Pääsiäisen lukumaraton 2020

Kirjaimia-blogin vetämänä harrastetaan pääsiäisen lukumaratonia, jossa voi valita maratoonaako perinteiset 24 tuntia, vai useamman päivän aina maanantaihin saakka. Minä ajattelin ottaa tällä kertaa lukemisen rennommin, eli harrastan väliin muutakin, mutta pitkitän maratonia 48 tuntiin.

Aloitin palmusunnuntain lukumaratonissa lukematta olevien Osuuskumma-kustantamon antologioiden läpikäyntiä, ja jatkan sitä tänä viikonloppuna. Minulla jäi kesken Kristallimeri-antologia, joten jatkan siitä.

Aloitan lukumaratonin perjantaina 10.4. klo 19 ja päätän sen sunnuntaina samaan aikaan. Saatanpa Twitteriinkin jonkun päivityksen laittaa #lukumaraton-hashtagilla.

Klo 19.00 Kristallimeri jatkuu Magdalena Hain novellista Kaunis Ululian.

Klo 01:00 Luettuna Kaunis Ululian, jossa arvostin erityisesti loppuratkaisua. Muuten hieman liian "hempeä" minun makuun. Kari Välimäen Elämä raapaleina II - Miehistö ei vieläkään ihan aukaissut raapaleideaa minulle, mutta päähenkilöllä on kiva, harvoin kirjallisuudessa, esiintyvä etunimi. Patricia Malin Kristallikarahvissa oli jälleen onnistunut loppu, tyylillisesti meni ohi.
Sitten tulikin nukahdettu, joten nyt jatkuu yölukemisena.

Klo 03:00 Antologia edennyt Erkka Leppäsen Velhontappajan, Kari Välimäen Elämä raapaleina III - Ryöstön ja Janos Honkosen Piru erehtyi vuodella -novellien verran. Velhontappaja on Preador-maailman hahmojen seikkailuita kristallimerellä, miekka ja magia -juttu, joka ei jaksanut innostaa minua. Raapale alkaa vaikuttaa hauskalta. Piru erehtyi vuodella oli sukellusaiheinen tarina, kauhua ja onnistui pelottamaan.

Klo 04:00 Jälleen kolme tarinaa luettu. Mikko Rauhalan Kobayashin vartija ei puhutellut lainkaan ja Raapale muuttui veriseksi. Maija Haaviston Meri vaatii oli hilpeä satiiri, joka sai nauramaan. Viittaukset yhteiskunnan kysymyksiin vedettiin pilke silmässä. Erittäin onnistunut novelli.

Klo 6:00 Elämä raapaleina päättyi Sovintoon, enkä oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi. Anni Nupposen Mutta veri sen on musta ja Jussi Katajalan Pohjoistuulen tuolla puolen olivat hyvää kerrontaa, varsin kiinnostavia tarinoita, joille olisi mukava lukea laajennostakin.

Kristallimeri oli hieman epätasainen teos, osa tarinoista kiinnosti, osa ei. Suosikikseni nousi Maija Haaviston Meri vaatii. En ollut mukavuusalueellani, joten kokonaisuus ok. Lukumaratonissa nyt luettuna 140 sivua. Tämä on arvio, kun ekirjan sivujen pituus on mitä sattuu riippuen kirjainkoosta.

Siirryn lukemaan Sirkus Synkkään.

Klo 8:00 Maija Haaviston Silmänkääntäjä-runo, Heikki Nevalan Grande finale, J. S. Meresmaan Karuselli ja Hanna Morren Tivoli Tuska luettu. Grande finale loi hienon ja surullisen tunnelman post-apokalyptisestä sirkuksesta. Karuselli puolestaan kosketti sisarustarinana.

Klo 14:00 Luettu Mikko Rauhalan Väliajalla ja Artemis Kelosaaren Viattomat. Ensimmäinen toimi minulla paremmin, pidin tarinan ideasta. Viattomat vaikutti kantaaottavalta poliisitarinalta, johon en ihan saanut otetta. Lukeminen on hieman hidastunut ja keskittymiskyky laantunut.

Klo 19:00 24 tuntia lukumaratonia mennyt. Olen saanut edellisen päivityksen jälkeen luettua Anni Nupposen Sinun kanssasi, ikuisesti. Sirkusaihe ei nyt kovin vedä, vaikka tämäkin novelli oli varsin vakaata tasoa. Jospa kokeilisi piristyä kahvin avulla.

Klo 21:00 Luin Teresa Myllymäen Tulenpuhaltajat, joka jäi jäsentymättömäksi päässäni, oli puhaltajaa ja näkijää. Mia Myllymäen Musiikki varttia vaille tempaisi jo mukaansa, sellaisella ikivihreällä aaveteemalla, jossa oli ripaus Stephen Kingiä ja Ray Bradburya. Jostain syystä pidän kovin novellin nimestä.

Sunnuntai klo 00:00 Viimeiset neljä novellia luettuna. Saara Henrikssonin Herra Jack ei hyppää enää tuo delfiinin sirkusympäristöön, mikä tökkii minulla koko kantaaottavan tarinan ajan. En kannata delfinaarioita missään muodossa, mutta jotenkin tämä tarina ei toiminut. Magdalena Hain Klovneria vie scifi-maailmaan samoin kuin Anne Leinosen Nokkion laulu. Jälkimmäisessä päähahmo on erittäin kiinnostava ja maailma on visuualinen, elokuvauksellinen sanoisinko. Viimeinen novelli M. A. Tyrskyluodon Apokalyptos taisi sitten mennä aika paljolti rutiiniluennalla.

Sirkus synkän lukeminen ei oikein sujunut sutjakkaasti, osittain sen vuoksi, että sirkuksessa on paljon sellaista mistä en koe pitäväni. Joka tapauksessa varmasti aiheesta pitävillä erittäin sopiva pläjäys tarinoita. Sivuja on kertynyt tällä hetkellä 395.

Olisiko se nyt sitten aika Metsän kronikoille.

Klo 02:30 Luettu J.S. Meresmaan Metsän kronikka, jossa oli kiva rakenne ja vahva tunnelma. Vahvasti jatkoi myös Tarja Sipiläisen Resonointia. Tämä vaikuttaa lupaavalta antologialta. Uni kuitenkin odottaa, joten lukumaraton jatkuu aamulla.

Klo 11:00 Kuuntelin nukkumaan mennessä ja tauoilla Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -äänikirjaa. Aamu on alkanut Nadja Sokuran Tyttö tuli puun juurilta -novellilla, joka oli kiehtova tarina tytön yhteydestä puihin. Kahdeksan tuntia lukumaratonia jäljellä.

Klo 12:45 Kolme seuraavaa novellia, Mia Myllymäen Nuutin taikapuut, Kari Välimäen Kuolematon ja M.A. Tyrskyluodon Hän joka ei laula, olivat kaikki tunnelmallisia tarinoita, Kuolematon jopa kauhuun kallellaan. Tällaisia novelleja lukee mielellään.

Klo 15 Neljä viimeistä novellia luettu, Teresa Myllymäen Matkaajat, Jussi Katajalan Suuren tammen varjossa, Anne Leinosen Valo kuvun alla ja Anni Kuu Nupposen Puulaulu. Kaikki erinomaisia, pidin erityisesti Puulaulun sukupolvialuksesta, joka oli osin orgaaninen. Ei mikään uusi idea sinänsä, mutta tällä kertaa se edusti kasvikuntaa. Suuren tammen varjossa oli jotain shakespearemaista traagisuutta ja Valo kuvun alla oli matkantekoa ja löytämistä perinteisessä hengessä.

Kokonaisuutena Metsän kronikka on vahvan tunnelmallinen ja tasainen tarinakokonaisuus. Pidin. Sivuja yhteensä lukumaratonissa 607 ja äänikirjaa 1h 55min.  Maratonia on jäljellä neljä tuntia. Aloitan varmaankin Murtumia maisemassa -antologian vielä, mutta sitä ennen kuuntelen hetken äänikirjaa ja lepuutan silmiä.

Klo 16:25 Taikuria ja taskuvarasta kuunneltu nyt 3 h. Siirryn lukemiseen.

Klo 19:00. Pääsiäisen lukumaraton on päättynyt. Murtumia maisemassa -antologiasta ehdin lukea Janos Honkosen Kello ei ollut mitään, ei minään päivänä, Anni Nupposen Talot kuin puut ja Katri Alatalon Meliwasin aaveet. En osannut erityisemmin odottaa tältä antologialta mitään, mutta kolmen ensimmäisen keskenään erilaisen novellin jälkeen on hyvä jatkaa maratonin ulkopuolella.

Saldo on siis:

Anni Nupponen & Christine Thorel (toim.): Kristallimeri (osa)

J.S. Meresmaa, Teresa Myllymäki & M.A. Tyrskyluoto (toim.): Sirkus Synkkä
Mia Myllymäki & Anu Korpinen (toim.): Metsän kronikka
J.S. Meresmaa & Christine Thorel (toim.): Murtumia maisemassa (osa)
Yhteensä 690 sivua

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras (osa)
3 t 14 min