Eugie Foster: itsekoostettu novellikokoelma

Tätä kirjaa löytyy vain yksi kappale. Kun luin Eugie Fosterin Hugo-ehdokkaana olevan novellin Sinner, Baker, Fabulist, Priest; Red Mask, Black Mask, Gentleman, Beast, heräsi halu lukea kirjailijalta enemmänkin, ja niinpä katsoin hänen kotisivuiltaan muita tarjolla olevia teoksia. Kokopitkää kirjaa Foster ei ainakaan vielä ole kirjoittanut, mutta yksi novellikokoelma ja muutamia novella-kirjasia. Tilasin kokoelman, mutta chapbookit olivat loppuunmyytyjä. Foster ohjaa sivuiltaan kuitenkin AnthologyBuilderin sivulle. Ja sepäs olikin kätevä palvelu. Koostin kaikki palvelussa olevat Eugie Fosterin novellit kokoelmaksi (vaikka kyseessä onkin antologioiden koostamispalvelu) ja valitsin kansikuvan. Reilun viikon kuluttua ihka oikea kirja putkahti postiluukkuun. Koskapa en tuntenut novellien sisältöä, niin niiden järjestys kokoelmassa ei ole oikea, mutta tähän arvosteluun olen järjestellyt ne eri tavoin.

• All in My Mind
• Addy in My Mind
• Ascendancy of Blood
• Inspirations End
• Still My Beating Heart
• The Few, The Proud, The Leech Corps
• Oranges, Lemons, and Thou Beside Me
• Only Springtime When She's Gone

All in My Mind sijoittuu lähitulevaisuuteen joitain kymmeniä vuosia nykyisyydestä eteenpäin. Kyseessä on cyberpunk-novelli, joka esittelee Kristof Xiangin. Neuroimplanttiverkossa leviävä virus on päästetty valloilleen ja Kristofin tyttöystävän sisar, Adrienne, joka pääsee selville viruksesta, on kaapattu. Viruksen saanut henkilö on pian vainaja, jos ei ehdi ajoissa saada vastalääkettä. Kristofin ja Adriennen tehtäväksi jää hankkia vastalääke. All in My Mind on mielenkiintoisia yksityiskohtia sisältävä tarina, joka tuo tyyliltään mieleen hieman Pat Cadiganin Mielenpelin.

Addy in My Mind jatkaa Kristofin ja Adriennen tarinaa samassa cyberpunk-hengessä kuin All in My Mindkin. Kristof ja Addy palaavat Uudesta Seelannista takaisin Amerikan mantereelle, kun Addy yhtä-äkkiä katoaa. Kristof lähtee etsimään häntä ja selvittämään mitä katoamisen takana on. Luin itse nämä kaksi ensimmäistä tarinaa väärässä järjestyksessä, joten minulle tämä oli henkilöiden esittelytarina. Sinänsä se ei haitannut, mutta Addy in My Mindissa on viitteitä aiempaan, joten aikajärjestys on suotavaa. Vaikka itse päähahmot eivät minua innostakaan, niin Foster on selvästi luomassa omaa maailmaansa tarinoilla. Maailmaa, joka ei ole kovinkaan kaunis ja jossa käytetään kemiallisia stimulantteja. Jäin odottamaan innolla, josko Foster kirjoittaisi tästä maailmasta ilman Kristofia ja Adriennea.

Ascendancy of Blood on vampyyritarina, jossa on ripaus perinteistä satua, Prinsessa Ruususta. Minä en ole vampyyritarinoiden suuri ystävä. Martinin Fevre Dream on ainoa vampyyritarina, josta olen oikeasti nauttinut. Ja kun tähän vielä lisää sen, että perinteiset prinsessasadut saavat minussa aikaan enemmänkin kuvotusta kuin ihastusta, niin voin sanoa, että Ascendancy of Blood ei ollut kovin paljoa mieleeni. Tarina on hyvin kirjoitettu ja se poikkeaa perinteisen sadun onnellisesta lopusta (en sano, että tässä tarinassa on onneton loppu... se on erilainen), mikä laskettakoon plussaksi.

Inspirations End ja Still My Beating Heart ovat myös molemmat vampyyritarinoita. Erona Ascendancy of Bloodiin, ne eivät ole niinkään satumaisia, mutta kirjoitettu joka tapauksessa Fosterin eteerisen kauniilla tyylillä. Niissä on unenomaisuuden tuntua. Samalla ne ovat rakkaustarinoita, mutta Fosterin rakkaus ei ole kivutonta ja hän esittelee pimeän puolen, joka on läsnä oikeastaan kaikissa hänen novelleissaan. Inspirations End kertoo inspiraation janosta, jolla on tuhoava voima ja Still My Beating Heartissa odotetaan yksinäisyyden loppumista. Molemmat hyviä tarinoita ja kansikuvat kuvastavat hienosti sisältöä ja sen sävyjä.

The Few, The Proud, The Leech Corps on ehkäpä kokoelman paras novelli, sillä se yhdistää cyberpunkin vampyyritarinaan. Foster ei ole ensimmäinen, joka niin tekee (en tiedä oliko Pat Cadigankaan, mutta häneltä löytyy yksi - ei niin itsestään selvä - vampyyritarina), mutta hän onnistuu tarinassaan joka tapauksessa. Tuli mieleen hieman tv-sarja Angel. Tarinan päähenkilö on Lita, joka kuuluu toiminnalliseen vampyyrien armeijayksikköön. Tehtävänä on selvittää mitä uutta uhkaavaa teknologiaa on kehitetty, ja siitäpä löytyy linkki kahden ensimmäisen novellin maailmaan. Foster teki sen mitä kaipasinkin, vaikka pääsi kuitenkin yllättämään vampyyreillaan. Tarinan loppu antaa ymmärtää, että jatkoakin voisi Litasta odottaa.

Oranges, Lemons, and Thou Beside Me on myös cyberpunk-tarina ja se sisältää myös armeijan. Sisältöä on vaikea kertoa spoilaamatta, mutta sen verran siitä voi sanoa, että Foster menee rankasti enemmän ihmismielen pimeälle ja kieroutuneelle puolelle tässä kuin muissa novelleissaan. Loppu on erinomainen, joskaan ei ehkä täysin yllättävä.

Only Springtime When She's Gone kertoo entisistä rakastavaisista, joiden tiet erosivat aikoinaan naisen äidin vaikutuksesta. Mies aikoo kaapata ja pilkkoa naisen yhtiön, mutta huomaa yhä rakastavansa naista. Tarina sijoittuu samaan cyberpunk-maailmaan, ja olin tyytyväinen, että maailmasta saatiin sittenkin monipuolisempi kuva, niin kuin alussa kaipasin. Only Springtime When She's Gone hieman notkahtaa kokonaisuutena, mutta se sisältää hienon lopun.

Olen iloinen, että tulin hankkineeksi nämä novellit AnthologyBuilderin kautta. Ehkä Foster joskus koostaa niistä oman virallisen kokoelmankin, ainakin toivon niin. Foster on erinomainen novellikirjailija, vaikka joskus voisi olla kiva lukea häneltä pitempääkin tuotantoa. Joillakin kirjailijoilla on yksinkertaisesti lahja saada sanat leijumaan kuin utupilvet, ja sitruunan ja sokerin maistumaan suussa pelkkien sanojen voimalla. Eugie Fosterilla on se lahja.