Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma

Ursula K. Le Guinin Rocannonin maailma on kirjailijan ihka ensimmäinen kirja, joka vieläpä aloittaa Hainilaisen sarjan. Olen pitänyt sarjaan kuuluvista kirjoista enemmän kuin esim. Maameren tarinoista ja samaan luokkaan myös Rocannonin maailma asettuu, joskin ei ongelmitta.

Kirja alkaa nuoren naisen Semleyn näkökulmasta. Semley matkustaa etsimään menetettyä perhekalleutta, korua ja huomaa, että sen takaisin hankkimisella on melkoinen hinta: aikaa kuluu enemmän kuin hän olettaakaan. Rocannon, joka on etnologi, ihastuu Semleyhin. Rocannon on tutkimusmatkalla naisen Fomalhaut II-planeetalla tutkiakseen vielä osittain tuntemattomia lajeja ja tarkentaakseen käsitystään tunnetuista. Matkalla hänen ryhmänsä aluksen kimppuun hyökätään, ryhmäläiset kuolevat ja kommunikointiin käytettävä ansibeli tuhoutuu. Semleyn kotiplaneetalle on asettautunut vihollisen tukikohta, jonka tarkoituksena on valloittaa koko planeetta ja ottaa sen nykyiset asukkaat orjiksi. Yhdessä Semleyn pojan Mogienin kanssa Rocannon lähtee selvittämään missä vihollisen tukikohta sijaitsee ja mistä löytää toimivan ansibelin, jolla voi ottaa yhteyttä Liittoon ja pyytää apua.

Rocannonin maailma on sekoitus fantasiaa ja science fictionia. Siitä löytyy viittauksia antropologiaan ja sosiaalipolitiikkaan, aiheisiin, jotka Le Guinille selvästikin ovat tuttuja, mutta kirjassa ne tuntuvat hieman jäsentymättömiltä. Kirjan parasta antia ovat kuvaukset eri lajeista, niiden toiminnoista ja vuorovaikutussuhteista. Ihastuttavimpia ovat fiiat, hyvätahtoiset telepaattisesti kommunikoivat pienet ihmisenkaltaiset olennot, ja karmaisevimpia enkelimäiset sokeat olennot, jotka "suutelevat". Näiden olentojen kohdalla ei olla kaukana eeppisen fantasian menninkäisistä ja muista vastaavista olennoista. Sen sijaan mitä lähemmäs lajin ihmisyyttä ja kastijärjestelmää "alemmat suorittajat, ylemmät herrat" mennään, sen kankeammaksi tarina käy. Toki myös oudoissa lajeissa tuntuu olevan kovin paljon ihmiskunnan niitä piirteitä, joiden kritisoiminen on paikallaan.

Rocannonin maailman pienoinen heikkous on lähtökohdan epäuskottavuus. Vaikka Le Guin rakentaakin alussa pohjaa tapahtumille, tarina käynnistyy kömpelösti. Myöhemmin kun päästään seikkailu-vaiheeseen, kirjan lukeminen sujuu sulaen. Rocannonin maailma ei ole pitkä kirja, vain 180 sivua, joten alun kankeus vie suhteessa ison osan kirjasta. Rocannonin maailmassa löytyy periaatteessa kaikki elementit, mitkä löytyvät myöhemmistäkin Le Guinin kirjoista, myöhemmin kirjailija on vain saanut niihin paremman otteen. Siitä huolimatta Rocannonin maailma on erittäin suositeltava lukukokemus ja on hienoa, että se vihdoin 44 vuotta ilmestymisensä jälkeen on myös suomennettu. Mikä minua erityisesti sykähdytti, on ansibelin ensimmäinen esiintyminen kirjallisuudessa juuri tässä teoksessa. Le Guinin keksintöhän sittemmin levisi muodossa jos toisessakin myös muiden kirjailijoiden käyttöön.