Vaikka Herland on liki sata vuotta vanha tarina, se tuntuu muutamia aikakauteensa liittyviä viittauksia lukuunottamatta tuoreelta. Herland kertoo kolmesta tutkimusmatkaajamiehestä, jotka päätyvät Amazonin syvyyksiin vuoriston rajaamalle alueelle, jossa asuu muulta maailmalta salassa oleva 3 miljoonan naisasukkaan maa. Naistenmaassa vallitsee ihanteellinen harmonia ja yhteishenki. Kaikki on puhdasta ja kaunista ja asukkaat saavat sivistystä montessorilaiseen tyyliin vauvaiästä saakka. Naisten sivistystaso on korkea ja he ovat ihmeen kautta alkaneet lisääntyä neitseellisesti. Miesvierailijoille nämä seikat ovat kova pala hyväksyä, varsinkin yhdelle heistä, ja pitkään he epäilevätkin, että jossain on miehiä piilossa, sillä muuten yhteiskunta ei toimi, ja ainakaan lapsia ei synny. Vaikka naisyhteisö tekee kaikkensa sopeuttaakseen miehet joukkoonsa, miesten - meidän - maailman asenteet ja kasvatus eivät noin vain häviä, vaan aiheuttavat valtapeliä sukupuolten välillä. Tosin miehissäkin löytyy kirjon molemmat ääripäät; sopeutuja ja sovinistinen dominoija.
1900-luvun alussa naisten maa ideologioineen ei varmaankaan ole saanut suopeaa vastaanottoa yleisellä tasolla. Gilmanin yhteiskuntakritiikki on kuitenkin tänäkin päivänä terävänäköistä. Hyväksymme yhä epäkohtia periaatteella "näinhän on aina ollut". Kirjan kantavana teemana on äitiys ja yhteiskunnan toimivuus. Herlandin naiset ovat saaneet kansan ruokahuollon, jätehuollon, maanviljelyksen, koulutuksen toimimaan ja onpahan syntyvyyttäkin vapaaehtoiselta pohjalta rajoitettu, jotta ei syntyisi ylikansoitusta. Samalla on harjoitettu rodunjalostusta, jotta kansalaisista karsiutuisi pois epäsuotuisat piirteet, eikä maassa ole rikollisuutta. Ihan puhtoinen Herland ei siinä mielessä ole, sillä vaikka rodunjalostus on tasapäistänyt ja onnellistanut ihmisen, vienyt heiltä seksuaalisen vietin aiheuttaman kilpailuhalun, jotkut heistä ovat enemmän päättävässä asemassa kuin toiset ja kaikille ei suositella äitiyttä, kun perimä ei ole niin hyvä kuin toivottaisiin.
Gilman on lienee halunnut avata keskustelun yhteiskunnasta ja naisen tasa-arvosta Herlandilla. Vielä vajaa sata vuotta tuon avauksen jälkeenkin olisi aihetta keskustella, mutta toki Herlandin voi lukea puhtaasti fantasianakin/scifinä ajattelematta taustoja. Kirjan alussa on 25-sivuinen esittely kääntäjältä, mutta parin sivun jälkeen hyppäsin sen yli, sillä en halunnut kirjaa jo valmiiksi pureksittuna ennen kuin olisin lukenut sanaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!