Daniel Polansky: The Builders

Daniel Polanskyn The Builders (2015) on Hugo-ehdokkaana pienoisromaanikategoriassa. Se on yksi neljästä ehdokkaasta, joka oli myös Rapid Puppiesien äänestyslistalla. Syystä tai toisesta tähän kategoriaan koiranpennut nimesivät myös ns. valtavirtaehdokkaita, joista osa olisi saattanut tulla nimetyksi ilman erillisiä äänestyslistojakin. Taktikointia ehkä sekin. Joka tapauksessa Polansky on ehdokkaana ja luin tarinan. Minulla ei ollut etukäteen käsitystä kirjailijan tuotannosta.

Kapteeni on ehkä pieni, yksisilmäinen rotta, mutta aseen kera hän on kuolettava, niin ovat myös muut hänen kumppaninsa, jotka liittyvät yhteen vuosia sodan päättymisen jälkeen etsimään kostoa pettureille. Mukana ovat mm. Bonjour-niminen ranskalaisuuttaan korostava kärppä, tarkka-ampujaopossumi Boudica, Cinnabar-salamanteri, jolla on lämpimät ja ystävälliset silmät ja kasoittain ruumiita takana, Barley-näätä ja Gertrude, jota kutsutaan Underground maniksi. Heidän jälkensä on veristä.

Tämä antropomorfinen tarina menee dark fantasyn piikkiin. Siinä on lännentarinaa, jossa Kapteeni on yhtä jäätävä kuin Clint Eastwood konsanaan ja naiset yhtä tappavia kuin miehet. Polanskyn kuivan kalvakasta humoristisesta tyylistä tulee mieleen pitkälti Joe Abercrombien First Law -sarja, mutta ei yhtä hiottuna. Polansky vetää välillä hieman yli kieli poskessa -tyyliin, mikä osittain johtunee eläinhahmoista ja niihin liittyvistä piirteistä. Toistoa esiintyy, mutta se kuuluu tyyliin. Taustalla on myös vakavampi kysymys luonteesta ja kohtalonsa muuttamisesta. Hahmoja on useita mainitsemieni lisäksi ja Polansky esittelee ja kuvaa heidän niin ulkoista olemusta kuin luonnettakin värikkäästi ja karismaattisesti. Esimerkkeinä Bonsoir ja Cinnabar:

Bonsoir:

"Being both French and a stoat had resulted in a more or less constant crisis of self-identity – one which Bonsoir often worked to resolve, in classic Gallic fashion, via monologue."

 Cinnabar:

"I wonder if you’re as fast as they say,” Bessie Weasel chirruped, her hand slowly straying toward her belt.
"Wondering is free,” Cinnabar said finally, his voice soft and low. “Certainty has its price.”

Tarinan alku tuntuu hieman vahvemmalta kuin loppu, mutta keskikohdan hidastuksesta huolimatta, juoni kantaa loppuun saakka verisenä ja tyyliin uskollisena. Ilman huumoria tätä olisi rankka lukea.

"Puss and Brontë laughed merrily. They were the best of friend. One of them was likely to kill the other before long."

Minulle jäi The Buildersista ristiriitainen olo, koska vertasin sitä vahvasti Abercrombien tarinoiden tyyliin. Ja Abercrombie on yksi suosikkikirjailijoistani. Ehkä pitäisi lukea Polanskylta jotain muuta, jotta erottaisin hänen yksilöllisen äänensä paremmin. Tähän Hugo-kierroksen lukemisiin sitä en ehdi tosin tekemään. Eikä sillä olisi paljoa merkitystäkään. Pidän The Buildersia kohtalaisen hyvänä tarinana ja aion sijoittaa sen Hugo-äänestyksessä jollekin sijalle, kunhan saan muut ehdokastarinat luettua vertailtavaksi.

Aakkoshaasteen P-kirja