Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa

Karisto on aloittanut uuden Lupaus-sarjan, jossa se lupaa julkaista ansiokkaita ulkomaisia esikoisteoksia yhden tai kaksi vuodessa. Mari Strachanin Hiljaisuus soi h-mollissa on sarjan ensimmäinen julkaisu, jonka kääntämistä on tukenut FILI, Finnish Literature Exchange. Kirja on kiistämättä ansiokas.

Hiljaisuus soi h-mollissa sijoittuu 1950-luvun Walesiin ja sen päähenkilö on teini-iän kynnyksellä oleva Gwenni, jonka kasvutarinaa seurataan pienen kylän murhamysteerin ohessa. Gwenni on omalaatuinen tyttö. Hän lentää unissaan ja näkee lentonsa aikana murhatun miehen ja muitakin tapahtumia, joita ei ihan lapsen ajatusmaailmassaan kykene ymmärtämään. Päiväsaikaan hän oppii kuitenkin käsittämään mitä salaisuuksia ihmiset sisällään pitävät ja kuinka ne vaikuttavat elämään vaikkei niistä puhutakaan tai puhutaan kiertävin ilmaisuin.

Gwennin kertojaääni on todentuntuinen. Strachan onnistuu mainiosti tuomaan esille yhtäaikaa lapsen ajatusmaailman, jossa kaikkeen ei kiinnitetä huomiota ja kuitenkin tavan, jolla lapsi vaistoaa asioita vaikka ei ihan ymmärräkään. Ymmärryksen aika tulee myöhemmin. Strachan kuvaa elävästi kyläyhteisöä, niin lapsia kuin aikuisiakin, ja myös rakennuksia, luontoa sekä arkipäivän askareita. Kun ensimmäisillä sivuilla luin lauseen,

"Syvällä kasvustossa, lähellä maata josta orvokin varret nousevat, ruoho on viileää ja kosteaa."

olin myyty. Muistin heti miltä lapsena tuntui poimia kukkia niityllä, varsinkin aamukasteessa. Strachan palautti mieleen monia muistikuvia lapsuudesta, vaikkakin Lappi poikkeaakin Walesista, ja vuosikymmenet ovat erit. Välillä tuntui vaikealta uskoa, että kirjan on kirjoittanut kuudenkymmenen ikäinen esikoiskirjailija.

Kirjan mainostettua maagisuutta voi kutsua uskomuksella etiäisistä. Äitini varsinkin sai usein etiäisiä, joten kirjan Gwennin lentäessä kokemat näyt koin meneväksi samaan piikkiin. Lapsena niissä ei ollut mitään ihmeellistä, ne olivat joillakin ihmisillä oleva kyky nähdä tulevaa. Aikuisen mieli haluaa toki selittää kyseiset näyt järkiperäisellä syyllä. Gwennin elämää lentäminen ja näyt vaikeuttavat kovin, ja hän kerääkin sympatiat puolelleen. Lukiessa tulee tunne, että onneksi hänellä on lähellään joku aikuinen, joka ei aseta kasvavaa lasta negatiiviseen asemaan. Gwennin lentämisen voi tulkita myös haluksi paeta tai keinoksi yrittää selvitä todellisuudesta. Kirjailija ei selitä vaan jättää tulkinnan avoimeksi, lukijan itsensä tehtäväksi. Kirjasta löytyy joitain huvittavia kohtia suvussa kulkevista piirteistä, jotka osoittautuvat kuitenkin myös tärkeiksi tarinan osiksi.

Hiljaisuus soi h-mollissa on hieno, myös hieman kipeä, kasvutarina, joka pitää otteessaan. Kirja ei ole juoneltaan kovinkaan monimutkainen, mutta lukemista ei halua lopettaa kesken. Lupaus-sarjan julkaisuja kannattanee seurata jatkossakin, jos ne ovat tätä tasoa. Samoin kirjailijan mahdollinen seuraava teos on odottamisen arvoinen, vaikkei sitä enää tässä sarjassa suomennettaisikaan.