Olen jo vuosia sitten painottunut hankkimaan kirjani netistä sähköisinä versioina ja laajasti myös englanninkielisinä. Ostaisin alkuperäiset suomenkieliset ja käännökset myös ekirjoina, jos vain tarjontaa olisi kaikkien osalta. Englanninkielisiä genrekirjoja saa kirjastoistani hieman nihkeästi, mutta suomenkieliset kyllä löytyy. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että useimmiten ostan kirjat, ihan vain sen vuoksi, että niiden kustantaminen olisi sen myötä kannattavampaa ja minua kiinnostavia kirjoja saataisiin meidän pienellä kielialueella lisää.
Näistä seikoista huolimatta koen Suomen kirjastoverkoston äärimmäisen merkittäväksi ja tärkeäksi. En osaa edes kuvitella millainen maamme olisi, jos meillä ei olisi ollut mahdollisuutta lainata kirjoja ilmaiseksi ja lukemista ei olisi arvostettu. Olen aina lukenut paljon, välillä minua on voinut kutsua jopa himolukijaksi. Kirjastoilla on ollut koko elämäni ajan suuri merkitys, sillä olen saanut rajattomasti valita lukemiseni iästä riippumatta ja minähän olen valinnut. Äkkiseltään en keksi yhtään kirjallisuuden lajia, jota en olisi kokeillut, ainakin olen kirjaston jokaisesta luokasta joskus jotain lainannut. Muistan lukeneeni mm. auton korjausoppaan joskus läpi (jos joku on ikinä omistanut Ladan, ymmärtää kyllä syyn).
Ensimmäinen merkittävä kirjastoni oli Keminmaan kunnankirjasto. Minulla on hyvin lämpimiä muistoja tuosta kirjastosta, joka toimii yhä, mutta jossa en ole useampaan vuosikymmeneen tosin enää käynyt. Paitsi kirjaston valikoima, myös henkilökunta oli aktiiviaikoinani loistavaa. Kirjastonhoitaja Helvi suositteli minulle kirjoja, jotka haastoivat ajattelumaailmaani ja antoivat loistavia lukukokemuksia. Olen mm. Parfyymi ja Viides lapsi -kokemuksista hänelle erittäin kiitollinen. Minulla oli ilo olla tuossa kirjastossa myös töissä apulaisena jonkin aikaa ennen kuin lähdin opiskelemaan.
Tällä hetkellä minulle merkittävä kirjastolaitos on Rovaniemen kaupunginkirjasto eli Lapin maakuntakirjasto (Lapin kirjasto -verkkosivut), ja erityisesti sen kaksi toimipistettä: pääkirjasto (Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa) ja Saarenkylän sivukirjasto entisen Rovaniemen maalaiskunnan alueella Napapiirintiellä.
Jälkimmäiseen päädyin aikoinaan, sillä siellä vaikutti olevan kokoelmissa juuri sitä vanhempaa käännettyä genrekirjallisuutta, mikä minua kiinnosti. Ihan lähikirjastoksi en Saarenkylän kirjastoa voi kutsua, sillä minulla on sinne matkaa toistakymmentä kilometriä (ja täällä voi unohtaa käsitteen "julkiset kulkuvälineet" kun siirrytään taajaman ulkopuolelle). Olen kuitenkin ihastunut tähän 1970-luvun puolen välin jälkeen rakennettuun ja sittemmin laajennettuun ja uudistettuun pienehköön kirjastoon sen ilmapiirin vuoksi. Hyllyjä on tiheästi, käytävät ahtaita ja kirjoja on paljon, tunnelma on intiimi ja ehkä jopa salaperäinen, jos haluaa mielikuvitusta käyttää. Siellä ei ole nykyisten kirjastorakennusten trendikästä aukeamaisuutta, ylenpalttista korkeutta, suuria ikkunoita ja jopa tyhjyyden vaikutelmaa, mutta silti tila ei ole nukkavieru, vaan siedettävän moderni.
Kirjastossa on tietsikkapisteet, jokunen lukuaukea ja lasten- ja nuortenkirjapuolella vinkeä viihtymisalue nuorimmille lukijoille kirjoineen, nalleineen ja eemeleineen.
Minulle tärkeä hyllyväli on alla olevassa kuvassa Naiset muistelevat -lapun vasemmalla puolen: science fiction ja fantasiakirjat. Sen lisäksi myös varastosta löytyy teoksia, joita jonkusen kerran olen haetuttanut. Henkilökunta on ollut todella ystävällistä, vaikka en alussa kertomistani syistä johtuen olekaan ahkerin vakiokävijä. Saarenkylän kirjastoon olen viitannut aiemmin "kirjastona" mm. Tilaa! Tilaa! -kirja-arviossani. Nytpä tiedätte, että kun puhun kirjastosta, niin se on juuri tämä kirjasto tai sitten toki mahdollisesti myös pääkirjasto.
Syrjässä keskustoista ja pääteiden varsilta voi löytää pieniä helmipaikkoja. Näistä yksi on Saarenkylän kirjasto. Talo täynnä aarteita.
Kiitos Lapin matkasta, Raija! Hauskaa päästä tutustumaan uusiin kirjastoihin. Saarenkylän kirjasto vaikuttaa viihtyisältä ja scifi-fantasia-hyllyväli kutsuvalta!
VastaaPoistaKyllä se kutsuu. Siellä on useamman hyllyn verran Lukemattomia Kirjoja.
PoistaPienehköt kirjastot ovat yleensä todella suloisia. Olen käynyt useasti äitini kotipaikkakunnan (sijaitsee Lapissa) kirjastossa, joka on hyvin pieni, mutta viihtyisästi sisustettu ja josta löytyy hyvin palveluita, ja lähikirjastoni ennen muuttoa oli pienehkö sivukirjasto, jonka kirjastotädit olivat olleet siellä töissä jo yli kymmenisen vuotta ainakin, joten he kyllä muistivat kun olin 10-vuotias ja suosittelivat minulle ensimmäisiä fantasiakirjoja.
VastaaPoistaTällä hetkellä käyn enimmäkseen pääkirjastossa, koska se sattuu olemaan se lähin, ja onhan siinäkin puolensa, varsinkin tosi viihtyisässä lastenosastossa, jossa vietän aikaa mielelläni yli-ikäisenä (mitäs tekivät siitä liian hauskan paikan :D)
Pidän tästä uudistuksesta, että monissa paikoissa kirjoja voi etsiä varsin laajalta alueelta ja voi varata kuntarajojen yli ja ne kuljetetaan lähikirjastoon. Joitain harvinaisempia tapauksia on lopulta löytynyt jonkun pikkupaikan hyllystä ja se on ollut mahdollista lainata.
Minustakin on hienoa, että voi etsiä kerralla jotain teosta useimmista Lapin kirjastoista ja varata kirjan haettavaksi pääkirjastosta. Näin esim. sain Clarken Uhka avaruudesta -kirjan ilman varausmaksua muistaakseni Muoniosta yhdessä vuorokaudessa, kun sitä ei ollut Rovaniemen kirjastoissa. Uskomatonta palvelua.
PoistaEtelän ihmisenä (Helsinki) on jännä kurkistaa pohjoiseen kirjastoon! ;) Napapiirintie kuulostaa erittäin eksoottiselta. Kirjasto näyttää sisältä kuitenkin melkein samalta kuin Töölön kirjasto, jossa käyn usein. Julkisilla menen sinne. Välillä bussia joutuu odottamaan jopa 10 minuuttia!
VastaaPoistaNapapiirintie vie napapiirille, jos ei suoraan niin ainakin mutkan kautta...
PoistaJuu juu. Odottavan aika on pitkä ja niin edelleen. Eipähän täällä tarvi tuhlata aikaa turhaan bussien odotteluun ;)
Mukava esittely. Kirjasto näyttää viihtyisältä, kirjastot ovat jotenkin tunnelmallisempia, jos ne eivät ole aivan huippumoderneja arkkitehtuuriltaan. 70-lukulaisuus passaa minulle oikein hyvin. :)
VastaaPoistaTärkeää on myös toiminnallisuus. Rovaniemen pääkirjastossa olen aina hieman hukassa, eikä rakennuksen suunnittelijan nimekkyys anna mitään lisäarvoa, jos kirjojen löytäminen on tuskallista.
PoistaKiva postaus :). Olisi ihan mahdotonta ajatella, ettei kirjastoja olisi olemassa. Ne taidetaan ottaa vähän liiankin itsestäänselvyytenä... Kirjastot kunniaan!
VastaaPoistaSellaisia dystopioitahan on olemassa, missä kirjastoja ei enää ole ja lukeminen on kielletty. Toivottavasti maailma ei muutu siihen suuntaan. On onni, että voimme vapaasti lukea kauhuskenaarioista.
PoistaMinulle se lapsuuden oma kirjasto on Varkauden kaupunginkirjasto, mutta nykyään tulee Suomessa käydessä vierailtua lähinnä vanhempieni asuinpaikkakunnan pikkukirjastossa. Ihastuttavaa siellä on se, että uutuuksia löytyy usein hyllystä, ja jos ei, niin ainakin jostakin maakuntakirjastosta. Ja olin vallan vakuuttunut kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen (teoriaan) keskittyneen hyllyn laajuudesta.
VastaaPoista