Käväisin pääsiäisviikonloppuna elämäni toisessa Easterconissa (Satellite 4), joka tällä kertaa pidettiin Glasgowssa, Skotlannissa, jossa Crowne Plaza on aiemminkin ollut Eastercon-paikkana, kuten myös kerran worldcon-paikkana. Aloitan raportin kevyesti muutamilla turistikuvilla itse hotellista sekä sen lähimaisemista Clyde-joen varrella.
Kun viime vuonna rekisteröidyn coniin, halusin pääasiassa nähdä Sir Terry Pratchettin. Niin vain sitten kävi, ettei Pratchett voinut terveydellisistä syistä osallistua, eikä paikalla ollut myöskään skottikirjailija Iain Banks, joka kuoli viime kesänä. Kumpaistakin kirjailijaa juhlistettiin kylläkin in absentia. Joka tapauksessa ohjelmaa riitti ja esiintyjät olivat kiinnostavia ja hauskoja, ja välillä vähän vähemmän kiinnostavia ja hauskoja. Verrattuna edelliseen Lontoon Easterconiin, Glasgowssa ei ollut samanlaista ruuhkaa, eivätkä mielenkiintoiset ohjelmat osuneet juurikaan päällekkäin. Workshoppeja tuntui olevan suhteessa enemmän, mutta liekö näin oli oikeasti. Aikaa kului myös myyntipöytien ja taidenäyttelyn ääressä sekä muualla luuhatessa, joten osa ohjelmista meni ohikin.
Perjantaina tv ja visuaalinen media olivat vahvasti esillä niissä paneeleissa, joita kävin kuuntelemassa. Ensimmäisessä keskusteltiin historiallisen fantasian lisääntyneestä mediasuosiosta, käsitellen mm. Muskettisotureita, Merliniä, Kuningas Arthuria, Atlantisia ja Game of Thronesia. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota sarjojen ajankohtaan sidottujen yksityiskohtien uskottavuuteen pukeutumisessa ja lavasteissa, sekä myös kulttuurien ja ihmishahmojen käyttäytymisen kuvaamisessa. Jotkut sarjoista on selkeästi modernisoitu tarkoituksella, minkä katsottiin heikentävän ihmisten todellista kuvaa eri aikakausista. Toisen paneelin mietittävänä oli, onko kirjalle enää sijaa, kun yhä enenevässä määrin tarinankerronta siirtyy visuaaliselle puolelle ja pitäisikö tarinankertojien muuttaa kerrontamuotoaan. Näin tässä joukossa Hannu Rajaniemen ensimmäistä kertaa keskustelemassa (aiempaa tv-haastattelua lukuunottamatta) ja odotan innolla tämän vuoden Finnconia, jossa hän on yksi kunniavieraista ja keskusteluaiheita on varmasti laajemmaltikin. (Kuvassa: Den Patrick, Anne Lyle, Richard Morgan, Hannu Rajaniemi)
Perjantain päätteeksi kävin kustannusyhtiö Gollanczin järjestämässä tietovisassa ja Rocky Horror Picture Show -leffassa. Ensimmäisessä totesin olevani hidas, mutta kisa oli silti tosi hauska (SFF Masterworksien tunnistelua) ja toisessa huomasin sietokykyni olevan heikko, kun katsomossa humalainen rouvashenkilö päätti esittää yksin kaikki RHPS:n roolit leffan kanssa kilpaa.
Lauantai alkoi Iain M. Banksin muistelulla. Kirjailijan ystävät ja fanit niin pöydän takana kuin jokunen katsomossakin kertoilivat hetkiä Banksin kirjailijaurasta ja persoonasta sekä myös merkityksestä ja vaikutuksesta science fiction -kirjallisuudelle. Ken MacLeod oli huolissaan, josko kaikki olivat jo kuulleet hänen juttunsa (ei ollut), joten Banksia on ilmeisesti muisteltu aiemminkin. Enköhän minäkin taas palaa hänen kirjojensa pariin, kun pari suomennosta on tänäkin vuonna tullut hankittua. (Kuvassa: David Haddock, Ken MacLeod, Andrew J. Wilson, Charles Stross, John Meaney)
Arthur C. Clarke -palkinto jaetaan toukokuun alussa. Paneelissa pohdittiin kuuden
ehdokaskirjan
hyviä ja huonoja puolia sekä mahdollisuuksista voittoon. Panelistit ovat lukeneet kirjat vain kerran ja kokivat, että on positiivista ja ehkä jopa tärkeääkin, että varsinaiset tuomarit lukevat ehdokkaat toistamiseen ennen päätöstä. Mielenkiintoista oli, että muutama panelisti harmitteli, ettei Kate Atkinsonin kustantaja ollut asettanut Life After Life (Elämä elämältä) -teosta ehdokasharkintaan, sillä se olisi ehdottomasti kuulunut heidän mielestään lyhytlistalle. Tähän liittyy varmastikin jälleen joidenkin kustantajien halu vältellä genreleimaa, mikä karkottaa joitakin lukijoita. Panelistit uskoivat Ann Leckien Ancillary Justicen tai James Smythen The Machinen voittavan. (Kuvassa: Phil Nanson, Claire Briarley, tamaranth, Edward James)
David Gemmell -palkintojen lyhytlistat
julkaistiin omassa tilaisuudessa, ja vaikka ääniä annettiin 70 000 kappaletta, niin ehdokkaitten julkistustilaisuuteen oli eksynyt lisäkseni vain muutama (kuva alla). Gemmell-palkintoehdokkaiden joukkoon ei yllätyksiä juuri mahtunut. Listan esittelijä joutui mainitsemaan kysyttäessä, että tämä palkinto on perinteisesti mieskirjailijapainotteinen.
Helsinki in 2017 edustuspöydän äärellä kävi kuhinaa ja huomasin lukuisten ihmisten saaneen nimilappuunsa sinisen kannatustarran. Niitä oli joka paikassa, kaikilla ja kaikkialla. Ahkeraa peeärrää. Aurinkoinen Crystal Huff Helsingin pöydän äärellä poseerasi kameralleni muumin kera, mutta vasta kun olin kertonut kuinka nimeni lausutaan.
Ja jos Crystal oli aurinkoinen, niin sitä oli myös Easterconin kunniavieras John Meaney (jota koko
ajan yritän kutsua Owen Meaneyksi). Kuuntelin useaa ohjelmaa, jossa hän oli mukana ja hänen hauskat jutut sekä hersyvä nauru veti mukaansa oli aihe mikä hyvänsä. Toki hän puhui välillä vakavissaankin. Myös toisen kunniavieraan Juliet E. McKennan keskustelut olivat varsin kiinnostavia ja huumoria löytyi häneltäkin. Meaneyn olen aiemmin nähnyt Sweconissa 2013 ja McKennan Easterconissa 2012. (Kuvassa: Michael Davidson, Juliet E. McKenna, John Meaney, Jim Burns)
Lauantai-illan huipentuma oli Hugo-ehdokkaiden julkistaminen, mikä myös lähetettiin suorana videolähetyksenä netissä. En tiedä kuinka hyvin kuului videolla paikalla olevien reaktiot, mutta
varsinkin neljä erottui itse salissa normaalien kannatustaputusten ja -huutojen ohessa, kun käsiteltiin kirjallisia kategorioita (Orson Welles ja Doctor Who aiheuttivat hilpeyttä draama-kategorioissa). Vox Dayn pitkänovellin ehdokkuus aiheutti melkoista supinaa takanani, tosin sillä hetkellä en tunnistanut kenestä on kyse. Jälkeenpäin minulle selvisi, että Vox Day on samainen Theodore Beale, joka on aiheuttanut ristiriitoja amerikkalaisten science fiction ja fantasiakirjailijoiden ammattijärjestössä rasistisilla ja anti-feministisillä puheillaan ja tullut erotetuksi järjestöstä. Hänellä on oma kannattajakuntansa, joka ilmeisestikin on kampanjoinut hänen ja muutamien muiden kirjailijoiden teosten puolesta, jotta ne pääsisivät Hugo-ehdokkaaksi. Hieman ikävän maun tämä taustatieto jättää tämän vuoden Hugoihin, sillä ehdokkuuksien pitäisi perustua tarinoiden kirjallisiin ansioihin, ei poliittisiin taustatekijöihin. Romaanikategorian ehdokasluvun aikana seuraava reaktio oli Mira Grantin teoksen aikana, jolloin tuli viipyvä hiljaisuus, kunnes jotkut päättivät taputtaa. Sekin vähäinen taputus vaimeni kun Larry Correian ehdokaskirja mainittiin ja lopulta Ajan pyörän koko sarjan ilmestyessä listalle alkoi kohina. Tässä vaiheessa olin hyvin pettynyt siihen, ettei suomalaisista käännöskirjoista kumpikaan yltänyt ehdolle. (Kuvassa: Fran Dowd, Vincent Docherty, Dave McCarty)
Sunnuntaini aloitti asiapitoinen, mutta myös huumorinhöysteinen ja innovatiivinen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja miten siihen pitäisi suhtautua. Koskapa oltiin brittien kansallisessa conissa, niin problematiikkaa lähestyttiin saarivaltion näkökulmasta. Aihe kiinnosti, sillä tupa oli täynnä ja osa istui lattiallakin. Yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun.
Doctor Who ei lakkaa puhuttamasta, ja nyt pohdittiin ja verrattiin viime vuoden ”trilogian” antia, eli The Name of the Doctor, The Day of the Doctor ja The Time of the Doctor ja douglasadamslaisittain kaksi miniepisodia mukaan lukien. (Kuvassa: Paul F. Cockburn, Piers Beckley, DougS, Tlanti, Steve Lawson)
Viime syksynä Sweconissa epäonnistuttiin saamaan aikaan kunnon keskustelua politiikasta science fictionissa, mutta nyt Easterconissa aiheesta saatiin enemmän irti, kun lähdettiin pohtimaan kirjoissa esiintyviä yhteiskuntarakenteita ja niiden hallintaa. Aiheessa käsiteltiin niin utopisia kuin dystopisiakin valtarakenteita ja niiden käsittelyä. Panelistit esittelivät ensin omat poliittiset näkemyksensä ja luonnollisestikin käsiteltiin aihetta jälleen brittinäkökulmasta ja hieman amerikkalaisestakin. (Kuvassa: Traci Whitehead, Juliet McKenna, Nicholas Whyte, Ken MacLeod, Farah Mendlesohn)
Ennen BSFA-palkintojakoa kävin parissa conipaneelissa, joissa ensimmäisessä avattiin Euroconien sielunmaailmaa ja toisessa pohdittiin vieläkö Eastercon tulisi Glasgow’hun jos Skotlanti äänestää itsensä syksyllä 2014 itsenäiseksi. Yleensäkin pohdittiin Easterconin Lontoo-painotteisuutta ja pohdittiin miten olisi mahdollista saada useammat paikkakunnat mukaan conikapungeiksi. Taitaa Suomessa olla hieman samankaltainen tilanne. Skotlannissa conit järjestetään Glasgowssa, koska siellä on aktiiviset fandomtoimijat. Euroconien hyvänä puolena pidettiin sen jatkuvaa muuntautumista ja siirtymistä paikasta toiseen. Tänä vuonna Eurocon on Dublinissa ja ensi vuonna Pietarissa. (Vas. kuvassa: Irina, Lost Car Park, Bridget Wilkinson, Martin Hoare, Dave Lally, Carolina Gomez Lagerlöf, Oik. kuvassa: Dave Lally, KSimes, Alice Lawson, Duncan MacGregor, Kate Keen)
BSFA-palkintojenjako oli aneeminen, sillä vain yksi voittaja oli paikalla noutamassa palkintoa. Romskuissa ykkössija jaettiin Ann Leckien Ancillary Justicen ja Gareth L. Powellin Ack-Ack Macaquekin kesken.
Seuraavaksi edessä on parin viikon kuluttua Maarianhaminan Åcon, jossa kunniavieraana on Karen Lord.
