Fred elää kaksoiselämää; hän on huumepoliisi, joka työtehtävissään käyttää identiteetin peittävää sekopukua ja siviilissä hän on D-huumenarkomaani Bob Arctor, joka asustelee muiden narkkisten kanssa ja on poliisin tarkkailtavana. Itse asiassa Fred tarkkailee Bobia ja kohta identiteetit alkavatkin häilyä rajojen ulkopuolelle, ei vain Fred/Bobilla vaan myös muilla hahmoilla. Niin sekopukujen pintojen alla kuin yhteiskunnan näennäistoimintojenkin alla piileksii todellinen totuus. Onko aivojen tuhoaminen tie totuuteen? Joskus ihmiset ovat pelinappuloita ja joskus pelaajat tekevät vääriä siirtoja. Väärien siirtojen hinta voi olla kohtuuttoman kova.
Hämärän vartija on monitahoinen, joskin yllättävän helposti lähestyttävä kirja. En voi erityisemmin sanoa pitäväni Philip K. Dickin kirjoitustyylistä, mutta tarinan juoni on erinomainen. Siitä löytyy scifistisiä noir-dekkarin piirteitä ja uskottavan karkeita ja häilyviä hahmoja. Eniten minulla kuitenkin tökki kirjassa huumekulttuuri. Dick kirjoittaa kyllä kokemuksen äänellä, mutta en vain saanut otetta huumesekoiluihin. Mielenkiintoisimmiksi kohdiksi muodostuivat Fredin osuudet ja niihin liittyvät tarinan yksityiskohtien aukipurkamiset. Loppu ei tullut ihan yllätyksenä, mutta silti tarinan kehittyminen päätepisteeseensä oli onnistunut.
Hämärän vartija jakaa mielipiteeni ja tuntemukseni, kuten osuvasti kirjan teemaankin sopii. Kirjoitustyyli ei ollut ihan ominta minulle, mutta tarinan juoni sen sijaan oli. Hieman on outo olo.
Ja siinä olotilassa sitten leffaa katsomaan:
Robert Downey Jr. Barrisina, Keanu Reeves Bobina ja Woody Harrelson Ernienä
Richard Linklaterin ohjaama Hämärän vartija seuraa Dickin kirjaa varsin uskollisesti, aina loppukrediittejä myöten. Rotoscope-tekniikka on erinomaisesti paikallaan juuri tämän kirjan sovittamisessa elokuvaksi, sillä näyttelijät näyttivät melkein itseltään, mutta ei ihan. Sekopuku on onnistunut, vaikka voisin kuvitella erikoistehosteilla saatavan aikaan vielä vaikuttavampaa jälkeä normaalikuvassakin. Hahmot olivat elokuvassa hitusen koomisempia kuin kirjassa, ja siten epäuskottavampia, lukuunottamatta Keanu Reevesia, joka onnistui roolissaan hyvin. Ehkäpä tekniikka peitti hänen yhden-ilmeen-tyyliänsä tarpeeksi.
Ehkä jonain päivänä pitäisi lukea muutkin elokuvien taustoilla olevat teokset, varsinkin nyt kun Adjustment Team-novellin pohjalta on tulossa elokuva Kohtalon valvojat, Total Recallista uudelleensovitus ja Ridley Scottilta The Man in the High Castle -kirjaan liittyvä minisarja BBC:lle.
Aakkoshaasteen D-kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!