George R.R. Martin: Fevre Dream

Hieman pelkäsin lukea George R.R. Martinin vuonna 1982 julkaistun Fevre Dreamin uudelleen vuosien jälkeen, sillä ensimmäinen lukukokemus oli voimakas. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä vaikka jotkut tapahtumat eivät tulleetkaan enää yllätyksinä, tunnelma oli yhä yhtä vangitseva kuin aiemminkin. Fevre Dream kestää ajan ja usean lukukerran. Se on Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaa edeltävästä tuotannosta parhaiten menestynyt yksittäinen teos, joka on julkaistu myös Fantasy Masterworks -sarjassa ja kuvitettuna erikoispainoksena. Fevre Dream oli aikanaan mm. Locus ja World Fantasy -palkintoehdokkaana.

Kapteeni Abner Marsh on ollut epäonnekas ja menettänyt useita höyrylaivojaan. Kun rikas ja hienostunut Joshua York ehdottaa yhteistyötä, näyttää elämä muuttuvan unelmaksi. Marsh ottaa Yorkin kumppanikseen ja hankkii loistavan uuden höyrylaivan Fevre Dreamin kuljettamaan rahtia ja ihmisiä Mississippi-jokea ylös ja alas. Fevre Dreamista olisi potentiaalia vaikka mihin ja Marsh haaveileekin saavuttavansa sen nopeudella mainetta, mutta Yorkin ja hänen kummallisen seurueensa ehdot ja tavat matkanteon aikana herättävät epäluuloja ja jarruttavat menoa. Kun Abnerille selviää mitä hänen vain öisin esille tulevan kumppaninsa salaperäiset, vuorokausiakin kestävät matkat maihin merkitsevät, muuttuvat unelmat hetkessä pimeyden kauhuiksi.

Martinille on annettava tunnustusta siitä, että hän on tehnyt useista kirjojensa päähahmoista, puhumattakaan lukemattomista sivuhahmoista, inhimillisen aitoja, eikä mitään kiiltokuvia tai ylivoimaisen pystyviä sankareita. Abner Marsh ei ole kirjallisuuden moni-ilmeisimpiä hahmoja, mutta silti hän onnistuu voittamaan lukijan luottamuksen. Abnerin kerrotaan olevan ruma kuin mikä, hänellä on syyliä ja epätasaiset hampaat, hän on härkäpäinen ja hieman hidaskin, mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän olisi erinomainen kapteeni. Fevre Dream on paitsi vampyyritarina myös höyrylaivatarina ja sen kannalta Marshin uskottavuus on ehdottoman tärkeää. Tarinassa on toki myös yliluonnollista kauneutta ja sitä edustaa Joshua York. York on kuitenkin lajissaan varsin poikkeava hahmo, ottaen huomioon kirjoitusajankohdan.

Fevre Dream tukeutuu perinteisiin vampyyri- ja ihmissusitarinoihin ja siinä on tunnistettavissa kauhukirjallisuudesta tuttuja tiede-elementtejä (Dracula, Frankenstein). Martin on lähtenyt kuitenkin rikkomaan useita vampyyrimytologian kliseitä ennakkoluulottomasti. Olisi vaikea kuvitella tarinan olevan läheskään niin onnistunut, jos hän olisi pitäytynyt kliseissä. Martinin luoma vampyyrien alkuperä ja historia on kirjan kontekstissa erittäin uskottava ja linkittyy rodullisiin näkökohtiin, jotka vallitsivat Amerikassa ennen pohjoisten ja etelän valtioiden välistä sotaa ja pitkään sen jälkeenkin. Finnconissa 2009 Martin osallistui vampyyripaneeliin ja mainitsi keksineensä vampyyrien verivastikkeen 20 vuotta ennen TruBloodia.

Mark Twainin tasoista Mississippi-kuvaajaa on vaikea löytää, mutta ei Martinkaan ihan onneton siinä suhteessa ole. Jatkuvasti elävä joki siipiratasaluksineen, joen varren metsät ja kaupungit heräävät henkiin hänen käsissään. Kuvauksessa heijastuu aikakausi, sisällissodan kynnyksellä oleva keskilänsi ja etelä, orjien asema ja kreolien värikkyys. Kaikki tuntuu asettuvan tasapainoon puhetyyliä myöten ja yliluonnollisetkin elementit tuntuvat luonnolliselta osalta ympäristöä. Fevre-joki ja muut kirjassa mainittavat paikat ovat oikeasti olemassa, kuin myös olivat ainakin osa höyrylaivoista. Natchezin ja Robert E. Leen välinen nopeuskilpailu todellakin käytiin, mikä luo todellisuuden tuntua muuten fiktiiviseen tarinaan.

Tarinan hienoutta on myös siinä, kuinka Martin tuo esille käsitteitä hyvästä ja pahasta, orjuudesta ja vapaudesta sekä valitsemisen vapaudesta usealla tasolla ja asettaa lukijan tarkastelemaan niitä eri näkökulmista siinä missä päähenkilönsäkin. Fevre Dream on vahvatunnelmainen tarina, joka luokitellaan lähinnä kauhuksi. Se sisältääkin pelottavia hetkiä ja raakuutta, mutta ainakin minulle kirjasta jää jälkikaikuna alakuloinen kauneus ja menneen ajan kaipuu höyrylaivojen kulta-ajalle. Toivottavasti Fevre Dream vielä jonain päivänä suomennetaan, vaikkakin sen nimi voi tuottaa haastetta monimerkityksellisyytensä vuoksi.

Tavallaan on hieman harmi, ettei Fevre Dreamia ole koskaan kuvattu elokuvaksi, mutta en ole toisaalta varma haluaisinko rikkoa mielikuvani katsomalla valmiiksi pureskeltua tulkintaa, mikä ei kenties kunnioittaisi tarinaa sen ansaitsemalla tasolla. Kirja on sovitettu 10-osaiseksi sarjakuvaksi, joka julkaistaan tänä vuonna myös kovakantisena sarjakuvakirjana (kuvassa myös vaihtoehtokansilla varustettuja numeroita). Tarinan sovituksen on tehnyt Daniel Abraham ja kuvituksen Rafa Lopez. Vaikka molemmat ovat onnistuneet tehtävässään sinänsä moitteettomasti, minulle sarjakuva ei istunut. Se ei välittänyt kirjan tunnelmaa, vaan teki siitä tavanomaisen kauhutarinan. Martinin Dunk & Egg -sarjakuvat ovat onnistuneet huomattavasti paremmin, mutta ehkäpä niiden pituus ja rakenne ovat olleet helpommin muunnettavassa muodossa. Fevre Dreamiin kannattaa tutustua ehdottomasti alkuperäisenä kirjoitettuna tekstinä.