Terhi Ekebom: Kummituslapsi

En muista missä yhteydessä törmäsin Terhi Ekebomin Kummituslapsi -teokseen, mutta luettuani esittelytekstin, halusin lukea ja katsoa koko tarinan. Kummituslapsi (2013) on sadunomainen sarjakuvaromaani, jossa jokaisella sivulla on yksi kuva. Välillä kuvaan liittyy alapuolella tarinaa eteenpäin vievä teksti sekä suomeksi että englanniksi, ja välillä taas kuvissa on dialogia puhekuplina. Teksti ei kuitenkaan korostu, vaan tarina syntyy kuvista ja niiden tunnelmasta.

Tarinan alussa nainen muuttaa syrjäseudulle vuoren ja sitä ympäröivän synkän metsän reunalle. Suru painaa häntä kuin raskas matkalaukku, joka hänellä on mukanaan. Öisin metsästä kuuluu ulvontaa ja nainen löytää outoja nauhoja ripustettuna puihin. Kun hänelle selviää Hylkäysmetsän surullinen menneisyys, hylättyjen henkien ahdinko, hän päättää ryhtyä toimeen muuttaakseen tilannetta. Mutta yksi hengistä ei haluakaan tulla vapautetuksi. Kummituslapsi on aina haaveillut koulusta.

Kummituslapsen kerronta on yllättävän voimakasta vähäeleisyydessään. Siinä on surua ja melankoliaa, mutta myös uuden alkua ja toivoa. Kuvissa ei ole värejä, ne ovat harmahtavan sinertäväsävyisiä ja selkeä kuvioisia, mikä korostaa herkkää tunnelmaa ja vie tarinaa ajallisesti menneisyyteen päin. Vaikka kuvat toistuvat välillä hyvinkin samankaltaisina, niissä on pieniä muutoksia, jotka kuljettavat tarinaa verkkaisesti eteenpäin, varsinkin silloin kun kuvataan syvempiä tuntemuksia. Välillä edetään nopeammin ja mukana on pelottaviakin elementtejä.

Metsän taustatarina on riipaiseva, se kosketti, kuin myös nimettömäksi jäävän naisen menneisyys. Kummituslapsi palautti jälkeenpäin mieleen Eowyn Iveyn vasta suomeksikin ilmestyneen Lumilapsen (arvostelu), vaikka tarinan formaatit ovatkin erilaiset. Koen plussana, ettei kerronta selitä liikaa ja loppukin jättää mielikuvitukselle sijaa. Tarina ei ole varsinaisesti kovin pitkä.

Kummituslapsi puhuttelee aikuista lukijaa varmastikin eri lailla kuin nuorta, mutta sopii kuitenkin luettavaksi laajalle ikäryhmälle. Kovakantinen teos on tyylikäs, vaikka uskon, että ekirjanakin se olisi ollut ihan luettava, jos olisi ilmestynyt sellaisena. Kannattaa käydä vilkaisemassa näytesivuja kirjan sisällöstä Asema Kustannuksen sivulta (vasemmassa reunassa linkit). Ja koskapa useat osallistuvat Helsingin kirjamessuille tulevana viikonloppuna, niin tiedoksi, että kirjaa löytyy Suomen sarjakuvaseuran osastolta 6n121, jossa myös Terhi Ekebom signeeraa teostaan sunnuntaina (ihan ilmaiseksi mainitsen, päivä korjattu viimeisimmän tiedon mukaan).