Kuten The Windup Girlissä ja useissa novelleissaan, myös Ship Breakerissa Bacigalupi pysyy uskollisesti ilmaston muutoksen jälkeisessä maailmassa. Vaikka kuulun siihen ryhmään, joka pitää ilmaston muutosta jatkuvana kehityksenä, ihmisistä riippumattomana ilmiönä, niin teema ei häiritse. Fiktio on uskottavasti rakennettu. Tarina kertoo nuoresta Nailerista, joka asustaa Meksikon lahdella yhteisössä, jonka pääelinkeinona on purkaa vanhoja öljytankkereita suurten yritysten uusiokäyttöä varten. Kyseessä on riistohomma, ja yhteisön jäsenet elävät veitsen terällä. Nailerin onni on, että hän on pienirakenteinen ja nälkiintynyt, joten hän mahtuu hyvin tankkerien sisään paikkoihin, joihin suuremmat lapset ja aikuiset eivät pääse. Rankoissa oloissa, Nailer ja useat muut haaveilevat onnenpotkusta, löydöistä, jotka tekisivät heistä rikkaita. Kun Nailer yllättäen löytää haaksirikkoutuneen laivan uumenista rikkaan tytön, ainoan eloonjääneen, hän kuvittelee onnen jo potkineen häntä. Mutta edessä onkin toisenlaisia potkuja. Rikas Nita on vaarassa ja Nailer joutuu vastakkain paitsi geenimanipuloitujen koira-tiikeri-hyeena-ihmisten ja Nitan häikäilemättömän vallantavoittelija sedän kanssa, myös väkivaltaisen isänsä kanssa yrittäessään auttaa Nitaa palaamaan perheensä luo.
Kirjan alkupuoli on vahvaa kuvausta laivanpurkajien arjesta rannikolla, jota ajoittain höykyttää hirmumyrskyt, joita kutsutaan kaupungintappajiksi. Kyseessä on eloonjäämisestä ja ihmissuhteista, joita kuvataan selkeästi mutta alleviivaamatta. Jokin Bacigalupin kirjoitustyylissä iskee minuun, vaikka Ship Breakerissa ei päästäkään aivan sille hienovaraiselle tasolle, joka hänen novelleissaan on nerokasta. Ship Breaker on havaittavasti suunnattu tässä suhteessa nuoremmille lukijoille.
Kirjan viimeinen kolmannes ei kiehtonut minua yhtä paljon kuin alkuosa. Vaikka yleensä pidän meriin ja laivoihin liittyvistä tarinoista, alkuun verrattuna tuntui, että Bacigalupi poikkesi hieman omimmalta alueeltaan. Vauhti kyllä kasvoi, mikä varmaan on plussaa niille lukijoille, jotka pitävät alkua liian verkkaisena. Sivuhahmoihin olisin toivonut lisää syvyyttä, etenkin Nailerin isä jäi päinvastaisista yrityksistä huolimatta hieman mustavalkoiseksi ja Nita epäuskottavaksi. Nämä puutteet olivat kuitenkin pieniä. Geenimanipoloitu Tool oli hahmoista kaikkein kiinnostavin, ja voisinpa jopa lukea hänestä ja kaltaisistaan enemmänkin.
Ship Breaker on sivunkääntäjä, nopealukuinen ja mielenkiintoinen kirja. Kirjassa on tähän mennessä paras kansi, jonka tänä vuonna olen nähnyt. Kuva arvostelun alussa ei tee sille oikeutta, sillä tietyistä kulmista katsottuna kannessa on metallinhohtoinen kiilto.
Aiempien Paolo Bacigalupin kirjojen arvostelut:
The Windup Girl
Pump Six and Other Stories
Vuodatuksesta kopioidut kommentit:
VastaaPoistaRauno K kirjoitti 08.05.2010 - 17:16
Kuulin ensimmäistä kertaa Bacigalupista blogissasi ja olen kiinnostunut. Suunnitelmissa on lukea The Windup Girl. Odotan mielenkiinnolla arvosteluja Pat Cadiganin kirjoista. Hän on myös kirjailija, josta en ollut edes kuullut aiemmin.
Raija kirjoitti 08.05.2010 - 17:58
Minusta on aina upea kokemus löytää kirjailijoita (Bacigalupi tässä tapauksessa), jotka kiinnostavat enemmänkin kuin yhden teoksen verran, varsinkin kun kyseessä ei ole sarja, vaan yksittäiset kirjat.
Mukavaa, että näistä arvosteluraapustuksistani on ollut jotain hyötyäkin. Toivottavasti The Windup Girl on antoisa lukukokemus sinullekin.
Pat Cadiganin Mindplayers on luvunalla ja alku ainakin vaikuttaa mielenkiintoiselta.