Suzanne Collins: Nälkäpeli ja Vihan liekit

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjasta on tällä hetkellä suomennettu kaksi ensimmäistä osaa: Nälkäpeli ja Vihan liekit. Kolmas ja viimeinen osa Mockingjay ilmestyy tämän kuun loppupuolella englanniksi ja suomeksi nimellä Matkijanärhi marraskuun 15. päivä (päivitetty tieto 17.9.).

Pohjois-Amerikka on kokenut luonnonkatastrofeja. Jäljelle jäänyt maa jaettiin aikoinaan kolmeentoista eri sektoriin, joilla jokaisella on oma roolinsa maatalouden, kaivos- ja tekstiiliteollisuuden raaka-aineiden ja niiden jalosteiden tuottamisessa. Sektoreita hallittiin diktaattorimaisesti Capitolista, pääkaupungista. Sektorit ryhtyivät kapinaan, syttyi sisällissota, jonka Capitol sai taltutettua. Sektori 13. tuhottiin kokonaan ja muita rangaistiin keksimällä Nälkäpeli, vuosittain pelattava tosi-tv-ohjelma, johon valitaan kustakin sektorista kilpailemaan yksi tyttö ja yksi poika. Nälkäpelissä pelataan kovilla panoksilla kuolemaan saakka, tapa tai tule tapetuksi. Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Katniss, joka asuu hiilikaivossektorissa 12. Arpaonni ei suosi Katnissin sisarta, joka joutuu ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana osallistumaan Nälkäpeli-arvontaan. Katniss ei suostu päästämään sisartaan lähes varmaan kuolemaan, vaan ilmoittautuu vapaaehtoisesti tämän tilalle. Näin alkaa Katnissin taistelu raakalaismaisessa pelissä, jota osa kansaa seuraa huvituksena, osa pakon edessä menettäen lapsiaan.

Nälkäpeli voi olla suunnattu nuorille, mutta sen tiukka ote yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja raakojenkin kuolemien kuvaus tekee siitä myös ehdottomasti aikuisillekin suunnatun teoksen. Collins kirjoittaa tunteisiin vetoavasti, pieniä cliffhangereitä ripotellen ja mukavia juonenkäänteitä viljellen. Osa juonen kuvioista on selkeästi arvattavissa, osa ei. Kirja vangitsi tiiviillä vauhdillaan, ja se on helppo ja nopea lukea yhdellä istumalla. Kahdella, jos malttaa laskea kirjan kädestään. Suurin miinus kirjassa, ainakin näin aikuislukijalle, on henkilöhahmojen hienoinen mustavalkoisuus. Mitään yllätyksiä ei heidän rooleissaan tule vastaan, mutta toisaalta, se tuntuu myös turvalliselta silloin kun tapahtumaympäristö ei sitä ole. Nälkäpeli on erinomainen postapokalyptiseen maailmaan sijoittuva tarina, jossa on särmää. Niinpä koin, että sarjan kakkososakin kannattaa ottaa luvun alle, ja koskapa kirja löytyi kirjahyllystä, luin sen samoin tein.

Jatkoarvostelu sisältää spoilereita ensimmäisestä kirjasta!

Vihan liekit jatkaa Nälkäpelissä alkanutta Katnissin tarinaa. Hän, yhdessä toisen voittajan Peetan, kanssa joutuu lähtemään voittajakiertueelle ja kamerat seuraavat tietenkin perässä. Viihdettä Capitolin väelle. Presidentti ei ole tyytyväinen tapaan, jolla Katniss järjesti voiton kahdelle edellisessä Nälkäpelissä, ja pitää sitä kapinan lietsomisena. Hän uhkaa Katnissin ystävän henkeä, jos tyttö ei käyttäydy niin kuin Capitol haluaa. Presidentti tietää, että Katnissin ja Peetan suhde ei olekaan totta. 75-vuotis Nälkäpeliin on luvassa yllätyksiä, mutta nyt on ilmassa myös kapinahenkeä niin sektoreilla kuin pelissäkin.

Vihan liekkien alkuosa alkaa verkkaisesti kuvaten 12. sektorin asukkaiden elämää ja heidän välisiä suhteita ja miten ne ovat muuttuneet edellisen Nälkäpelin jälkeen. Olin hieman pettynyt yli 150 sivun tapahtumattomuuteen. Vihjailut kapinasta ja sektori 13. salaperäisyydestä toki piristivät tarinaa välillä, mutta varsinainen toiminta alkoi vasta kun päästiin uuteen Nälkäpeliin. Tällä kertaa henkilöhahmoista löytyi hieman enemmän mielenkiintoisia piirteitä, eikä mustavalkoisuus häirinnyt niin paljon, vaikka olikin läsnä. Juonessa oli kuitenkin pientä ontumista, mikä häiritsi. Kirja päättyi kuitenkin niin mielenkiintoiseen cliffhangeriin, että päätösosa (Mockingjay) pitää lukea englanninkielisenä, sillä suomennoksen (Matkijanärhi) saamiseen menee liian kauan.

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiaa on helppo suositella niille, jotka haluavat lukemista, missä on jännitystä ja kiemuroita, eivätkä takerru pieniin puutteisiin.

Lisäys: Matkijanärhi ilmestyykin jo lokakuun 20. marraskuun 15. päivä!