Paolo Bacigalupi kirjoitti pienoisromaaninsa The Alchemistin tarinan Tobias S. Buckellin kanssa yhdessä luotuun fantasiamaailmaan. Tarkoitukseni oli lukea molemmat kirjat, sekä The Alchemist että Buckellin The Executioness, ennen arvostelun tekemistä, mutta koskapa jälkimmäisen saapuminen Yhdysvalloista postitse perille saakka näyttää kestävän melkoisen pitkään, käyn läpi ajatuksiani Bacigalupin The Alchemistista ensin ja täydennän The Executionessin arvostelussa myöhemmin kokonaisuudesta saamaani kuvaa.
The Alchemistin tarina sijoittuu maailmaan, jossa taikuus on kielletty, sillä se aiheuttaa piikikkään pensaskasvuston lisääntymistä. Tämä sitkeä kasvi valtaa ihmisten asuinalueita, eikä ole tuhottavissa. Piikkipensas ei ainoastaan peitä kokonaisia kaupunkeja, vaan on myös hengenvaarallinen ihmisille. Koska kasvi lisääntyy taikuudesta, taikuuden harjoittamisesta rangaistaan ankarasti; kiinni jäänyt menettää henkensä. Tarkoitusta varten on olemassa teloittajien ammattiryhmä, joka tottelee kaupungin pormestaria ja hänen henkilökohtaista majisteriaan, ainoaa henkilöä, jolla on virallisesti lupa taikoa. Päähenkilö on leskeksi ja pienen lapsen yksinhuoltajaksi jäänyt alkemisti, joka on vuosien ajan pyrkinyt keksimään ratkaisun, millä tuhota piikkikasvi lopullisesti, jotta taikuutta voisi jälleen käyttää turvallisesti. Poliittiset kuviot tuovat kuitenkin hänen toimintaansa mutkia matkaan.
The Alchemistin maailma on kiehtovan monitasoinen. Bacigalupin pikkuruinen tarina raapaisee siitä vain pintaa, mutta onnistuu kuvaamaan kuinka paljon tässä maailmassa on potentiaalia vaikka minkälaisiin pidempiinkin tarinoihin. Vaikka kirjassa on raadollisuutta politiikan ja henkilökohtaisten kunnianhimojen kautta kuvattuna, siinä ei löydy henkilöhahmoissa samanlaista ulkopuolista kyynisyyttä, kuten Bacigalupin aiemmissa teoksissa. Ehkä hän on päättänyt ottaa hieman erilaisen linjan ensimmäisessä fantasiateoksessaan ihan tarkoituksella. Tarina pyörii suhteellisen pienellä henkilökaartilla ja pienessä tapahtumaympäristössä, Khaimin kaupungissa. Bacigalupi vihjaa kyllä laajasta historiallisesta taustasta ja muista mielenkiintoisista kaupungeista, alueista ja tapahtumista. On mielenkiintoista lukea mihin Tobias S. Buckellin osio tässä jaetussa maailmassa vie.
The Alchemist on nopeasti luettavissa vain noin 100 sivun pituisena kirjana ja koska se tempaa hyvin mukaansa. Kuten aina näissä Subterranean erikoispainoksissa, kirjassa on myös kuvitusta, josta vastaa J.K. Drummond.
Hienoisena negatiivisena seikkana on, että tarina jää tavallaan kesken. Lukijalle jää tunne, että kaikkea ei selvästikään ole vielä kerrottu, vaikka tämä osa saakin tietynlaisen ratkaisunsa. Kirjan loppuosassa on kiirehtimisen tuntu. Ehkäpä Bacigalupi ja Buckell molemmat päättävät jatkaa tarinointiaan yhteisessä maailmassaan vielä tulevaisuudessakin. Bacigalupilta ainakin voisin miellellään lukea ihan koko pitkän kirjankin tästä aiheesta ja maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!