Pienessä kylässä kasvanut poika, Jarom, saa kuulla yhtä-äkkiä olevansakin kuninkaallinen, ja lähtee metsästämään legendaarista miekkaa parhaan kaverinsa kanssa pelastaakseen valtakunnan ilkeältä velhoveljeltään, joka on surmannut iskänsä ja vallannut valtaistuimen. Kun peruskuvioon liitetään vielä vasta herätetty demonikuningatar, lohikäärmeitä ja haltioita, on kasassa perinteisen eeppisen fantasian ainekset. Aineksista voi saada loistavankin tarinan, mutta valitettavasti Thompsonin kirjailijantaidot ovat tässä sarjan ensimmäisessä osassa niin alkuvaiheissa, että seurauksena on puuduttavan kliseinen tarina niin hahmojen kuin juonikuvionkin osalta. Tänä päivänä ei enää mielestäni riitä, että otetaan perinteiset tutut ainekset käyttöön lisäämättä niiden joukkoon jotain uutta tai omaperäistä.
Seikkailun ja temmellyksen ohessa tarina yrittää kuvata Jaromin sisäistä kasvua, mutta hahmo jää silti pitkästyttävän yksiulotteiseksi. Kirjassa on muutama naishahmokin; marttyyriäiti, demoni ja neitokainen, jonka tehtävä on tulla pelastetuksi. Näin naisena ei paljoa näille hahmoille voi hurrata, sen verran köyhäksi heidän osuutensa jää. Kirjan mielenkiintoisin hahmo on Shadow, salamurhaaja. Hänen ansiostaan kirjan alku on kiinnostava. Syy ja seuraus -suhteet tarinassa eivät ihan vakuuta. Muun muassa syy miksi Jarom kasvaa tietämättä todellista identiteettiään on kohtalaisen heikko pitkälti sen vuoksi, että Thompson on rakentanut sen heikon naishahmon varaan. Myöskin velhon roolin muuttuminen alkuvaiheesta vähäpätöisemmäksi häiritsee, samoin kuin tarinan rakenteen heikkous.
Valitettavasti The Crimson Sword oli minulle suuri pettymys. En aio jatkaa sarjan lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!