Hugh Howey: Wool 1-3

Amazonin asiakkaana saan ostosteni perusteella ajoittain suosituksia kirjoista, jotka minua ehkä myös kiinnostaisivat. Yleensä en niiden kautta löydä uutta luettavaa, mutta Hugh Howeyn ekirjasarja Wool on poikkeus. Suhtaudun omakustanteisiin kirjoihin hieman varauksella. Woolista lukemani arvostelut saivat minut kuitenkin kokeilemaan sarjaa, josta puhutaan jo ekirjailmiönä. Eilen huomasin, että Howey on nyt saanut sarjalleen kustantajaksi brittiläisen Random Housen, joten Wool ilmestyy yhtenä kovakantisena paperipainoksena ensi tammikuussa ja elokuvaohjaaja Ridley Scott on ostanut lisäksi tarinan elokuvaoikeudet. Tulemme siis kuulemaan Woolista vielä useamman kerran.

Sarja sisältää viisi osaa, jotka ovat saatavilla myös omnibus-versiona yhtenä tiedostona, sekä kuudentena esiosan. Ja koskapa Yhdysvalloissa ekirjabisnes on Suomea vilkkaampaa, omakustanteinen kirjasarja on tehnyt Howeysta hyvin toimeen tulevan kirjailijan jo ennen kustannus- ja elokuvasopimuksia. Mutta onko Wool kohun arvoinen?

Woolin tarina sijoittuu post-apokalyptiselle maapallolle, jossa ihmisväestö elää suuressa siilossa, joka ulottuu yli sata kerrosta maanpinnan alapuolelle. Siilon ulkopuolella on ankea, myrkyllinen maailma, josta puhuminen on tabu tai ainakin on varottava mitä sanoo, jotta siilon asukkaiden henkinen tasapaino ei järkkyisi. Siilossa on ollut kapinoita, tosin viimeisestä on jo aikaa. Kapinan jäljiltä niin kirjat kuin sähköisetkin tiedostot ovat kadonneet, mutta seriffi Holstonin vaimo on päässyt tietojen jäljille kohtalokkain seuraamuksin. Rikollisiksi tuomitut poistetaan siilosta. He joutuvat viimeisenä tehtävänään puhdistamaan maanpäälliset sensorit ja kamerat, joilla ulkomaailmaa voidaan tarkkailla. Miksi karkotetut suostuvat työhön karkottajiensa hyväksi ennen kuin myrkyllinen ulkomaailma surmaa heidät? Sen seriffi Holston haluaa selvittää.

Wool 1 (2011) on novellin pituinen itsenäinen aloitusosa. Se keskittyy Siilo-18:n seriffi Holstonin tarinaan tämän yrittäessä selvittää vaimonsa kuolemaan johtaneet syyt. Siilolla on salaisuutensa ja vaikka ykkösosa toimiikin itsellisenä tarinana, johdattaa se mainiosti ja saumattomasti myös jatko-osiin. Howeyn kirjoitustyyli on lempeä ja melankolinen. Woolin aloitus on pohdiskeleva ja jos minulla jotain ennakkoluuloja oli omakustanteista tekstiä kohtaan, niin ne katosivat muutamien kymmenien sivujen aikana. Ykkösosa imaisi mukaansa maailmaansa ja salaisuuteen.

Wool 2 – Prober Gaugen (2011) päähenkilöinä ovat Siilo-18:n pormestari Jahns ja apulaisseriffi Marnes. He ovat valitsemassa uutta virkamiestä ja matkaavat halki siilon tutustumaan kandidaattiin Julietteen, mutta selvittämään myös miksi Juliette ja hänen isänsä eivät ole tavanneet toisiaan vuosikymmeniin. Jahnsin ja Marnesin pienoisromaanin mittainen matka valottaa hienosti siilon sisäistä toimintaa ja kuinka elämä sen sisällä on mahdollista. Epäilen, että kaikki kirjailijan keksimät ratkaisut olisivat oikeasti käypiä, mutta tarinassa ne toimivat ja kirjoitustyyli tekee siilosta elävän yhteisön, joka aukeaa silmiin mielikuvituksen visuaalisellakin tasolla. Välillä jäin jopa kuvittelemaan millaisesta ja minkä kokoisesta rakennelmasta on kyse. Ikääntyneiden Jahnsin ja Marnesin suhde toisiinsa on herkästi ja hienovaraisesti kuvattu. Kakkososa jää jo cliffhangeriin, josta kolmanteen osaan on pakko jatkaa viipymättä.

Wool 3 – Casting off (2011) nostaa edellisessä osassa esitellyn Julietten pääosaan. Juliette ryhtyy uudessa virassaan tutkimaan löytämiään salaisia tiedostoja ja joutuu vastakkain IT-osaston johtajan Bernardin kanssa. Siilon salaisuudet alkavat pikkuhiljaa avautua, mikä johdattaa useita ihmisiä vaaraan, ennen kaikkea Julietten itsensä. Juliette tutustuu tehtävänsä ohessa nuoreen tähtiä tarkkailevaan Lukasiin. Jälleen kerran kirjailija kuvaa kahden ihmisen kanssakäymistä tyylillä, jota voi sanoa lempeän ja kohteliaan hienovaraiseksi.

Wool-sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa tapahtuu paljon tiivitetysti, mutta silti Howeyn tyyli on pohdiskelevan hidasta. Siinä on kiehtovaa tunnelmallisuutta ja kun päälle pistetään juonen cliffhangerit, sarja on tähän mennessä lunastanut kehunsa.

Vaikka minulla on vielä neljäs ja viides osa sekä myös esiosa lukematta, en ihmettele, että tarina on kiinnostanut Ridley Scottia elokuvaoikeuksien verran. Woolilla on selkeästi esikuvansa, se ei ole juonellisesti täysin omaperäinen, vaan herättää tuttuuden tunnetta. Tarina ei ole kuitenkaan toistaiseksi ennalta arvattava ja Howeyn kirjoitustyyli on ehdottomasti plussaa.


Luen syyskuun aikana myös loput osat, joten niistä arvostelut myöhemmin. Alla vielä Woolin virallinen kirjatraileri, joka kuvaa hyvin tunnelmaa.

Lisätty: Wool 4-5 arvostelu löytyy täältä.