Paul Kearneyn The Mark of Ran (arvostelu) oli jokseenkin pettymys, mutta päätin silti lukea heti perään The Sea Beggars -sarjan toisen osan This Forsaken Earth, joka on julkaistu vuonna 2006.
Jokunen vuosi on kulunut The Mark of Ranin tapahtumista ja Rol Cortishanesta on tullut kokenut merenkulkija Revenant-laivallaan. Hän taistelee ystäviensä kanssa bionarilaisia vastaan pitääkseen salaisen turvapaikkansa Ganesh Kan yhä salassa. Menneisyys kuitenkin palaa Rolin eteen Cancerin, entisen Varkaiden kuninkaan muodossa, kun hänen sisarpuolensa Rowen haetuttaa hänet tykönsä. Bionar on sisällissodassa, sillä Rowen pyrkii saamaan hänelle oikeutetusti kuuluvan kruunun haltuunsa. Hieman vastahakoisesti Rol suostuu auttamaan Rowenia. Hänen tunteensa sisartaan kohtaan ovat yhä voimakkaat.
This Forsaken Earth on aloitusosaa tasapainoisempi ja kypsempi teos, johtuen paljolti siitä tosiseikasta, että päähahmo on hieman varttuneempi. Kearney myös laajentaa maailmaa tuoden esille uusia paikkoja, vaikkakin näin lyhyessä kirjassa niihin ei ennätetä keskittyä kovinkaan pitkään. Toiminta on kirjan pääantia. Taistelukuvaukset niin merellä kuin maallakin ovat vahvoja ja onnistuneita. Mutta erityisesti esille nousee yksittäinen matkakuvaus kylmän vuoriston läpi. Muutamaa hetkeä lukuunottamatta Rol onnistuu olemaan siedettävä hahmo ja vaikka Gallico ja Elias eivät ehkä olekaan fantasian syvimpiä sieluja, niin heihin pystyy jo kiintymään. Kirjan loppua kohden myös Rol parantaa osakkeitaan huimasti, vaikka heti kirjan ensimmäisellä kolmanneksella olin heittää kirjan nurkkaan syystä mitä sanoja Kearney laittoi hahmolleen suuhun.
Merenkäyntiin liittyvä kuvaus asettuu tekstissä osaksi tarinaa enemmän kuin The Mark of Ranissa, missä se tuntui välillä olevan itse asia. Tämä tunne saattaa johtua toki myös siitä, että maailma tulee toisessa kirjassa jo tutummaksi ja lähemmäksi. Silti kirjassa vietetään aikaa merellä yllättävän vähän. Päätapahtumat käydään maalla, mikä pienoisena pettymyksenä todettakoon. Jotenkin tuntuu, että ensimmäisessä kirjassa annettu lupaus (Ranin merkin yhteydessä) ei tunnu toteutuvan siinä määrin mitä pitäisi. Tosin sarja on vielä kesken, joten ehkä tästä vielä noustaan lupausten tasolle. Mytologinen osuus lisääntyy ja siihen puoleen olen tyytyväinen. This Forsaken Earth päättyy varsin mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa olen näkevinäni suuntauksen, joka on tuttu Kearneyn yksittäisistä kirjoista. Jatkossa näemme ehkä enemmän kirjan todellisen maailman ja Rolin nyt jo vieraileman "toisen" maailman vuorottelua.
This Forsaken Earth on ensimmäistä osaa parempi kirja. Jos kehitys jatkuu entisellään, niin päätösosalta on lupa odottaa varsin tyydyttävää ratkaisua. Valitettavasti viimeistä osaa, Storm of the Deadia, ei julkaista itsellisenä teoksena, vaan se ilmestyy osana kolmen kirjan omnibusia. Niinpä kaksi ensimmäistä osaa ostaneiden pitää ostaa ne osat uudelleen, jotta saavat sen kolmannen. Toivottavasti Solaris tajuaa edes laittaa siedettävän kannen kirjaan, eikä mitään kulmiensa alta tuijottelevaa miesmallihahmoa. Omnibus-versiota on lupa odotella aikaisintaan ensi vuoden loppupuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!