Kage Baker: Mendoza in Hollywood

Kage Bakerin Mendoza in Hollywood on The Company-sarjan vuonna 2000 julkaistu kolmas osa. Kirjan päähenkilö on jo aiemmista osista In the Garden of Iden (arvostelu) ja Sky Coyote (arvostelu) tuttu espanjalaissyntyinen Mendoza, jonka Dr. Zeus Incorporated poimi riveihinsä 1500-luvulla ja muunsi kyborgiksi. Vaikka Mendoza in Hollywood onkin selkeää jatkoa aiemmille osille, se on luettavissa myös yksittäisenä teoksena. Heti kirjan alussa kerrotaan lyhyesti Mendozan elämänhistorian aiemmat pääpiirteet. Suosittelen kuitenkin lukemaan edeltävät osat pohjaksi.

Sky Coyoten jälkeen Mendoza päätyi Kaliforniaan puoleksitoista vuosisadaksi pelastamaan vielä neitseellisessä ympäristössä kasvavia kasvilajeja, jotka myöhemmin katoaisivat asutuksen tieltä. Mendoza in Hollywoodissa eletään vuosia 1862-63, jolloin Mendoza on joutunut jälleen ihmisten pariin matkavankkuriasemalle, joka itse asiassa onkin useiden alueella toimivien kyborgien tukikohta. Aseman majataloa hoitaa Porfirio, joka on siitä erikoinen kyborgi, että hänen on annettu pitää yhteyttä perheeseensä vuosisatojen ajan. Sky Coyotesta tuttu babylonialainen antropologi Imarte on päätynyt tutkimustensa edistämiseksi freelanceprostituoiduksi ja nuori Juan Bautista opettelee vielä tehtäviensä alkeita ja haalii helläsydämisyyttään vahingoittuneita lentäviä otuksia tukikohtaan hoidettavakseen. Kun joukkoon lisätään vielä Oscar, joka kaupiskelee tavaraa ovelta ovelle uudisasukkaille ja eläintieteilijä Einar, joka hankkii kyborgiporukalle ajanvietteeksi elokuvia, jotka liittyvät heidän olinpaikkaansa, saadaan mielenkiintoinen, joskin hieman ristiriitainen joukkio keskelle erikoisia tapahtumia. Amerikan sisällissota riehuu idässä ja vaikka Mendoza ei Kaliforniassa sen keskipisteessä olekaan, hän saa huomata, että britit toteuttavat sodan varjossa omia salaisia suunnitelmiaan, joihin Mendozakin sotkeutuu ja joutuu vaikeuksiin Companyn kanssa.

Kirja käynnistyy kohtalaisen hitaasti ja alussa tutustutaan pääasiassa hahmoihin ja heidän väliseen kanssakäymiseen. Jokainen kyborgi onkin saatu kiinnostavaksi ja ajoittain jopa hauskaksi tahollaan. Heidän puuhastelunsa on kuin katsoisi keskenkasvuisten räpiköintiä suossa. Kukaan heistä ei kuolemattomana elämistään vuosistaan huolimatta oikein tiedä miten toimisi sosiaalisessa ympäristössään ilman ristiriitoja ja kömmähdyksiä, vaikka jokainen heistä hallitsee kyllä Companyn antamat tehtävät ja omaa superominaisuuksia. Yksi tarinan merkittävyyksistä ja mielenkiintoisimmista ilmiöistä on Cromen säteily, joka aiheuttaa häiriöitä aikakentässä ja saa näkemään toisen aikakauden tapahtumia tai jopa siirtymään niihin. Ensimmäisessä kirjassa Mendozan mainittiin omaavan erikoisen suuren määrän säteilyä luontaisesti, mikä aiheuttaa hänelle tässä tarinassa kontrolloimattomia näkyjä menneestä rakastetustaan Nicholasista.

Aikavääristymä, tarinat ihmisistä väärillä aikakausilla ja legenda kojootista, joka varasti kuun ja hautasi sen Laurelin kanjoniin, sekä brittien salaperäiset puuhastelut, tekevät Mendoza in Hollywoodista mielenkiintoisen. Vaikka tarina pyöriikin pääosin kyborgien ja Mendozan sosiaalisessa puolessa, kaipaamaani lisäselvitystä Companyn salaisuudesta valotetaan kohtuudella varsinkin kirjan loppupuolella. Ei kuitenkaan niin paljoa, että voisi tarkasti aavistella mistä on kyse. Dr. Zeus tuntuu tarinan edetessä yhä epävakaammalta korporaatiolta, jolla ei sittenkään ole ihan kaikki langat käsissään. Vaikka Mendoza ei itsessään ole suosikkihahmoni, enkä ole innostunut hänen rakkauselämästään, Baker on kuitenkin nerokkaasti sen kautta kuvannut kyborgien tuntemuksia sekä suhdetta ihmisiin, joita parempia heidän periaatteessa pitäisi olla. Samalla hän laittanut heidät kyseenalaistamaan niin itsensä kuin luojansakin.

Kirjan selkeänä miinuksena pidän (turhan) pitkää kuvausta kyborgeista katsomassa Intolerance-mykkäfilmiä. Toki, filmi on mukana symbolisena kuvauksena ajan ylittämisestä, suvaitsevuudesta ja rakkaudesta, mistä Bakerin The Company-sarjassa tuntuu yleensäkin tähän mennessä olleen pitkälti kyse, mutta olisin kyllä ymmärtänyt symboliikan vähemmilläkin sivumäärillä. Tai ehkä olin liian kärsimätön kohtaukseen, joka puolestaan vaikuttaa kirjailijalle olleen tärkeän ja ilmentää ehdottomasti kuinka laaja-alainen Kage Baker oli rakentaessaan tarinan kaarta (ks. Kage Baker: Ancient Rockets -esseet). Ja onhan kyborgien kielikin Cinema Standardia, joten elokuvien merkityksen sarjassa on nähtävissä sitäkin kautta. Myös oheiskirjassa Rude Mechanicals (arvostelu) käsitellään yhtä elokuvahistorian spektaakkelia.

Bakerin kyky piilottaa teemoja ja historiaa suoraviivaiselta vaikuttavan fiktiivisen kerronnan sisään ja laittaa lukija oivaltamaan ja pohtimaan, on vaikuttavaa. Vaikka Mendoza in Hollywood ei onnistu kaikilta osin vakuuttamaan minua, se vie tarinaa jälleen askeleen eteenpäin ja pitää koukussa sen verran, että jatko-osat ovat edelleen pakko lukea. Tällä lukuvauhdillani The Company-sarjasta on tulossa kaksivuotinen projekti, mutta kiirekös tässä.