Kirsten Imani Kasai: Ice Song

Kirsten Imani Kasai on melkoisen huomiotta jäänyt kirjailija, jonka kirja Ice Song ei viime vuonna saanut osakseen hypetystä tai liiemmälti edes mainostusta. Pistää miettimään mistä moinen puute johtuu, sillä Ice Song on kirja, joka tekee vaikutuksen ja se erottuu tusinafantasioista edukseen. En ole tosin varma voiko Ice Songin luokitella edes fantasiaksi. Pistäisin sen itse ennemmin science fiction -luokkaan tai uuskummaksi.

Ice Song sijoittuu tulevaisuuteen tai vaihtoehtomaailmaan, jossa osalla ihmisistä on tapahtunut geneettisiä muutoksia ihmisten ja eläinten DNA:n sekoittumisen myötä. Tämä näkyy eläinten piirteinä heidän ulkonäössään. Näistä somaatikoista on tullut muutostensa vuoksi yhteiskunnan paarialuokkaa. Heitä kohdellaan huonosti ja useimmat heistä piilottelevat. Kovinkaan paljoa korkeammalle somaatikoista eivät arvoasteikossa sijoittaudu naiset, ainakaan päähenkilön Sorykahin näkökulmasta katsottuna. Sorykah on korkeasti koulutettu, mutta tekee koulutustaan vastaamatonta työtä sen vuoksi, että hän on nainen. Sorykah on lisäksi sukupuolenvaihtaja, joka yrittää salata anomaliansa, jotta pystyisi elämään edes jotenkuten normaalia elämää. Hän on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka on erossa lapsistaan työnsä vuoksi. Myös Sorykahin lapset ovat sukupuolenvaihtajia.

Tarina käynnistyy kun somaatikkoja keräilevä mies ryöstää Sorykahin lapset ja Sorykah lähtee rankalle matkalle saadakseen lapsensa takaisin. Kasai ei säästä päähahmoaan tai muitakaan hahmojaan epämiellyttäviltä tilanteilta. Ice Songin maailma on täynnänsä kammottavuuksia ja julmuutta. Kasai kuvaa ne realistisesti ja jopa yksityiskohtaisesti. Jos jokin mätänee, Kasai saa sanoillaan lukijan tuntemaan mädän hajun. Toisaalta Kasain teksti on myös kauniin kuvailevaa. Tapahtumaympäristöstä välittyy voimakkaita mielikuvia, näin esimerkiksi kirjan nimi saa selkeyttävän merkityksen. Kirjan alussa kuvaileva kieli melkein jopa häiritsee, mutta rauhoittuu tarinan edetessä tai sitten siihen yksinkertaisesti tottuu. Joidenkin julman surullisten kohtauksien kuvaajana Kasai onnistuu erinomaisesti sortumasta liikaa tunteellisuuteen. Tarina ei ole suoraviivainen, vaan se sisältää useita eri tasoja ja sävyjä.

Ice Song on kaikessa ahdistavuudessaan ja kauneudessaan erinomainen lukukokemus. Toivoisinpa Kasaille hieman enemmän huomiota seuraavan kirjan, Tattoon yhteydessä, joka sijoittuu samaan maailmaan Ice Songin kanssa. Pelkään, että äitiyden tunteiden kuvaus saattaa karkoittaa joitain lukijoita ja ehkä myös Sorykah miespuolen kuvauksen heikkous, mutta jos niiden ylitse pääsee, ei varmasti kadu, että kirjan tuli lukeneeksi. Ursula Le Guinin tasolle kahta sukupuolta edustavalla hahmollaan Kasai ei ihan pääse, mutta joka tapauksessa "ihon alle".