Beth Lewis: Suden tie

Beth Lewisin esikoiskirja The Wolf Road julkaistiin 2016. Suomennos Suden tie tuli markkinoille nopsasti saman vuoden viimeisinä päivinä, virallinen ilmestymisvuosi on kuitenkin 2017. Minä ostin ja luin ekirjaversion.

Elkan vanhemmat lähtivät pohjoiseen etsimään vaurautta kullankaivuusta ja tyttö jäi mummonsa hoiviin metsäisen laakson keskellä sijaitsevaan röttelöön. Mummon ollessa pieni tapahtui Iso hiton typeryys, tuhoisa sota, joka jätti jälkeensä saastuneita alueita ja kaupunkien tuhoutumista. Elämästä oli muodostunut sen jälkeen kamppailua, jota muuttuneet sääilmiöt hirmu-ukkosineen ryydittivät. Yhden ukkosen aikana 7-vuotias Elka kadottaa mummonsa ja menettää kotinsa, kunnes tuntematon mies ottaa hänet hoiviinsa. Ansastaja opettaa hänelle kaiken metsästyksestä ja selviytymisestä, kunnes vuosikymmenen jälkeen Elkalle alkaa paljastua kasvatti-isänsä todellinen luonne ja hän lähtee kohti pohjoista etsimään vanhempiansa. Vaan ansastaja lähtee hänen kintereilleen ja perässä seuraa rauhantuomari Jennifer Lyon, jolla on kana kynittävä molempien kanssa. Matka ei paljasta ainoastaan millainen maailma ja ihmiskunta Elkan on kohdattava, vaan avaa totuuden myös hänen omasta sisimmästään.

Suden tien alku vaatii hieman totuttelua, mutta varsin nopeasti kun tekstin puhekielen tyyliin pääsee sisälle, se imaisee mukaansa tiukasti. Luin kirjan yhdeltä istumalta. Tarina on synkän post-apokalyptinen ja väkivaltainen. Kielenkäyttö on ajoittain ronskia, mutta se istuu maailman luonteeseen täydellisesti. Hahmoja leimaa syvä epäluulo toisia kohtaan, kuka tahansa voi aiheuttaa ongelmia tai pahaa. Ihmiset eivät ole mustavalkoisia ja selviytymisen tarve saa pohjimmiltaan hyvätkin tekemään asioita, joista on parempi vaieta. Elka on naiivi, kuin suden pentu, joka kasvaa tarinan myötä. Olen kuitenkin iloinen, ettei hän missään vaiheessa saavuta kuitenkaan päätepistettä, se olisi liian yksinkertaista.

Lewisin hahmot ovat pitkälti ympäröivän dystopisen maailman pölyjen, tuulten, hiilen ja pakkasen karaisemia. Naiset ovat kovia olosuhteiden ja työn muovaamia, mutta heistä löytyy myös välittämistä ja pehmeyttä. Minua kirjassa nimenomaan viehättää useat naiset, jotka ovat moniulotteisia samalla tavoin kuin usein miehiä kirjoissa kuvataan, he johtavat toimintaa. He ovat aidosti selviytyjiä omillaan, jopa yksinäisiä susia. Lewisin kuvaama maailma on raaka, kylmä ja vaativa, grimdark-Abercrombien tyyliin, mutta samalla siinä on kauneutta villieläimineen ja myrskyineen. Kirja ei ole kovinkaan pitkä, joten kerronta on tiivistä ja paikoin ehkä edetään liiankin pitkin askelin eteenpäin, mutta juoni on koko matkan ehyt. Elkan sisään pääsee hyvin, ja sivuhahmoistakin ehtii tulla hyvä käsitys.

Ehkä hieman arveluttavaa on kultabuumin syntyminen sodan seurauksena syntyneiden paljastumien vuoksi, mutta jos jättää realismin taustalle, niin voi nauttia jopa 1800-luvun Klondiken kultaryntäyksen mieleen tuovasta tunnelmasta. Kovin ne vanhat valokuvat röttelöityvistä ja buumin jälkeen supistuneista kaupungeista tuli mieleeni jossain vaiheessa. Suden tiessä ei ehkä ole klassikon aineksia, kuten Cormac McCarthyn Tiessä (arvostelu), vaikka siinä ehkä vaikutteita kirjasta jonkin verran onkin, mutta ehdottomasti suosittelen lukukokemusta. Tätä kirjaa voisi harkita nimettäväksi myös Hugo-ehdokkaaksi tai Beth Lewisia John W. Campbell-ehdokkaaksi.