15-vuotias Caitlin on ollut syntymästään saakka sokea, mutta koskapa hänen sokeutensa laatu on harvinainen, japanilainen lääkäri uskoo voivansa auttaa Caitlinia saamaan näkönsä takaisin. Älykkötytön silmään asetetaankin implantti, joka saa hänet odottamattomasti näkemään reaalimaailman sijaan World Wide Webin. Samoihin aikoihin Kiinassa ilmaantuu erittäin vaarallinen H5N1-lintuinfluenssavirusepidemia ja Kiina ryhtyy toimenpiteisiin, jotka salataan muulta maailmalta sulkemalla maa internet-verkostosta ulos. Toisaalla etelä-Kaliforniassa Hobo-simpanssille viittomakieltä opettaneet tutkijat huomaavat simpanssin kehittyneen hieman pidemmälle kuin he olivat odottaneet.
Wakessa on kolme juonta, jotka ainakin sarjan ensimmäisessä kirjassa tuntuvat olevan irrallisia toisistaan. Wakessa keskitytään enimmäkseen Caitlinin seuraamiseen ja Kiinan tapahtumat ovat esillä vain kirjan alkupuolella, vaikkakin niistä mainitaan Caitlinin juonessa ohimennen myöhemminkin. Hobo-simpanssi saa hieman enemmän huomiota, mutta senkin osuus jää taka-alalle. Kolmen tapahtumakuvion lisäksi löytyy myös yksi kertojaääni, jonka identiteetti selviää loppua kohden.
Wake tempaa mukaansa heti alkusivuilta ja on tiivistunnelmainen lukupaketti. Kun aloitin 310-sivuisen kirjan, luin ensimmäiseltä istumalta 150-sivua ennen kuin pystyin keskeyttämään. Sawyerin teksti on hyvin visuaalista (vaikka päähenkilö onkin sokea). Voin hyvin kuvitella tarinan toimivan myös televisioituna. Tiiviisti etenevästä kerronnasta huolimatta Sawyer on saanut istutettua tekstiin saumattomasti matematiikkaan, fysiikkaan, informaatioteknologiaan ja kielitieteisiin liittyviä infopaketteja, jopa otteita raamatun luomiskertomuksesta. Ajoittain hän kertoo hahmojensa suilla vitsejä, joista osa saa nauramaan. Waken taustalla kulkee kuurosokean Helen Kellerin ja hänen opettajansa Annie Sullivanin tarina, jonka senkin Sawyer on saanut kytkettyä juoneen. Kirja tarjoaa hauskalla tavalla myös pieniä jippoja, kuten Caitlinin kissan, jonka nimi on Schrödinger (...if Schrödinger's cat had been radioactive, he'd had have eighteen half-lives...) ja eyePod-laitteen.
Caitlinin osuudet ovat YA-tyyliä, mikä lienee tarkoituksenmukaista, mutta mikä minulla hieman tökki. YA ei töki sinänsä, vaan sen teinimäisyyden ajoittainen korostuminen. Uskon, että kirjailija on tehnyt taustatyötä sokeuteen liittyen, mutta silti välillä jäin miettimään reagoisiko syntymästään asti sokeana ollut todellakin kuvatun kaltaisesti. Hahmona Caitlin oli jokseenkin siloinen, olisin kaivannut hieman särmää. Silti Wake on kokonaisuutena sivunkääntäjä. Tarina jäi mielenkiintoisesti vaillinaiseksi ja kesken, joten seuraava osa, Watch, tuli jo ladattua koneelle. Ymmärrän hyvin miksi kirja on Hugo-ehdokkaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!