Sen jälkeen vimmainen etsintä Strossin uuden suomennoksen Singulariteettitaivaan löytämiseksi. Kirjan löydyttyä kiikutin sen kirjailijan signeerattavaksi (unohdin ottaa kuvan), minkä jälkeen jälleen kymmenen minuuttia myöhässä kuuntelemaan Kersti Juvan kunniavierashaastattelua. Vaikka en kaikista Juvan kannanotoista ihan samaa mieltä olekaan, niin hänen haastattelunsa oli kiinnostava ja hauska. Ammattilainen on ammattilainen ja ehkä lukija ei aina kaikkea työtä käännöksen takana tajuakaan. Toivottavasti kääntäjä ymmärtää, että lukijan ei aina edes tarvi tajuta.
Tämän jälkeen käytin tauon virkistykseen ja kirjaostoksiin. Ostin sen verran kuin reppu antoi periksi kantamuksille.
Kahden aikaan osutin itseni kuuntelemaan Monenlaisia maailmanloppuja. Toni Saarinen, Anu Holopainen, Maria Laakso ja Aino-Kaisa Koistinen (kuva alla) pohtivat mm. mikä niissä kiehtoo lukijoita/katselijoita/pelaajia. Kuten paneelissa tuotiin esille, monesti kirjat, elokuvat ja tv-sarjat eivät ole maailmanlopun teoksia lainkaan ja vaan post-apokalyptisia selviytymistarinoita. Minusta otsikon olisi pitänyt tarkentaa kyseessä olevan maailman sellaiseksi kuin me sen tunnemme, tai kuten esille tuli – ihmiskunnan loppuna. Holopainen toi esille gaiamaisuuteen taipuvan ajatuksen, että maapallon elämä selviää ihmiselämän jälkeenkin jossain muodossa. Kiinnostava keskustelu, joka saa aivoni aina huutamaan faktojen huomioimista esim. ilmastokriisifiktiossa.
Lauantain ohjelmani päätti Tähtifantasia-palkinnon voittajan julkistus, josta jo uutisoinkin erikseen. Voittaja oli siis Samanta Schweblinin Houreuni. Hieno teos. Harmi, ettei kustantajan edustaja tai suomentaja päässyt paikalle. Suosionosoitukset kuitenkin annettiin. Varjopaneelia ei tänä vuonna ollut, joten tilaisuus oli lyhyt.
Sunnuntaina kävin kuuntelemassa indiekirjailijoiden paneelia, jossa Inna Airola, Raita Jauhiainen ja Janne Kellari (kuvat järjestyksessä alla) keskustelivat indiekirjoittamisen ja -kustantamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Keskustelijoista ainoastaan Jauhiaisen tuotanto oli minulle ennestään tuttua ja ehkä siksi halusinkin erityisesti kuulla miten omakustannekirjailijat kokevat markkinoinnin. Paneelissa tuli esille erinomainen idea verkostoitumisesta. Esimerkiksi Finnconissa voisi jatkossa olla indiekirjailijoiden yhteinen myyntipöytä. Tai ehkä ohjelma, jossa indiekirjailijat lukevat näytteen kirjoistaan? Joka tapauksessa ohjelmanumero toi erinomaisesti esille kolme omakustannekirjailijaa positiivisella tavalla.
Minä raahaudun aina paikalle, kun ohjelmassa on Hugo-paneeli. Niin tänäkin vuonna. Kaksi tuntia meni vilauksessa Jukka Halmeen, Tommy Perssonin, Kisu Leikomaan ja Jukka Särkijärven laukoessa mieliteitään Sini Neuvosen vetämässä ehdokkaiden läpikäynnissä. Olin havaitsevinani, että mielipiteet jakautuivat jonkin verran enemmän kuin aiemmin, mutta vihdoinkin sain vahvistusta joillekin omille tuntemuksilleni ehdokasasettelussa ja kategorioissa. Saga on kuitenkin minusta hemmetin hyvä sarjakuva. I love it.
Minä poistuin paluumatkalle tässä vaiheessa, paitsi että taisin ostaa pari kirjaa lisää. Somesta tuli vastaan sitten ensi vuoden Tampereen Finnconin kunniavieraat: Helena Varis, Vesa Sisättö ja Mike Carey. Katsotaan miten käy matkabudjetin, kun Uuden-Seelannin worldcon houkuttelee heti perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!