden hierarkki pyytää vanhakatolilaista veljenpoikaansa Rigo Yrarieria perheineen muuttamaan Ruohojen maahan, planeetalle, jolle ruton ei toistaiseksi tunneta levinneen. Rigon ja hänen vaimonsa Marjorien tulee selvittää onko Ruohojen maa turvallinen ja miksi rutto ei sinne leviä. Löytyisikö sieltä pelastus ihmiskunnalle ennen kuin on liian myöhäistä. Tehtävä osoittautuu haastavammaksi kuin pariskunta kuvitteleekaan, sillä uudella planeetalla alkuperäinen eurooppalaistaustainen muuttajaväestö, aristokraattiset bonit elävät tiukassa suljetussa yhteisössä omine ketunmetsästystapoineen. Pyrkiessään heidän suljetun piirin hyväksymäksi, alkaa itse Ruohojen maa paljastaa salaisuuksiaan, joilla on kauaskantoiset seuraukset Marjorien ja hänen perheensä elämään.

Tepper luo loistavan kuvan vieraasta planeetasta, joka on samalla kiehtova että pelottava. Pelkkiä erilaisia ruohoja kasvavat alueet värikirjoineen avautuu kirjailijan tekstin myötä kaikkine vivahteineen lukijalle elävänä. Samoin synkkä ja salaperäinen metsäalue, jonne katoaa ihmisiä teille tietymättömille. Vuodenaikojen Maasta poikkeavat pituudet tekee planeetasta haastavan ja ihmiset siirtyvät talven ajaksi asumaan maan alle, mikä vaikuttaa asukkaiden psyykeeseen. Mutta planeetan kasvustoa ja ilmastoa oudommaksi osoittautuu planeetan eläimistö. Jo heti alkupuolella aristokraattien valtaviin metsästysratsuihin hippaihin ja hevostenkokoisiin metsästyskoiriin liittyy jotain selittämätöntä, mikä aukeaa pikkuhiljaa tarinan edetessä.

Ruohojen maa sisältää yllättävän monta juonilinjaa, jotka saavat jo huolestumaan lukiessa mitkä näistä on merkittäviä ja miten kirjailija kokoaa ne yhteen loppuun mennessä. Hyvin Tepper saa kasattua paitsi planeetan faunaan liittyvän juonen, myös muinaisen rauhanomaisen arbai-väestön katoamisen selvittelyn, ruttotutkimuksen, perheongelmien ratkomisen ja uskonnolliset pohdiskelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Kirja on monimutkainen, mutta ei vaikeaselkoinen. Tepper asettaa tarkkailun kohteeksi naisen aseman ja asenteet, odotukset ja ihmissuhteiden sekä uskonnollisen riippuvuuden. Hän tutkiskelee myös uskonnon ja omatunnon suhdetta väkivaltaan.

Pidin Ruohojen maasta aina sen viimeiseen neljännekseen saakka, jolloin teologiset pohdiskelut ja selitykset nousivat niin pinnalle ja määrittäväksi tekijäksi, että intoni loppuratkaisua kohtaan romahti. Lisäksi yksi hahmoista alkoi osoittaa sen sortin tietämystä asioista, että hän tuntui liian helpolta apurilta. Seksuaalisuus ei ole kirjassa varsinainen teema, vaikka siinä pohditaankin avioliittoa, mutta Tepper saa ujutettua muutamia outoja lajien väliseen kanssakäymiseen liittyviä kohtia tekstiin, joiden tarpeellisuus ei aivan avautunut minulle. On helppo nähdä Tepperin tarkoituksen asettaa äly ja loogisuus vastakkain uskomusten ja uskonnon kanssa, mikä rinnastuu myös planeetan faunaan liittyvässä juonikuviossa. Syyllisyydentunto ja oikean ja väärän pohtiminen sinänsä ovat teemoina useinkin hedelmällisiä, mutta Tepperin logiikka tuntuu välillä ontuvalta, ristiriitaiselta ja liioittelevalta. Kuten Portti naisten maahan -teoksen yhteydessäkin totesin, Tepper ei sisällytä tarinaansa juurikaan huumoria. Ehkä se totisuus jossain määrin hieman toimii myös tarinaa vastaan.

Ruohojen maa on rohkea kirja, joka sisältää paljon hienosti rakennettuja yksityiskohtia. Tepper luo tähän maailmankaikkeuteen paikan, joka hivelee mielikuvitusta. Vaikka kirja ei minua kaikilta osin vakuuttanut, se on kuitenkin suositeltavaa luettavaa.


Science fiction -haaste


6 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! On tehnyt mieli lukea tuo Portti naisten maahan jo jonkin aikaa, ja tästähän tuli taas yksi lisä loppumattomalle lukulistalleni. Milloinkohan ikinä ehdin... Oikeastaan nuo kaikki esiin nostamasi teemat kiinnostavat minua noin yleisesti ottaen, joten kyllä tämä on luettava!

    Ps. Kosmoksen lumoa, ei sentään kaamoksen. (Vaikka joskus toivoisin kaamoksestakin löytäväni jonkinmoisen lumon... :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihitys. Jotenkin täällä Lapissa se kaamos tuntui niin luonnolliselta sanalta tuohon. Kiitos kun korjasit virheen, en olisi varmaan itse huomannut. Ja toki kaamoksessa on lumoa, ainakin tällaiselle pimeän lapselle, joka ennen päivän laskua ei voi...

      Poista
  2. Kivaa että kirjoitit tästä! Huomiosi, että huumori on vähissä, pitää paikkansa, mutta hassua kyllä en ollut sitä tajunnut ollenkaan... ehkä olen lukenut nämä Tepperini ensimmäisen kerran sellaisessa iässä, jossa huumori ei ollut niin oleellista tai jotain... Ja nyt olen niin vannoutunut fani, etten kykene näkemään edes ilmeisiä puutteita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se huumori olekaan kaikissa teoksissa oleellista, itse pidän kuitenkin enemmän esim. Margaret Atwoodin tyylistä sisällyttää jotain huumoripitoista vakavuuden keskellekin. Varmaankin makukysymys jääkö Tepperin kirjoissa huumoria kaipaamaan. Ja fanithan on ihan oma lajinsa lukijoina :)

      Poista
  3. Mäkään en Booksyn tavoin ole kiinnittänyt huomiota huumorittomuuteen Tepperin kirjoissa, en varmaan sitä ole niissä osannut kaivatakaan. Vaikka olen lukenut vasta kolme Tepperin kirjaa, voin sanoa olevani melkeinpä fani. Tosin lopetus ei ole todellakaan ollut Tepperin vahvuuksia Ruohojen maassa eikä Beautyssa – turhaa alleviivausta ja saarnaa on lopussa ollut. Huippu hyvässä Portti naisten maahan kirjassa en muista, että lopetus olisi ollut samalla tavalla heikko. Tepperiä pitäisi lukea kyllä lisää, kunhan kerkeäisi. Optimistisesti toivon, että luettavakseni valituissa kirjoissa lopetuskin olisi onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että seuraava valintani Tepperiltä olisi juuri Beauty, mutta ehkä sittenkin päädyn The Margaretseihin. Saattaa mennä jokunen vuosi tosin taas ennen sitä seuraavaa.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...