Sarah Lotz: Kolme

Loppukesästä/alkusyksystä on tullut luettua monta kauhuksi luokiteltavaa kirjaa ja yksi ensimmäisistä taisi olla eteläafrikkalaisen Sarah Lotzin Kolme (The Three, 2014), joka ilmestyi elokuussa suomeksi, ja vain muutamia kuukausia aiemmin englanniksi. Kirjaa hehkutettiin maailmalla etukäteen ja juonikuvaus vaikuttikin sen verran kiinnostavalta, että otin kirjan lähes heti luettavaksi. Luin kirjaa lentomatkoilla napapiiriltä Dubliniin.

Musta torstai - eri puolilla maapalloa neljä matkustajakonetta putoaa lähes yhtäaikaisesti, eikä niiden putoamissyistä olla yksimielisiä. Kolmesta turmakoneesta jää henkiin kustakin vain yksi henkilö, lapsi. Neljännestä koneesta ei tiedetä selvinneen ketään, mutta puheet ja häly käynnistyvät ja epäillään, että neljäskin lapsi olisi jossain hengissä. Media on liekeissä vuosisadan uutisesta ja selvinneiden lasten omaiset kuin kuolleidenkin omaisetkin joutuvat melkoisen ryöpytyksen ja jahdin kohteeksi. Syntyy uskonnollisia lahkoja ja selityksiä etsitään milloin ilmestyskirjasta, milloin ufoista.

Tarinaa kerrotaan erilaisten medioitten kautta koostuvana journalistisena tarinana. On haastatteluja, internetkeskusteluja, kirjeitä, mutta myös näkökulmaa uskonlahkolaisten ja turman uhrien omaisten kertomusten sävyttämänä. Kolme on koostettu samalla tyylillä kuin Max Brooksin Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat (arvostelu), Lotzin maannaisen Lauren Beukesin Zoo City (arvostelu) tai Daniel H. Wilsonin Robopocalypse (arvostelu) ja ainoastaan Beukes näistä saa homman oikeasti toimimaan siten, että kaikki erilaiset osiot ovat yhtä kiinnostavia. Ehkä Kolme kuvaa sensaatiomedioiden ja erilaisten uskomusten järjetöntä tapaa käsitellä asioita siten, että se sopii niistä kiinnostuneiden maailmankuvaan, mutta ainakaan kritiikki ei onnistu, jos kirjailija on sen sellaiseksi tarkoittanut. Se on hampaaton.

Kolme oli pettymys. Se ei toiminut, jännittänyt tai mitään muutakaan, mitä suitsutettiin. Paranormaaliosuus nosti niskavilloja yhden kerran, mutta siihen se jäikin. Tarinan rakenteessa oli liian paljon kikkailua, että olisi päästy ehjään kokonaisuuteen ja tarinan kaaren onnistuneeseen jännittymiseen. Itse juonesta jäi paljon auki, mikä sinänsä olisi ollut ihan ok, jos olisi ollut kunnon luut, jotka muuten olisi kannatelleet tarinaa. Vaan kun ei ollut. Lentokoneiden rysähdyksistä selvinneet lapsetkin tuntuivat välillä jäävän jalkoihin, mikä on tietenkin luonnollista, jos haluttiin keskittyä median ja ihmisten käyttäytymiseen jännitystarinan sijaan. Jos haluttiin, niin mielestäni ei olisi pitänyt.

Ei Kolme ihan turha teos ole, joku saattaa tästä pitääkin, varsinkin jos ei ole mihin verrata. Minulle ei iskenyt ja luulenpa, että tässä oli se lukukokemuksien vuoden pettymys. Harmi. En todennäköisesti katso kirjan pohjalta tehtävää tv-sarjaa, jos se toteutuu ja joskus televisioon kantautuu. Kirjan visuaalisesta ulkoasusta annan pisteitä. Musta kokonaisuus on vangitseva, joskin kirjan velttous hieman haittasi lukemista.