Tähtivaeltajapäivillä 2014

Lauantaina pistäydyin ensimmäistä kertaa kokemassa Tähtivaeltajapäivän tunnelmaa, ainakin osan päivästä. Kunniavieraana oli skottikirjailija Hal Duncan, mutta olihan siellä joukko suomalaisia kirjailijoitakin ja no, fandomin porukkaa noin yleisesti.

Ihka ensimmäiseksi ostin jäsenyyden ensi vuoden kesällä pidettävään Archipelaconiin, jonka tyylikkäät sivut päivittyivät viikonloppuna (lisätietoja conista myös vaikkapa Risingshadowsta). Vähän myöhemmin poimin myyntipöydältä viisi kirjaa mukaani (toki maksoin niistä), joten eipähän pääse kirjahyllyt liikaa tyhjenemään.

Päivä alkoi Anne Leinosen vetämällä steampunk-keskustelulla, jossa panelistit Magdalena Hai, Markus Harju ja Shimo Suntila kukanenkin kertoi omasta suhteestaan steampunkiin ja mikä siinä viehättää. Panelistit pohtivat mm. miksi steampunk on rantautunut Suomeen vasta viimevuosina, kun englanninkielisillä alueilla buumi alkoi selkeästi aikaisemmin. Tähän todennäköisin syy on meidän kielialueemme pienuus ja kesti aikaa ennen kuin saatiin ensimmäiset kotimaiset tekijät, minkä myötä tyylilaji todettiin täälläkin kiinnostavaksi. Englanninkielistä genrekirjallisuutta seuranneille ei steampunk ole kuitenkaan tuore juttu. Panelistit ideoivat puhtaasti suomalaisaiheisesta steampunkista, ja mikä ettei. Itse olen kiinnostunut romaanipituisesta, tai pienoisromaanista, kiitos. Antologiat eivät kiinnosta. Olin innostunut, kun Magdalena Hai suositteli Genevieve Valentinen Mechanique: A Tale of the Circus Tresaultia (arvostelu), joka sai minun sukat pyörimään 2011. Oli silloin vuoden yksi parhaista luetuistani ja voin yhä suositella sitä MH:n kera. Lukekaa, hyvät ihmiset, hyvä kirja.

Toni Jerrman haastatteli kunniavieras Hal Duncania tämän uusista työhommista. Eipä siinä Tonin montaa kertaa tarvinnut vajaan tunnin aikana suutaan avata, sillä Duncan hoiti lahjakkaasti puhumisen. Eläväinen ja pulppuava esitys, tosin eipä siitä meikäläinen joko saanut puoliakaan selvää tai ymmärtänyt mistä on kyse. Hauskaa oli silloin kun jotain ymmärsin.

Tero Ykspetäjän vetämä pienkustantajien paneeli oli mielenkiintoinen. Vaskikirjojen Erkka Leppänen, Osuuskumman J.S. Meresmaa ja Kuoriaskirjojen Tuomas Saloranta kertoivat pienkustantamisen lähtökohdista, toiminnasta ja kustannusmaailman haasteista, ja kyllähän siinä hieman sellainen fiilis tuli, että tiukkaa ja niukkaa hommaa. Ei ihme, että jalat vei kirjamyyntipöydän ääreen, sillä pienkustantamoilta ilmestyvät kirjat ovat tärkeitä genressä ja toimintaa mielellään tukee. Itselleni varsinkin Vaskikirjojen julkaisut ovat olleet ikkunoita genren kiviljalkaan ja muutamat Osuuskumman novellikokoelmatkin olen ottanut ilolla vastaan (anteeksi, antologiat eivät edelleenkään innosta, vaikka tukemismielessä niitäkin on tullut ostettua). Lopuksi sydämeni hyppäsi pari ylimääräistä kertaa, kun Leppänen mainitsi, että melkoisen suurella todennäköisyydellä Vaskikirjoilta tulee suomennos Ursula K. Le Guinin hainilaiseen maailmaan sijoittuvasta kokoelmasta, joka olisikin sitten viimeinen vielä kääntämätön teos sarjassa. Olen kokoelman jo lukenut, mutta sillä ei ole väliä, hankin sen suomeksikin. Ehdottomasti tärkeä lisäys genren käännöskirjallisuuteen. Toivottavasti varmistuu.

Anne Leinonen, Tiina Raevaara ja Johanna Sinisalo keskustelivat Juha Tupaselan johdolla Suomikummasta ja miten se nähdään maailmalla sekä miten Suomikumma menestyy nykyään. Keskustelussa tuli paljon tärkeitä pointteja, ja niin oudolta kuin se tuntuukin, niin en ole ennen sattunut kuuntelemaan paneelia, jossa Sinisalo esiintyy. Häntä oli ilo seurata, vahvoja näkemyksiä, niin kuin myös Raevaaralla ja Leinosellakin.

Kristoffer Lawsonin Doctor Who -esitys oli yksi mielenkiintoisimmista näkemistäni aiheeseen liittyvistä esityksistä. Teemana oli musiikki, eli Ron Grainerin säveltämä sarjan tunnari, Delia Derbyshiren toteutuksesta alkaen aina nykypäivään saakka. Mukana oli myös cover-versioita, joista itselle henkilökohtaisesti tutuin oli The Timelordsin Doctorin’ the Tardis 80-luvun lopulta. Sitä ei voinut välttää kuulemasta, oli tv-sarja sitten tuttu tai ei. Jalkaterä alkoi kummasti vipattaa Lawsonin esityksen aikana, onhan kyseessä sentään hemmetin vetävä ja mieleenpainuva biisi, versiosta riippumatta. Jotenkin minulla on mennyt aiemmin ohi tulevan tohtorin sisältävän alkutunnarin faniversio (tuossa alla), joka on toteutettu todella hienosti. Saa nähdä miltä BBC:n virallinen toteutus näyttää.

Viimeisin ohjelma, jonka ennätin nähdä ennen poistumista, oli Mikä paskapäisissä sankareissa viehättää? Petri Hiltunen jäi auttamattomasti keskustelun vetäjänä jalkoihin, kun Jukka Halme, Johanna Sinisalo ja Jukka Laajarinne veistivät selityksiä, miksi esimerkiksi Batmanissä on enemmän potkua kuin Teräsmiehessä tai miksi sarjamurhaajat löytävät morsioita vankilaan jouduttuaan. Yleisöllä riitti hauskaa.

Loppuillan ohjelmatkin olivat törkeän kiinnostavia ja ilmeisen hauskaa porukoilla tuntuu olleenkin, mutta kun on mentävä, niin on mentävä. Joka tapauksessa Tähtivaeltajapäivä osoitti jälleen suomalaisen fandomin hienouden. Sain matkan aikana lisäksi luettua 2,5 kirjaa, mikä on positiivinen lisä. Yksi kirjoista oli Mitä kummaa, jonka voitin Morren maailma -blogista arvonnassa. Siinäpä Morre muuten selittää yleisemmin mikä Tähtivaeltajapäivä on, jos jotakuta kiinnostaa.
Seuraava pysäkki onkin sitten Steampunkfestival parin viikon kuluttua.