Soulless kertoo neiti Alexia Tarabottista, joka ei ole ihan keskiverto viktoriaanisen ajan vanhapiika. Ensinnäkään hänellä ei ole sielua ja toisekseen hän on puoliksi italialainen sekä kaiken lisäksi sinisukka ja muutenkin kiinnostunut asioista, joista naisen ei oleteta tuona aikakautena olevan kiinnostuneen. Soullessin Englannissa vampyyrit, ihmissudet ja haamut ovat osa hyväksyttyä yhteiskuntaa, ja he toimivat tavallisten ihmisten parissa, rajoituksena tietenkin tietyt vuorokauden ajat tai kuun kierto. Kun neiti Tarabotti vahingossa surmaa kimppuunsa hyökänneen vampyyrin, kuningatar Victoria käynnistää tutkimukset komean ihmissusi lordi Macconin johdolla. Siinäpä sitten seurataan miten käy neidin ja lordin yhteistyön kun vampyyreja alkaa ilmestyä ja kadota epätavalliseen tapaan.
Kirja sisältää kiitettävällä tasolla paranormaalia romantiikkaa, mutta hieman vähänlaisesti steampunkia. Suhde ei ollut ihan mieleeni. Carrigerin hahmot ovat kiinnostavan pirtsakoita ja dialogi näpsäkkää ja huumoripitoista. Teksti on paikoin herkullista ja sieluihin liittyvä mytologia kiinnostavaa. Hahmoista on helppo pitää tietyistä ärsyttävyyksistä huolimatta. Juonikuvio olisi tarvinnut ehkä hieman laajemman kehyksen. Teksti menetti terävyyttään ja tehoaan loppua kohden, mutta kaiken kaikkiaan Soulless oli kuitenkin hauskaa ja kevyttä lukemista. En voi sanoa, että paranormaali romantiikka kiinnostaisi minua entistä enempää tämän kirjan jälkeen, mutta ne jotka pitävät tyylilajista ja janeaustenmaisesta kirjallisuudesta, nauttinevat varmasti myös Soullessista. Enkä mene sanomaan, ettenkö itsekin lue jonain päivänä myös Carrigerin seuraavan Changeless-kirjan, varsinkin kun siinä on kirjailijan mukaan enemmän sitä steampunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!