John Ruskinin (1819-1900) tänä keväänä ilmestynyt Kultavirran kuningas tai Mustaveljet. Styrian tarina. on pieni sievä kirjanen, jonka jälkisanoissa mainitaan, että The King of the Golden River or The Black Brothers: A Legend of Stiria on Ruskinin ainoa kaunokirjallinen teos, joka julkaistiin alunperin englanninkielisenä 1851. Muut lähteet ilmoittavat ilmestymisvuodeksi 1841. Niin tai näin, tuolloin elettiin viktoriaanisen Englannin moraalista aikaa, ja viiteen lukuun jaettu vaiheittainen kertomus edustaa opettavaista satua, jossa on synkkiäkin piirteitä. Tarinasta on pari aiempaa suomennosta, varhaisin ilmeisesti jo 1870-luvulta ja toinen 1910-luvulta.
Kolme veljestä, Karri, Hansu ja Onni elävät kauniissa, runsasantisessa laaksossa, mutta kaikille siellä elo ei ole tasapuolista. Onni on vanhempien veljiensä ikeen alla, eivätkä veljet ole tunnetusti kovin ystävällimielisiä, vaan ahneita oman edun tavoittelijoita. Tästäpä syntyy mallikelpoinen asetelma oikeista ja vääristä teoksista ja niistä saadusta palkasta.
Kultavirran kuningas ja Mustaveljet on hyvinkin perinteinen satu, jossa sorrettu tai vähäosainen mutta hyväsydäminen hahmo pärjää koettelemuksissa kanssaihmiset ja eläimet huomioimalla paremmin kuin ne, jotka ovat itsekkäitä. Tarinaan luonnollisesti kuuluu mukaan lumous ja ripaus magiaa, jonka kautta ns. ylemmänkäden oikeutta jaetaan. Kauanhan lukemisessa ei mennyt, sillä kirjasessa on sivuja vain 61, mutta oli mukava palata tauon jälkeen takaisin tämän tyyppiseen vanhaan kerrontaan. Tuli oikein ikävä Grimmin satuja (ehkäpä mielummin niiden vähemmän silotelluissa muodoissa).
Lastenkirjahan Kultavirran kuningas tai Mustaveljet. Styrian tarina. on, mutta sopii kyllä aikuisillekin luettavaksi ilman verukkeita ja lyhyytensä vuoksi vaikkapa otettavaksi lukumaratoneille välipalaksi. Kuvitus on kiva lisä.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Ruskin on tuttu heppu, mutta tästä en ole kuullutkaan. Vanhat sadut ovat hienoja, pidän tämän mielessä vaikka juuri seuraavaa lukumaratonia ajatellen.
VastaaPoistaLuin tämän hiljattain, mutta en intoutunut kirjoittamaan blogijuttua. Jälkisanat olivat minusta hivenen satua mielenkiintoisemmat, kun en ollut tästä kirjoittajasta koskaan mitään kuullutkaan. :)
VastaaPoista