Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 1

Vuoden alkupuolella sivistin itseäni lukemalla läjän sarjakuvia ja niiden mukana myös Brian K. Vaughanin kirjoittaman ja Fiona Staplesin kuvittaman Sagan kolme osaa sähköisinä irtonumeroina. Tämä eeppisen avaruusooppera/fantasiasarjakuvan Volume 1 voitti sarjakuva-Hugon 2013 (nrot 1-6) ja tänä vuonna Volume 2 (nrot 7-12) on ehdolla. Viimeisin Volume 3 (nrot 13-18) ilmestyi maaliskuun lopulla. Tarina jatkuu tästäkin, nro 19 on jo ilmestynyt, mutta en ole lukenut sitä vielä.

Saga on tulossa myös suomeksi, mikä ilolla todettakoon, sillä näillä näkymin Saga 1 ilmestyy Likeltä syyskuussa (kansikuvana). Keskityn tässä juurikin ensimmäiseen osaan ja muista lisää myöhemmin.

Saga 1 on kertomus Landfallista lähtöisin olevasta Alanasta ja Landfallin kuusta Wreathista kotoisin olevasta Markosta, jotka ovat eri rotua. Landfall ja Wreath ovat sodassa toistensa kanssa, mutta sota on saanut jo laajempia mittakaavoja, ja sen tiimellyksen keskellä Alana ja Marko kohtaavat toisensa (toinen on vanki, toinen vartija) ja päätyvät yhteen sekä sotaa pakoon. Heille syntyy tytär Hazel, jolla on äitinsä rodusta perityt siivet ja isänsä sarvet. Sodan kumpaisetkin osapuolet havittelevat huonoja, mahdollisesti pasifistisia ajatuksia herättäviä karkulaisia takaisin tai hengiltä, varsinkin nyt kun heillä on erikoislaatuinen lapsi, ja niinpä he saavat peräänsä tv-ruutupäisen humanoidiaatelisen, Prince Robot IV sekä palkkiometsästäjät The Stalkin ja The Willin, jotka ovat entisiä rakastavaisia. The Willin mukana kulkee iso vihertävä kissaeläin Lying Cat, jonka seurassa on parempi pysytellä totuudessa. Alanan ja Markon päämääränä on saada lapsensa turvaan, elämään ilman sotaa, mutta minne ja miten, kun joka suunnalla tuntuu olevan uhkia.

Sagaa mainostetaan lentävällä lauseella Star Wars kohtaa Game of Thronesin, mikä kaikessa korniudessaankin kuvaa kuitenkin tarinan eeppisyyttä ja Star Wars onkin ollut Vaughanille sarjakuvan inspiraationa. Vaikka Alana ja Marko ovat selkeästi keskushahmoja, seurataan heidän jahtaajiensa matkaa yhtälailla, ja sen kautta aukeaa myös heidän taustaansa sekä kokonaiskulttuurisia sekä poliittisia vivahteita. Sagan kantavana teemana on perhe ja ihmissuhteet ja niihin liittyvät lukuisat tunnekirjot. On hienoa huomata, että hahmoihin, jotka ovat kiehtovan outoja tai erikoisia fyysisesti, on saatu myös sisäistä syvyyttä yllättävän paljon, eikä rakkaus ole vaaleanpunaista hattarahöytyvää, vaan siihen liittyy ongelmia ja epävarmuutta varsin realistisella otteella. Alanan ja Markon suhteessa on vuoropuhelua, omia tahtoja ja persoonaa, eikä kumpikaan pyri saavuttamaan tai edes halua saavuttaa maailmojahalaavaa sankaruutta tai kunniaa, vaan olla vanhempia.

En voi oikeastaan muuta todeta kuin, että Sagan aloitusosa kolahti monisäikeydellään, inhimillisyydellään ja mielikuvituksellisilla hahmoillaan. Kaikista löytyi jotain innostavaa, mutta haamutyttö Izabel suolenpätkineen ja Lying Cat erikoisominaisuuksineen erityisesti upposivat. Kaikista tämän kevään sarjakuvien piirrosjäljistä Saga on miellyttänyt eniten. Tuntuu kuin "ymmärtäisin" sitä paremmin kuin monia muita. Siitä pisteitä Fiona Staplesille.

Suosittelen ehdottamasti tutustumaan Sagaan, viimeistään sitten kun ykkösosa ilmestyy suomeksi.

Muiden osien arviot:
Saga, volume 2 
Saga, volume 3