Jesse Bullington: The Sad Tale of the Brothers Grossbart

Viime vuonna julkaistu Jesse Bullingtonin esikoiskirja The Sad Tale of the Brothers Grossbart oli erikoinen lukukokemus. En ole varma pidinkö siitä vai en.

Grimmin veljesten satujen tyyliin Bullingtonin kirja on synkkä ja väkivaltainen tarina Grossbartin veljeksistä, Hegelistä ja Manfriedistä, jotka keskiaikaisessa köyhässä Euroopassa hankkivat toimeentuloaan ryöstelemällä hautoja. Veljekset itse pitävät itseään kovinkin hurskaina ja elävät oman tulkintansa mukaan vahvassa uskossa Neitsyt Marian suojeluksessa. Lukija pääsee kuitenkin heti alkumetreillä arvioimaan minkä sortin poikia veljekset ovat, kun he päästävät päiviltä maanviljelijän vaimon ja lapset, ja heidän karkumatkansa alkaa. Ja matkasta kirjassa on kyse, vaikkakaan tällä kertaa se ei kuvaa symbolisesti hahmojen kasvuprosessia.

Kirja sisältää runsaasti väkivaltaa, ronskia kielenkäyttöä, verta, oksennusta ja muita ihmiskehon eritteitä. Veljekset ovat kaikkinensa epämiellyttäviä, epäsiistejä, itsekkäitä, vähän hönttejä puupäitä, joista on todella vaikea pitää. Itseasiassa kirjassa ei ole yhtään hahmoa, josta voisi pitää. Keskiaikainen, sairauksien kolhima Eurooppa ja Afrikka eivät myöskään tapahtumaympäristöinä ole kaikkein hauskimpia alueita. Taikausko ja taikuus muodonmuutoksineen tuovat oman synkän sävynsä tarinaan, jota Bullingtonin kirjoittama ajoittainen hilpeä dialogi kuitenkin keventää. Veljesten pohdiskelu esim. voiko neitsyyden menettää raiskauksessa on yksi esimerkki heidän ajatuksenkulusta.

Bullington on mitä todennäköisimmin kirjoittanut kirjan kieli poskessa. Sen mustaa huumoria ja moraalikäsityksiä ei ole tarkoitus ottaa liian vakavasti. Vaikka hahmot eivät olekaan miellyttäviä, heidän menoaan on kiinnostava seurata. Kirjan juoni on yksinkertainen, loppuratkaisu ei sinänsä ole merkittävä, sehän paljastetaan jo kirjan nimessä. Sen sijaan mitä tapahtuu matkan aikana on kertomisen arvoista.

The Sad Tale of the Brothers Grossbart on yksi epämiellyttävimmistä kirjoista, jonka olen vähään aikaan lukenut. Se herätti ajoin samanlaisia vastenmielisyys-tuntemuksia kuin Patrick Süskindin Parfyymi aikoinaan. Se ei suinkaan tarkoita, että pidän kirjaa huonona. The Sad Tale of the Brothers Grossbart teki vaikutuksen. Huumori toi ajoittain mieleen Joe Abercrombien, mutta kaikessa raakuudessaan ja verisyydessäänkin Abercrombien kirjat ovat kevyttä luettavaa Sad Taleen verrattuna. Luulenpa, että Bullingtonin esikoisteos ei sovi kaikille lukijoille, mutta niiden, jotka eivät ihan pienistä oksennusroiskeista välitä, kannattaa tutustua teokseen.

István Oroszin taiteilema kansi on muuten yksi parhaista viime aikoina näkemistäni!

Nebula-palkintoehdokkaat julkistettu

Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestö, SFWA on julkaissut omat Nebula -palkintoehdokkaansa ja joukossa on jälleen paljon sellaisia teoksia, joita en ole lukenut. Nebula-palkintojen saajat valitaan 15. toukokuuta näiden ehdokkaiden joukosta:

Romaani

The Windup Girl, Paolo Bacigalupi (Night Shade Books, Sep09)
The Love We Share Without Knowing, Christopher Barzak (Bantam, Nov08)
Flesh and Fire, Laura Anne Gilman (Pocket, Oct09)
The City & The City, China Miéville (Del Rey, May09)
Boneshaker, Cherie Priest (Tor, Sep09)
Finch, Jeff VanderMeer (Underland Press, Oct09)

Pienoisromaani

The Women of Nell Gwynne’s, Kage Baker (Subterranean Press, Jun09)
Arkfall, Carolyn Ives Gilman (The Magazine of Fantasy and Science Fiction, Sep09)
Act One, Nancy Kress (Asimov’s Science Fiction, Mar09)
Shambling Towards Hiroshima, James Morrow (Tachyon, Feb09)
Sublimation Angels, Jason Sanford (Interzone, Sep/Oct09)
The God Engines, John Scalzi (The God Engines, Subterranean Press, Dec09)

Pitkä novelli

The Gambler, Paolo Bacigalupi (Fast Forward 2, Pyr Books, Oct08)
Vinegar Peace, or the Wrong-Way Used-Adult Orphanage, Michael Bishop (Asimov’s Science Fiction, Jul08)
I Needs Must Part, The Policeman Said, Richard Bowes (The Magazine of Fantasy and Science Fiction, Dec09)
Sinner, Baker, Fabulist, Priest; Red Mask, Black Mask, Gentleman, Beast, Eugie Foster (Interzone, Jan/Feb09)
Divining Light, Ted Kosmatka (Asimov’s Science Fiction, Aug08)
A Memory of Wind, Rachel Swirsky (Tor.com, Nov09)

Novelli

Hooves and the Hovel of Abdel Jameela, Saladin Ahmed (Clockwork Phoenix 2, Norilana Books, Jul09)
I Remember the Future, Michael A. Burstein (I Remember the Future, Apex Publications, Nov08)
Non-Zero Probabilities, N. K. Jemisin (Clarkesworld, Nov09)
Spar, Kij Johnson (Clarkesworld, Oct09)
Going Deep, James Patrick Kelly (Asimov’s Science Fiction, Jun09)
Bridesicle, Will McIntosh (Asimov’s Science Fiction, Jan09)


Ray Bradbury -palkinto elokuvamuotoiselle esitykselle

Star Trek, JJ Abrams (Paramount, May09)
District 9, Neill Blomkamp and Terri Tatchell (Tri-Star, Aug09)
Avatar, James Cameron (Fox, Dec 09)
Moon, Duncan Jones and Nathan Parker (Sony, Jun09)
Up, Bob Peterson and Pete Docter (Disney/Pixar, May09)
Coraline, Henry Selick (Laika/Focus Feb09)

Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle

Hotel Under the Sand, Kage Baker (Tachyon, Jul09)
Ice, Sarah Beth Durst (Simon and Schuster, Oct09)
Ash, by Malinda Lo (Little, Brown & Company, Sep09)
Eyes Like Stars, Lisa Mantchev (Feiwel and Friends, Jul09)
Zoe’s Tale, John Scalzi (Tor Aug08)
When You Reach Me, by Rebecca Stead (Wendy Lamb Books, 2009)
The Girl Who Circumnavigated Fairyland In A Ship Of Her Own Making, Catherynne M. Valente (Catherynne M. Valente, Jun09)
Leviathan, Scott Westerfeld (Simon, Oct09)

Olen pikkuhiljaa miettinyt David Gemmell ja Hugo-nimeämisiä, ja ajattelin keskittyä niihin parin viikon kuluttua. Pienoisromaanit ja sitä lyhyemmät tuotokset aiheuttavat päänvaivaa. Ja pirskatin olympialaiset vievät lukuaikaa :)

A Dance with Dragonsin syntyaikataulu

Kun näin Westerosin foorumilla osittaisen aikataulutuksen George R.R. Martinin A Dance with Dragonsin kirjoitusprosessista, päätin käydä läpi kaikki mahdolliset Martinin haastattelut ja blogitekstit seuratakseni kirjan syntypolkua. Täytyy myöntää, että monena iltana silmiä vesisti kun sirristelin haastattelutekstejä, mutta samalla oli kiehtovaa lukea sellaisiakin sarjaan liittyviä seikkoja, mitä kirjoissa ei kerrota.

Haastatteluista sai kuvan, että Martinilta on kysytty jo lähes kaikki, ja vähintään kahteen kertaan. Todella originellia hastattelua olisi vaikea tänä päivänä tehdä. Mahtaa olla puuduttavaa vastailla samoihin kysymyksiin samoja vastauksia vuodesta toiseen...

Toinen kuva mikä selkeästi muodostui, ja minkä Martin on myöntänytkin, on että kirjailija on ollut yltiöpositiivinen sen suhteen, miten nopeasti tai helposti hän pystyy Tulen ja jään laulu -sarjaa kirjoittamaan. Aina hän tuntuu uskoneen tavoiteaikatauluihinsa. Hieman jopa huvittuneena tein sitten koosteen aikamatkasta 1998-2010, jonka voi lukea Tulen ja jään laulu -sivustolta:

Lohikäärmeiden pitkä ja vivahteikas tanssi

Ehkäpä vuosi 2010 on viimeinen vuosiluku joka siihen lisätään? ;)

Hirtehishuumoria

Tämä pisti hymyilyttämään näin kylmänä torstaipäivänä (kopsattu sffchronicles.co.uk -foorumilta):

Mr. Martin,

I have recently come down with mumps, a nasty cold and avian flu all at once. In addition to that, I have leg cramps, my nose has grown to eight times its normal size, and cannot breathe out unless I punch my own sternum - making sleep impossible. To make matters worse, my cat has chicken pox, my dog no longer respects me and my hamsters refuse to breed. Did I mention that my favorite NFL team is the Detroit Lions and I was run over by 3 consecutive buses yesterday?

Anyway - you probably get stories of woe all the time (although I left out lots of stuff, like the elephants that escaped from the zoo and made fun of me). However, I believe I am a special case. The doctors probably say I have between seconds and decades to live. Hang on... I'm choking on a glass of water.......... okay... better now, hopefully I can hold off my demise before I finish this email...

I was wondering, given my special circumstances and the fact that a meteor could strike me down at any moment, I think it's only fair to send me your latest manuscript for A Dance with Dragons.............

..... Sorry for the interruption... A condor just chased a deer into my condo... Anyway, I should probably go...

Your appeal touched my heart. I shipped off the manuscript of A DANCE WITH DRAGONS at once.
Unfortunately, FedEx has now informed me that the plane carrying the book to you crashed and burned.
What's worse, it was my only copy!!! Now I must start the novel all over again...

--
George R.R. Martin

-----------------------------------------------

Kannattaa vilkaista myös näitä hauskoja Tulen ja jään laulu -sarjaan liittyviä "kotisivuja" ASOIAF on the Internet:

Gail Carriger: Soulless

Soulless on Gail Carrigerin esikoisteos. Vaikka kirja onkin The Parasol Protectorate -sarjan ensimmäinen osa, sen voi hyvin lukea myös yksittäisenä teoksena. Päätin hieman venyttää rajojani ja kokeilla miten paranormaali romantiikka uppoaa minuun, varsinkin kun Soulless luokiteltiin myös steampunkiksi.

Soulless kertoo neiti Alexia Tarabottista, joka ei ole ihan keskiverto viktoriaanisen ajan vanhapiika. Ensinnäkään hänellä ei ole sielua ja toisekseen hän on puoliksi italialainen sekä kaiken lisäksi sinisukka ja muutenkin kiinnostunut asioista, joista naisen ei oleteta tuona aikakautena olevan kiinnostuneen. Soullessin Englannissa vampyyrit, ihmissudet ja haamut ovat osa hyväksyttyä yhteiskuntaa, ja he toimivat tavallisten ihmisten parissa, rajoituksena tietenkin tietyt vuorokauden ajat tai kuun kierto. Kun neiti Tarabotti vahingossa surmaa kimppuunsa hyökänneen vampyyrin, kuningatar Victoria käynnistää tutkimukset komean ihmissusi lordi Macconin johdolla. Siinäpä sitten seurataan miten käy neidin ja lordin yhteistyön kun vampyyreja alkaa ilmestyä ja kadota epätavalliseen tapaan.

Kirja sisältää kiitettävällä tasolla paranormaalia romantiikkaa, mutta hieman vähänlaisesti steampunkia. Suhde ei ollut ihan mieleeni. Carrigerin hahmot ovat kiinnostavan pirtsakoita ja dialogi näpsäkkää ja huumoripitoista. Teksti on paikoin herkullista ja sieluihin liittyvä mytologia kiinnostavaa. Hahmoista on helppo pitää tietyistä ärsyttävyyksistä huolimatta. Juonikuvio olisi tarvinnut ehkä hieman laajemman kehyksen. Teksti menetti terävyyttään ja tehoaan loppua kohden, mutta kaiken kaikkiaan Soulless oli kuitenkin hauskaa ja kevyttä lukemista. En voi sanoa, että paranormaali romantiikka kiinnostaisi minua entistä enempää tämän kirjan jälkeen, mutta ne jotka pitävät tyylilajista ja janeaustenmaisesta kirjallisuudesta, nauttinevat varmasti myös Soullessista. Enkä mene sanomaan, ettenkö itsekin lue jonain päivänä myös Carrigerin seuraavan Changeless-kirjan, varsinkin kun siinä on kirjailijan mukaan enemmän sitä steampunkia.

Ajan pyörää ei enää suomeksi Karistolta

Risingshadown kautta saadun tiedon mukaan Karisto ei aio jatkaa Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan suomentamista. Ensimmäinen suomentamatta jäävä osa on viime syksynä ilmestynyt The Gathering Storm. Myöskään kahta viimeistä tulevaa osaa ei käännetä. Suurimmaksi syyksi kerrotaan pitkän kirjan käännöskulut. Myös perinteisen fantasiakirjallisuuden myynnin hiipuminen on yksi syy, mikä ei kannusta etenkään nykyisenä taantuma-aikana riskinottoon.

Niin ymmärrettävää kuin kustannusyhtiön päätös osaltaan onkin, niin on myös erittäin surullista, keljuttavaa, harmittavaa ja raivostuttavaakin, että yhtiö julkaisee 26 kirjaa sarjasta suomeksi, jonka jälkeen, kun loppuratkaisu häämöttää, jättää lukijansa heitteille. Näin pitkän julkaisuhistorian jälkeen on todella vaikea hyväksyä kustantamon päätöstä.

Postia Robin Hobbilta

Tämä tuli Robin Hobbilta eilen postin mukana:

Fantastinen kirjailija ja upea ihminen. Hobbin fanina on kiva olla. Dragon Haven julkaistaan maaliskuussa, The Inheritance -novellikokoelma ilmeisesti myöhemmin tänä vuonna, Warriors-antologiassa ilmestyy niin ikään maaliskuussa Hobbin novelli The Triumph ja tulevasta Songs of Love and Death -antologiasta löytyy novelli Blue Boots. Kirjeen mukaan kirjailija kirjoittaa myös jo uutta kirjaa.

Tulen ja jään sanasota

Sanasota George R.R. Martinin fanien keskuudessa on jälleen käynnissä. Kaikki leimahti liekkeihin siitä, kun Patrick Fantasy Hotlistillä julkaisi näytteen Martinin The Mystery Knight -novellista. Heti alkuunsa kommenteissa ryhdyttiin kritisoimaan sitä, että kirjailija keskittyy kaikkeen muuhun kuin A Dance with Dragonsin kirjoittamiseen ja fanit joutuvat odottelemaan vuositolkulla uutta kirjaa. Välillä tuli asiallisiakin kommentteja puoleen ja toiseen, mutta sitten kolmisen henkilöä päätti ryhtyä häiriköimään kommentteja ja Pat sulki blogikirjoituksen pistäen lyhyen palautteen ilman kommentointimahdollisuutta.

Odotteluun turhautuneet fanit ovat purkaneet tuntojaan enemmän tai vähemmän asiallisesti Finish the Book, George -journalissa, joka perustettiin sen jälkeen kun he kokivat, että heidän sananvapauttaan on rajoitettu Martinin omassa blogissa, jossa kommentit julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen. Monet eivät saaneet viestejään näkyville tai tulivat jopa bannatuksi blogissa. Ainakin oman ilmoituksensa mukaan. Osa Martinin blogissa jo julkaistuista negatiivisista kommenteista on kadonnut jälkeen päin.

Westerosin foorumi on Tulen ja jään laulu -sarjan englanninkielisistä foorumeista kattavin ja siellä on kohtalaisen tiukka kuri sen suhteen mitä Martinista saa sanoa ja mitä ei. Esim. keskustelu A Dance with Dragonsin mahdollisesta ilmestymisajasta oli kokonaan kielletty foorumilla, pääasiassa koska 1) se on turhaa, sillä kukaan ei vielä tiedä milloin kirja ilmestyy 2) se aiheuttaa negatiivisen mielialan lietsontaa ja kirjailijan haukkumista. Näillä perustein Westeros on saanut pidettyä kirjasarjan keskustelut siisteinä ja asiallisina, joskin välillä foorumin muissa osioissa tekstit ovat vähemmän kontrolloituja. Westerosin foorumin perustaja Elio eli Ran on Martinin yhteistyökumppani ja valmistelee parhaillaan Tulen ja jään laulu -sarjaan liittyvää ensyklopediaa, jonka on tarkoitus ilmestyä kunhan A Dance with Dragons on valmis ja Martin pystyy panostamaan kirjaan aikaa.

Slynt, joka Westerosin foorumissa ei kokenut voivansa sanoa mielipiteitään, perusti vähän aikaa sitten foorumin The Brave Companion vs. the Unfinished Tales. Periaatteena on, että jokainen saa ilmaista mielipiteensä vapaasti, jopa kirjautumatta. Foorumilla kolme henkilöä tunnusti, että he olivat syyllisiä Pat's Fantasy Hotlistin häiriköintiin. Tämän seurauksena joitain uuden foorumin jäseniä on bannattu Westerosin foorumilta, vaikka he eivät osallistuneet Hotlistin häiriköintiin ja eivät ole Westerosin foorumilla aiheuttaneet häiriötä. TBC vs. TUT joutui jo itsekin bannaamaan yhden jäsenensä, juuripa yhden em. häiriköijistä. Lisäys: päivä tämän kirjoituksen jälkeen, foorumi on sulkenut ovensa kirjautumattomilta henkilöiltä ja avasi sen jälkeen muutamaa päivää myöhemmin.

Shawn Speakman on jo useiden vuosien ajan heittäytynyt puolustamaan Martinia turhautuneita faneja vastaan. Hän on ilmaissut mielipiteitään mm. Terry Brooksin foorumilla GRRM - Will It Ever Be Published? -keskustelussa ja viimeksi kirjoittamalla pitkähkön yksityiskohtaisen blogikirjoituksen Suvudussa. Idea blogikirjoitukseen tuli Brooksin foorumilla ja Speakman on kutsunut myös A Dribble of Inkia, Jeff's Fantasy Review'ta ja The Wertzonea esittämään omat näkemyksensä päivän polttavista Martin-kysymyksistä, mm. häiritseekö Martinin muut harrastukset, kuten amerikkalaisen jalkapallon katselu hänen kirjoitustyötään, onko lukijoilla oikeus olla vihaisia Martinille siitä, että tämä ei ole pitänyt kiinni ilmoittamistaan mahdollisista deadlineista, saako lukija kritisoida kirjailijan ammattietikkaa kun on ostanut tämän kirjan jne. Oman turhautuneen fanin näkökannan on esittänyt ilman kutsua Travels Through Iest -blogi. Nämä kaikki ja useat muutkin kirjoitukset ovat virinneet perusteellista keskustelua, jossa eri näkökannan omaavat osapuolet eivät kuitenkaan tunnu lähestyvän toisiaan.

Seuraan keskusteluja kiinnostuneena, ja toki ne välillä aiheuttavat turhautumisen tuntemuksiakin. Kummankin osapuolen kommentoijista löytyy niitä, jotka eivät yksinkertaisesti hyväksy eriäviä mielipiteitä. Eriävä mielipide ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että toinen olisi väärässä. Se joskus unohtuu. Jokaisen omasta moraalista riippuu lähteekö nimittelemään toisia ihmisiä henkilökohtaisesti tai estämään heidän viestejään sillä perustein, että he eivät sovi omaan pirtaan. Tässä sanasodassa ovat jo molemmat osapuolet ryvettyneet.

Mikä sanasaodan lopettaisi?

Ainakin hetkeksi sitä hiljentäisi

George R.R. Martin on omassa blogissaan viime viikkoina antanut hippusia tietoja A Dance with Dragonsin etenemisestä. Välillä hieman epäselväksi jäänyt viesti ehti jo herättää innostuksen siitä, että kirja on valmis. Martin ennätti kuitenkin toppuuttelemaan. Kirja lähenee tällä hetkellä 1200 käsikirjoitussivua, mikä tarkoittaa noin 300 000 - 360 000 sanaa (n. 250-300 sanaa per sivu). Jos tätä vertaa A Storm of Swordsin US painoksen käsikirjoituksen ja kovakantisen sivuihin nähden, niin tällä hetkellä olisi kasassa reilun 780 sivun pituinen kovakantinen opus (ilmeisesti vähemmän jos olisi UK painos). Muutama sivu vielä, niin A Dance with Dragonsista on tulossa sarjan toiseksi pisin kirja (ellei editoijien sakset käy). Nämä luvut ovat kuitenkin arvioita, eikä niitä kannata turhan tarkkaan tuijottaa, varsinkin kun US painoksen layoutia on muutettu. Kirjan valmistumiseen on kuitenkin aikaa useita kuukausia. Sanasota toivottavasti laimentuu piakkoin ja Martinin kirjoitusfiilis jatkuu. Osa faneista, niin paljon kuin Tulen ja jään laulu -sarjasta pitävätkin, eivät pidä itse kirjailijasta. Se on jo käynyt selväksi. On siis odotettavissa, että tulevan kirjan ilmestymiseen eittämästi kuuluvat mainos/nimmarienjakokiertueet, conit ym. tilaisuudet, jotka vievät kirjailijan pois kirjoituspöydän äärestä, aiheuttavat jälleen sanomista. The Winds of Winterin odotus ei välttämättä ole yhtään tämän helpompaa - kenellekään.

Blake Charlton: Spellwright

Spellwright on Blake Charltonin esikoisteos ja The Spellwright -trilogian ensimmäinen kirja, joka ilmestyy noin kuukauden kuluttua maaliskuussa.

Kirjan päähenkilö Nicodemus Weal opiskelee Starhavenin akatemiassa taikuutta ja loitsuja maisteri Shannonin erityisavustuksella, sillä normaaleista taikakykyisistä poiketen Nicodemus on lukihäiriöinen (tavalliset ihmiset eli ei-taikakykyiset ovat ns. lukutaidottomia - hei, jästejä!). Maailmassa, jossa loitsut kirjoitetaan riimulauseina, lukutaito on erityisen olennainen osaamisalue ja siihen liittyvät ongelmat ovat ominta aiheuttamaan nuoressa oppipojassa huonoa itsetuntoa. Nicodemus haaveilee olevansa jonain päivänä ongelmastaan huolimatta akateeminen spellwright (kääntäköön suomeksi ken haluaa), mutta jotta tarina ei olisi sen suhteen liian yksioikoinen, eeppisessä fantasiassa kuvioon astuu mukaan myös ennustus. Ennustuksen mukaan lukihäiriöinen loitsija pelastaa maailman sodalta, jossa koko ihmiskieli on vaarassa tuhoutua. Sarjan ensimmäisen kirjan pääjuoni on seurata Nicodemuksen etsikkoaikaa, selvittää kuka hän on ja mikä hänen roolinsa maailmassa tulee olemaan, ketkä ovat vihollisia ja mitkä heidän motivaationsa ovat. Mukaan mahtuu muutamia ennalta-arvaamattomia käänteitä.

Perinteinen oppipoika/vanhempi velho tuo eittämättä alussa mieleen J.K. Rowlingin Harry Potter/Dumbledore -asetelman. Nicodemuksen ja Shannonin suhde ei kuitenkaan toimi samalla tavalla, sillä siinä missä Dumbledore on ehdoton kunnioitettava auktoriteetti, Shannon kohtelee Nicodemusta enemmän tasavertaisena. Koskapa mielikuva Harrysta jäi kuitenkin alussa päälle, tuntui että Nicodemuksen 25-vuotias punasteleva teinipoikahahmo kasvoi ulos alkuasetelmasta liian nopeasti. Kun hyväksyi, että tässä maailmassa on ikääntymiselle erilaiset pelisäännöt, niin Nicodemus ei hahmona kärsinyt enää niin paljoa. Paitsi Nicodemuksen, myös muiden hahmojen luonteeseen olisi kuitenkin toivonut hieman useampia tasoja, ja vasta kirjan loppupuolella alkoi näkyä jonkinlaista kehitystä.

Jos hahmot eivät loistaneetkaan syvyydellään, niin kirjan maaginen maailma ja loitsujärjestelmä oli fantastista. En ole kielitieteilijä, mutta nautin paljon siitä miten Charlton hahmotti taikuutta kieliopillisilla termeillä, leikitteli sanojen merkityksillä ja tekstuaalisella älykkyydellä. Logorrhea, haamukirjoittaja, lukutoukat ja itsessään spellwright esimerkkinä. Siinä missä J.K. Rowling loi Harry Potterissa loitsukielen pohjautuen latinan muunnoksiin, Charlton lähestymistapa tuntuu olevan enemmän kieliopillinen ilman varsinaisesti avattuja sanoja, mutta molemmilla kirjailijoilla loitsujärjestelmä sisältää eritasoisia loitsuja ja niihin liittyy värejä. Myös viittauksia raamattuun ja luomiskertomukseen löytyy molemmilta kirjailijoilta eri yhteyksissä. Spellwrightin historia ja taustatapahtumat ovat nekin kirjan kiinnostavinta antia. Välillä tuntui, että kirjailija pyrki kuitenkin selittämään liikaa ja varsinkin jotkut keskustelut tuntuivat enemmän infotilaisuuksilta kuin vuorovaikuttamiselta.

Olen aina pitänyt kirjoista, joissa tapahtumapaikka on fantasialla tai science fictionilla höystetty yliopisto (esim. Rothfuss), akatemia tai sisäoppilaitos, ja kaikkine todellisen maailman kaavamaisuuksineenkin myös Spellwrightin kirjalliset akatemiat vaikuttivat kirjastoineen kiehtovalta maailmalta, vaikka varsinaiseen maailmanluontiin Charlton ei kirjassaan keskittynytkään. Kirjan alussa oleva kartta antaa siinä suhteessa enemmän kuin mitä itse teksti. Akateemiseen maailmaan liittyvä heitto "So [Shannon] did what academics do best: he threw his hands in the air and began to whine." herätti hilpeyttä kaikessa sarkastisuudessaan.

Kiinnitin huomiota Chthonic-haamun yhteydessä nimeen Tulki, joka chthonikien (ja tätä sanaa minä tavasin lukiessani) maailmassa tarkoittaa sanaa tulkki (interpreter). Päässä pyöri melkoinen määrä ajatuksia lukihäiriöstä ja sanojen samankaltaisuudesta, joten päätin kysyä Blake Charltonilta itseltään kuinka hakoteillä olin ajatuksissa, silläkin uhalla, että vaikuttaisin täysin torvelta. Mutta vastaus olikin ihan positiivinen, sillä Blake kertoi opiskelleensa kohtalaisen paljon vanhaa ja keski-englantia, jonka ohessa huvikseen lueskeli muinaisnorjalaista epiikkaa. Hieman hatarien muistikuvien mukaan hän arveli törmänneensä siinä yhteydessä myös suomensukuiseen kieleen. Vaikka Tulki ei mitä todennäköisimmin olekaan lähtöisin suomenkielen tulkki-sanasta sopivasti toinen k pois pudotettuna lukihäiriöaiheeseen liittyen, on kyseessä kuitenkin hauska yhteensattuma. Kaikista puutteistaan huolimatta, Spellwright oli mielenkiintoinen ja jopa paikoin innostava lukukokemus. Charltonin luomalla taikajärjestelmällä ja riimupohjaisilla loitsuilla ja niiden kirjoitustavalla on paikkansa taikapitoisten eeppisten fantasioiden joukossa.

Lukulistalla 2/2010

Helmikuun lukulistalla ovat ensisijassa seuraavat opukset:

• Blake Charlton: Spellwright (aloitettu)
• China Miéville: The City & The City (aloitettu)
• Gail Carriger: Soulless
• Jesse Bullington: The Sad Tale of the Brothers Grossbart

Jonossa listalle Gemmell-ehdokkaita lähinnä.