Steph Swainston: Kuolemattomien kaarti

Luin Steph Swainstonin The Year of Our War -kirjan pari vuotta sitten. Päätin lukea kirjan uudestaan nyt kun se ilmestyi suomeksi nimellä Kuolemattomien kaarti, koska kirja on ehdottomasti uudelleenluvun arvoinen. Toisaalta käännetyissä kirjoissa minua kiinnostaa aina myös millaisiin käännösratkaisuihin suomentaja on päätynyt. Näin myös Kuolemattomien kaartin kohdalla, joka aluksi esiintyi työnimellä Sotamme vuosi. Molemmat nimet ovat sisällön puolesta osuvia, mutta olisin suosinut suoraa käännöstä, vaikka suomeksi se kuulostaa enemmän Talvisodan muisteluteokselta. Kuolemattomien kaarti on Castle-sarjan ensimmäinen kirja ja kyseessä ei ole trilogia, vaikka kirjan takakannessa niin kerrotaankin (ehkäpä suunnitelmissa on vain kolmen kirjan kääntäminen). Sarjaan kuuluvia kirjoja on julkaistu tällä hetkellä englanniksi neljä, joista viimeisin on ns. esiosa. Seuraava Castle -kirja julkaistaan ensi vuoden alkupuolella ja sen työnimenä on The Musician's Evolution (nimi voi vielä vaihtua).

Kirjan päähahmo on Jant Shira - Komeetta, Airut - Keisarin luoman kuolemattomien piirin ainutlaatuinen jäsen. Ainutlaatuinen siinä mielessä, että hän on 50 kuolemattoman (ja lisäksi heidän mahdollisten puolisoidensa) joukossa ainoa siivekäs, joka pystyy lentämään. Jant on puoleksi awialainen, jota perua siivet ovat, ja puoleksi rhydanne, vuoristolainen, jonka ansiosta hän on kevytrakenteisena lentokykyinen. Jant on myös huumeaddikti ja valehtelija, eikä hänen menneisyytensäkään ole kovin puhdas. Hän on toisaalta muiden kuolemattomien joukossa uskottava ja hänellä on myös vaikutusvaltaa, joskin ei kaikissa tilanteissa ja häntä myös halveksitaan narkkarina. Swainston on luonut loistavan ristiriitaisen päähahmon, jonka silmien kautta on mielenkiintoista tarkastella tapahtumaympäristöä ja muita hahmoja.

Kuolemattomien kaarti keskittyy Nelimaassa käytävään sotaan hyönteisiä, turilaita, vastaan sekä esittelemään päähenkilön ja muutamia muita kuolemattomia tarkemmin. Kirja sisältää useita pitkiä taistelukohtauksia, jotka on kuvattu tarkasti. Turilaiden ulkonäköä, niiden käyttäytymistä ja kollektiivisuutta valotetaan niin riittävästi, että syntyy elävästi kuva taistelun vaativuudesta ja epätoivosta. Mutta sota ei ole ainoa haaste kuolemattomille ja tavallisille kansalaisillekaan, vaan piirin sisällä käydään omaa taistelua. Vuosisatoja ja tuhansia elävät kuolemattomat eivät suinkaan ole irti tavallisten ihmisten tunteista ja kilpailuvieteistä. He voivat olla ajoittain hyvinkin typeriä kaikista kokemuksistaan ja paremmuudestaan huolimatta. Jokaisella heistä on erityisominaisuus, jonka ansiosta he ovat kuolemattomaksi päässeet, mutta nuo ansiot voidaan haastaa ja haastetaankin. Usealla kuolemattomalla on omallatunnollaan kaikenlaista.

Swainstonin tapahtumamaailma ei rajoitu pelkästään Nelimaahan, vaan hän antaa ymmärtää, että rinnakaismaailmoja on useita, ja esitteleekin Kuolemattomien kaartissa yhden. Huumeen ansiosta Jantilla on henkensä kaupalla mahdollisuus matkustaa Siirrokseen. Siirros on erilainen kuin Nelimaa, siellä ei päde samat lainalaisuudet. Niinpä näemme Siirros-osiossa mm. matotytön ja trunkit sekä Felicitian, Jantin nuoruuden tuttavuuden, naisen miehen hahmossa.

Kuolemattomien kaartin suomennos on hyvä, vaikka alussa lukeminen takkusikin. Kääntäjä ei ollut lähtenyt kaikkien paikannimien kääntämiseen, mutta mm. Screesta on tullut Soraikko ja Darklingista Pimento. Kuolemattomien ja heidän kumppaniensa nimet on pääosin suomennettu. Vähän aikaa piti miettiä keitä ovat Pääsky (Swallow), Utu (Mist) ja Tiira (Tern). Nyt kun on lukenut myös Above the Snowlinen, osasi kiinnittää enemmän huomiota Jantin menneisyyden viittauksiin. Above the Snowlinen tapahtumat mainittiin Kuolemattomien kaartissa, mikä kertoo siitä, että vaikka Swainston on kirjoittanut (julkaissut) Snowlinen kuusi vuotta ensimmäisen kirjan jälkeen, on tarina ollut taustoineen mietittynä jo sitä ennen.

Kuolemattomien kaarti on omaperäinen ja loistava kirja, alusta loppuun saakka. Se ei ole helppo kirja, sillä siinä ei tarjoilla perinteistä fantasiamaailmaa tiettyine sääntöineen ja kliseineen, eikä helposti samaistuttavia, sympaattisia hahmoja tarjota suoraan hopealautaselta. Swainston haastaa lukijansa; hän sekoittaa miekat ja kilvet lehtiuutisten, t-paitojen ja meikkien kanssa samaan todellisuuteen, leikkii tulevilla ja menneillä vuosiluvuilla ja sen joko hyväksyy tai ei. Suosittelen ehdottomasti antamaan itselle mahdollisuus rikastuttaa mielikuvitustaan.

Above the Snowlinen arvostelu löytyy täältä.