Karen Lord: Redemption in Indigo

Karen Lordin Redemption in Indigo on parhaillaan World Fantasy -palkintoehdokkaana, ja koskapa se sai Sivukirjastolta varsin kehuvan arvostelun, päätin lukea kirjan itsekin. Itse asiassa kuuntelin sen ensin äänikirjana, mutta päädyin lopulta lukemaan myös kirjoitettuna tekstinä. Redemption in Indigo on barbadosilaisen Lordin esikoisteos, joka on saanut inspiraationsa senegalilaisesta kansantarusta.

Kirjan päähenkilö Paama on jättänyt ahmattimiehensä ja palannut kotikyläänsä. Ansige tulee hakemaan häntä takaisin ja joutuu ahneuksissaan kommelluksiin, joista Paama hänet pelastaa. Sen seurauksena paikallinen djombi-henki uskoo Paaman voimakkaisiin kykyihin järjestää asioita ja luottaa maagisen Kaaoskepin hänen käyttöönsä. Ansige joutuu palaamaan kotiinsa ilman Paamaa. Toinen djombi, erikoisen värinen ja voimakas, ei ole ollenkaan ilahtunut Paaman saamasta lahjasta, joka hänen mielestään kuuluu hänelle itselleen. Niinpä hän ryhtyy punomaan juonia saadakseen Kaaoskepin haltuunsa.

Redemption in Indigo on ennen muuta kertomus, jota kerrotaan suoraan lukijaa puhuttelen. Se on yhtä uskottava kuin kertojansa ja värittynyt sen mukaan mitä hän haluaa tuoda esille. Tarina on hyvin maanläheinen, siinä tuntuu pienen kyläyhteisön ja sen asukkaiden henki. En varsinaisesti tiedä mihin kulttuurikehykseen Lord on kirjan kirjoittanut, ehkä osin karibialaiseen tai senegalilaiseen, mutta minulle se ainakin asettui Afrikkaan, hieman Naisten etsivätoimisto nro 1 -sarjan henkiseen ympäristöön. Tarinan maagisuus pohjautuu selkeästi perinteisiin uskomuksiin ja mytologioihin, tuoden omalla tavalla mieleen myös keväällä lukemani Nalo Hopkinsonin Brown Girl in the Ringin (arvostelu). Paama on vahva naispäähahmo, vaikka ei suinkaan mustavalkoinen. Itse asiassa tarinan kaikki hahmot ovat inhimillisen heikkoja ja vahvoja. Vaikka Paaman jättämä itsekeskeinen puoliso ei vaikuta lainkaan sympaattiselta tai viehättävältä, niin hänestäkin tehdään ymmärrettävä.

Redemption in Indigo on humoristinen kirja, mutta hieman tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Se ei pyri naurattamaan ääneen silloin tällöin, vaan huumori on rakennettu kertomuksen kehyksen sisään ja on läsnä koko ajan, väistyen vain hieman rankempien hetkien ajaksi. Perinteisten kansantarujen tapaan, tarinalla on opettavainen puolensa, mutta onneksi Lord ei sorru läksyttämään tai saarnaamaan missään vaiheessa. Redemption in Indigo on esikoiskirjaksi varsin kypsä ja omaperäinen. Lordilla on oma tyylinsä ja vaikka olenkin enemmän rosoisten ja kyynisten tarinoiden ystävä, kirja oli näin pääosin anglosaksiseen/amerikkalaiseen tottuneelle lukijalle raikas tuulahdus.