sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Tulossa ennakkoarvio Spellwrightista


Olen tässä kuussa saanut luettua kaikki aikomani kirjat ja muutaman niiden lisäksikin. Tammikuun viimeinen viikko vierähtää Blake Charltonin Spellwrightin parissa. Spellwright julkaistaan virallisesti maaliskuussa, mutta sain kirjasta sähköisen arvostelukappaleen ennakkoon kirjailijan ystävällisellä avustuksella, siitäkin huolimatta, että arvostelen kirjan suomeksi. Kiva juttu! Nähtäväksi jää mitä pidän kirjasta, kunhan pääsen aloittamaan sen lukemisen.


lauantai 23. tammikuuta 2010

Paolo Bacigalupi: Pump Six and Other Stories

Paolo Bacigalupin kokoelma Pump Six and Other Stories sisältää kymmenen science fiction novellia (erikoispainoksessa lisäksi Small Offerings -novelli):
  • Pocketful of Dharma
  • The Fluted Girl
  • The People of Sand and Slag
  • The Pasho
  • The Calorie Man
  • The Tamarisk Hunter
  • Pop Squad
  • Yellow Card Man
  • Softer
  • Pump Six
Huom! Alla olevat katsaukset novelleihin sisältävät kuvausta kustakin tarinasta, mutta eivät varsinaisesti spoilaa.

Pocketful of Dharma on Bacigalupin ensimmäinen julkaistu novelli, joka kertoo orvoksi jääneestä tyhjätaskukerjäläispojasta, joka kamppailee selviytymisestä ja sen myötä ajautuu tilanteeseen, jossa hänen taskussaan onkin jotain merkittävää. Vaikka tarinan maailma onkin mielenkiintoinen ja heijastaa tyyliä, joka jatkuu Bacigalupin myöhemmissäkin novelleissa, tarina tuntuu hieman jäävän vajaaksi.

The Fluted Girl kertoo orjatytön näkökulmasta julman tarinan kuolemattomuuden ja maineen tavoittelusta. Tarina on loistavasti rakennettu ja koko tilanne avautuu lukijalle pikkuhiljaa ja herättää varmasti tuntemuksia. Bacigalupi kirjoittaa karmaisevista asioista tyynen viileästi, antamatta tunteille sijaa, ja se tekee tekstistä vaikuttavan. Tapa, jolla Bacigalupi päättää novellin, jättää mielikuvitukselle varaa.

The People of Sand and Slag jatkaa The Fluted Girlin tyyliä. Tarinassa ikuinen elämä on saavutettu weevil-teknologian ansiosta ja kun vastaan tulee "vanhaa mallia" oleva koira, mitä voi verrata dinosauruksen löytymiseen, on kuonasotilailla siinä ihmettelemistä. Jälleen kerran tarinan kylmän analyyttinen tyyli tekee siitä loistavan, siitäkin huolimatta, että se saa aikaan myös epämiellyttäviä tuntemuksia.

The Pashossa sukupolvet kohtaavat eroavuuksineen. Isoisä on taistellut aikoinaan vihollismaata vastaan ja pojanpoika on puolestaan viettänyt aikaa tässä samaisessa maassa opiskelemassa Pashoksi, joka haluaa ylläpitää rauhaa ja toimia tiedon kerääjänä ja tallentajana. Isoisän mielestä poika on maansa ja perinteidensä petturi, vaikkakin kulttuurien sekoittuminen näkyy jo muutenkin kansan arkipäivässä. Tulevaisuuteen sijoittuva tarina, jonka voisi kirjoittaa sovittaen myös lähimenneisyyden Amerikkasta ja sen sotasankari/aseistakieltäytyjä perheestä, loppuratkaisua lukuunottamatta.

The Calorie Manin olen maininnut aiemmin Bacigalupin The Windup Girl -kirjan arvostelun yhteydessä. Novelli sijoittuu tulevaisuuteen, maailmaan, jossa maapallo on kokenut ekokatastrofin ja maatalouden suuryritykset hallitsevat häikäilemättömällä "aiheuta tuhoa ja tarjoa monopolipelastus" energiapolitiikallaan. Päähenkilön tehtävänä on salakuljettaa suuryritysten geneetiikkainsinöörien laumasta karannut, etsintäkuulutettu kalorimies turvaan. Kalorimiehen päämääränä on kaataa suuryritysten monopoliasemat. Novellin maailmanluonti on erinomaista ja kuvailevaa ja siinä esiintyvä kalorimies tulee mainituksi myös The Windup Girlissä.

The Tamarisk Hunterissa vesivarat ovat kontrolloituja ja päähenkilön ammattina on hävittää tamarisk-pensaita sitomasta maaperän suoloja ja siten edesauttaa vesivarojen kertymistä Californian suurkaupungin tarpeisiin. Novellin on sinällään ajankohtainen, sillä maapallon vesivaroista käydään jo nyt kahakoita. Tarinassa on vesipakolaisia, jotka ovat pakotettuja muuttamaan veden perässä kaupunkiin, mutta joiden pääsyä on rajoitettu, jotta suurkaupunki selviäisi edes nykyisten asukkaiden veden käytöstä. Kuten monet muutkin Bacigalupin tarinat, myös tämä sisältää kuitenkin useita kerroksia.

Pop Squad on ehkäpä kokoelman häiritsevin tarina, loistava sellainen, mutta jälleen kerran viileän analyyttinen ja synkkä. Bacigalupin maailmanluontitaito tulee jälleen erinomaisesti esille novellissa, jossa ihmisen elinikä on saatu jatkumaan kemiallisella menetelmällä, eikä ole tarvetta tuottaa enää uusia ihmisiä kuormittamaan maapalloa. Jotkut naiset kuitenkin kapinoivat lisääntymiskieltoa vastaan. Tarinan päähenkilö on poliisi, jonka tehtävänä on rajoittaa väestönkasvua.

Yellow Card Man on Bacigalupin ensimmäinen novelli, jonka luin. Se teki suuren vaikutuksen ja sen myötä hankin myös The Windup Girlin ja tämän novellikokoelman. Yellow Card Man on tiiviissä paketissa erinomaisesti kuvattu tulevaisuuden ekokatastrofin jälkeinen tarina kiinalaisesta miehestä, joka pakolaisena elää Thaimaassa keltakorttimiehenä, jolla ei juurikaan ole oikeuksia, ja joka yrittää henkensä pitimiksi ja sen kaupalla myydä itseään työvoimaksi. Novellin päähenkilö on Tranh, jonka tarina jatkuu The Windup Girlissä nimellä Hock Seng. Bacigalupi halusi vaihtaa nimen sopivammaksi henkilön etniseen taustaan.

Softer on kokoelman ainoa tarina, joka ei ole science fictionia, mutta hyvinkin Bacigalupin tyyliä kuitenkin. Tarina kertoo miehestä joka tappaa vaimonsa, koska on helpompi jatkaa pilaksi tarkoitettua tyynyleikkiä, kuin kohdata vaimon syytteet siitä, että hän vei leikin hieman liian pitkälle. Hyvin Bacigalupimaista ihmisyyden kuvausta, joka jatkuu myös kokoelman viimeisessä novellissa Pump Sixissä.

Pump Six sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, missä välinpitämättömyys, tylsistyminen ja tyhmyys ovat lisääntyneet. Novellista tuli mieleen sanonta yksisilmäisestä miehestä joka on kuningas sokeiden valtakunnassa. Apaattinen, mutta jälleen kerran hieno tarina ihmiskunnan kehittymisestä suuntaan, joka olisi voitu estää. Onko helpompaa jatkaa entiseen malliin?

Pump Six and Other Stories on loistava, suorastaan jopa nerokas kokoelma tarinoita, joissa ehkä yksittäin löytyy heikkouksia, mutta kokonaisuutena luovat maailman, jossa ihmisyyttä tutkitaan tavalla, joka herättää lukijan pohtimaan. Kokoelman tarinat eivät ole helppoa luettavaa, ne ovat paikoin julmia ja tunteettomia, ja ehkä tietynlaista pessimismiä ihmisyyden ja inhimillisyyden suhteen on havaittavissa. Ihmisyyden lisäksi toinen pääteema novelleissa on tulevaisuuden ekologinen tilanne ja syyt miten siihen on päädytty. Paolo Bacigalupi on yksi parhaita uusia kirjailijoita, jonka tiedän, ja ehdottomasti hänen tulevat teoksensa ovat huomioimisen arvoisia.

Paolo Bacigalupin The Windup Girlin arvostelu löytyy täältä.

Lisätty: Small Offerings -novellin arvostelu löytyy täältä.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Kirsten Imani Kasai: Ice Song

Kirsten Imani Kasai on melkoisen huomiotta jäänyt kirjailija, jonka kirja Ice Song ei viime vuonna saanut osakseen hypetystä tai liiemmälti edes mainostusta. Pistää miettimään mistä moinen puute johtuu, sillä Ice Song on kirja, joka tekee vaikutuksen ja se erottuu tusinafantasioista edukseen. En ole tosin varma voiko Ice Songin luokitella edes fantasiaksi. Pistäisin sen itse ennemmin science fiction -luokkaan tai uuskummaksi.

Ice Song sijoittuu tulevaisuuteen tai vaihtoehtomaailmaan, jossa osalla ihmisistä on tapahtunut geneettisiä muutoksia ihmisten ja eläinten DNA:n sekoittumisen myötä. Tämä näkyy eläinten piirteinä heidän ulkonäössään. Näistä somaatikoista on tullut muutostensa vuoksi yhteiskunnan paarialuokkaa. Heitä kohdellaan huonosti ja useimmat heistä piilottelevat. Kovinkaan paljoa korkeammalle somaatikoista eivät arvoasteikossa sijoittaudu naiset, ainakaan päähenkilön Sorykahin näkökulmasta katsottuna. Sorykah on korkeasti koulutettu, mutta tekee koulutustaan vastaamatonta työtä sen vuoksi, että hän on nainen. Sorykah on lisäksi sukupuolenvaihtaja, joka yrittää salata anomaliansa, jotta pystyisi elämään edes jotenkuten normaalia elämää. Hän on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka on erossa lapsistaan työnsä vuoksi. Myös Sorykahin lapset ovat sukupuolenvaihtajia.

Tarina käynnistyy kun somaatikkoja keräilevä mies ryöstää Sorykahin lapset ja Sorykah lähtee rankalle matkalle saadakseen lapsensa takaisin. Kasai ei säästä päähahmoaan tai muitakaan hahmojaan epämiellyttäviltä tilanteilta. Ice Songin maailma on täynnänsä kammottavuuksia ja julmuutta. Kasai kuvaa ne realistisesti ja jopa yksityiskohtaisesti. Jos jokin mätänee, Kasai saa sanoillaan lukijan tuntemaan mädän hajun. Toisaalta Kasain teksti on myös kauniin kuvailevaa. Tapahtumaympäristöstä välittyy voimakkaita mielikuvia, näin esimerkiksi kirjan nimi saa selkeyttävän merkityksen. Kirjan alussa kuvaileva kieli melkein jopa häiritsee, mutta rauhoittuu tarinan edetessä tai sitten siihen yksinkertaisesti tottuu. Joidenkin julman surullisten kohtauksien kuvaajana Kasai onnistuu erinomaisesti sortumasta liikaa tunteellisuuteen. Tarina ei ole suoraviivainen, vaan se sisältää useita eri tasoja ja sävyjä.

Ice Song on kaikessa ahdistavuudessaan ja kauneudessaan erinomainen lukukokemus. Toivoisinpa Kasaille hieman enemmän huomiota seuraavan kirjan, Tattoon yhteydessä, joka sijoittuu samaan maailmaan Ice Songin kanssa. Pelkään, että äitiyden tunteiden kuvaus saattaa karkoittaa joitain lukijoita ja ehkä myös Sorykah miespuolen kuvauksen heikkous, mutta jos niiden ylitse pääsee, ei varmasti kadu, että kirjan tuli lukeneeksi. Ursula Le Guinin tasolle kahta sukupuolta edustavalla hahmollaan Kasai ei ihan pääse, mutta joka tapauksessa "ihon alle".

torstai 14. tammikuuta 2010

The Mystery Knight -innostusta


Hyppäsin jälleen innostuksesta kattoon tänään, kun näin Read and Find Out -foorumilla Larryn lukeneen George R. R. Martinin kolmannen Dunk & Egg -novellin Warriors-kokoelmasta. Larry kirjoitti lyhyitä vihjeitä sisällöstä, ja sekös sai targaryenistin sydämen väpättämään. Tule maaliskuu! ja pian, että minäkin pääsen lukemaan The Mystery Knightin. Novelli on kuulemma 88-sivuinen, joten siinä riittää A Dance with Dragonsia odotellessa lukemista ja pohdiskelemista.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Fevre Dream sarjakuvana


George R.R. Martinin Fevre Dream -romaanista julkaistaan viimeisimmän tiedon mukaan myös kymmenosainen sarjakuva, jonka kustantaa Avatar Press Inc.
Kansikuva

Vaihtoehtokansikuva
Tarinan on sovittanut Daniel Abraham, kannen taiteillut Felipe Massafera ja piirrosjälki on Rafa Lopezin. Ensimmäinen sarjis ilmestynee maaliskuun lopussa ja siinä on 32 sivua.


Olen jokseenkin innostunut, sillä Fevre Dream on tarinana loistava ja uskoisin Daniel Abrahamin sovittaneen sen sarjakuvamuotoon onnistuneesti. Ennakkokuvista päätellen piirrosjälki on komeaa. Ihmettelen vain kuinka hiljaa tästä sarjiksesta on oltu. Ainoat uutiset olen nähnyt ComicMonters.comin sivulla. Martinkaan ei ole blogissaan tulevasta sarjakuvasta maininnut. Amazon.comin sivulla ensimmäinen sarjakuva on jo listattu, mutta ei ole vielä tilattavissa. Nyt tarvittaisiin lisää tietoa... Avatar Pressin sivulta ei löytynyt. Aiemmin sarjakuvan julkaisemiseen on liittynyt jotain ongelmia, mutta lieneekö ratkenneet, kun julkaisupäivämäärä on annettu.

Tästä linkistä pääsee katsomaan näitä ennakkokuvia vielä suurempina versioina.

Eldon Thompson: The Crimson Sword

Eldon Thompsonin The Crimson Sword on kirjailijan esikoisteos ja The Legend of Asahiel -trilogian ensimmäinen osa.

Pienessä kylässä kasvanut poika, Jarom, saa kuulla yhtä-äkkiä olevansakin kuninkaallinen, ja lähtee metsästämään legendaarista miekkaa parhaan kaverinsa kanssa pelastaakseen valtakunnan ilkeältä velhoveljeltään, joka on surmannut iskänsä ja vallannut valtaistuimen. Kun peruskuvioon liitetään vielä vasta herätetty demonikuningatar, lohikäärmeitä ja haltioita, on kasassa perinteisen eeppisen fantasian ainekset. Aineksista voi saada loistavankin tarinan, mutta valitettavasti Thompsonin kirjailijantaidot ovat tässä sarjan ensimmäisessä osassa niin alkuvaiheissa, että seurauksena on puuduttavan kliseinen tarina niin hahmojen kuin juonikuvionkin osalta. Tänä päivänä ei enää mielestäni riitä, että otetaan perinteiset tutut ainekset käyttöön lisäämättä niiden joukkoon jotain uutta tai omaperäistä.

Seikkailun ja temmellyksen ohessa tarina yrittää kuvata Jaromin sisäistä kasvua, mutta hahmo jää silti pitkästyttävän yksiulotteiseksi. Kirjassa on muutama naishahmokin; marttyyriäiti, demoni ja neitokainen, jonka tehtävä on tulla pelastetuksi. Näin naisena ei paljoa näille hahmoille voi hurrata, sen verran köyhäksi heidän osuutensa jää. Kirjan mielenkiintoisin hahmo on Shadow, salamurhaaja. Hänen ansiostaan kirjan alku on kiinnostava. Syy ja seuraus -suhteet tarinassa eivät ihan vakuuta. Muun muassa syy miksi Jarom kasvaa tietämättä todellista identiteettiään on kohtalaisen heikko pitkälti sen vuoksi, että Thompson on rakentanut sen heikon naishahmon varaan. Myöskin velhon roolin muuttuminen alkuvaiheesta vähäpätöisemmäksi häiritsee, samoin kuin tarinan rakenteen heikkous.

Valitettavasti The Crimson Sword oli minulle suuri pettymys. En aio jatkaa sarjan lukemista.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Michael J. Sullivan: The Crown Conspiracy, Avempartha ja Nyphron Rising

Michael J. Sullivanin The Riyria Revelation -sarja on yksi niistä harvoista fantasiasarjoista, joista olen kiinnostunut pelkästään kansikuvien perusteella. Varsinkin kun kirjojen kannet ovat kirjailijan itsensä maalaamia. Toki myös juonikuvauksella ja muutamalla kehuvalla arvostelullakin oli osuutensa siihen, että otin sarjan tähän mennessä ilmestyneet kolme ensimmäistä kirjaa luettavaksi.

Ensimmäinen osa, The Crown Conspiracy, esittelee taidokkaan varkaan Roycen ja hänen taistelijaystävänsä Hadrianin, jotka maksusta suorittavat pikku tihutöitään ja ovat ansainneet mainetta lahjakkaina. Ongelmat alkavat, kun heidät houkutellaan keikalle, joka osoittautuu muuksi kuin mistä oli kyse. Heidät lavastetaan syyllisiksi kuninkaan murhaan ja siitäpä alkaa sitten selvittely mitä todella on tapahtunut ja kenen toimesta.

Kirjasarjan tapahtumat sijoittuvat Elanin kuningaskuntiin. Sarja on selkeästi eeppistä sankarifantasiaa, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Hyvyyteen ja pahuuteen viitataan tarpeeksi ajoissa, jotta lukijalle ei jää epäselväksi kenen puolella pitää olla. Ensimmäistä kirjaa lukiessa tuli välillä tunne, että lukijaa hieman aliarvioitiin ja tiettyjä asioita alleviivattiin, jotta ne varmasti tuli huomatuksi. Mielessäni yhdistin The Crown Conspiracyn Dragonlance-sarjaan tyylillisesti. Sullivanin kirjoitustyyli on selkeä, luvut ovat välillä tosin epätasaisesti kymmenien sivujen pituisia, välillä vain muutamia sivuja. Vaikka ensimmäinen kirja onkin tarina, jolla on alku ja loppu, se on selvästi myös osa laajempaa kokonaisuutta. Tähän viittasivat maailman jumaltarusto, uskonnolliset ryhmittymät, ja taikuus, joista annettiin vain pieni välähdys, ja se olikin syy miksi jatkoin lukemista toiseen kirjaan.

Avempartha vie pääkaksikon ja edellisessäkin kirjassa esiintyneen prinsessa Aristan haltijarakennelma Avemparthan luo. Kuvioon palaa myös velho Esrahaddon. Kirjan asetelma muuttuu astetta mielenkiintoisemmaksi, ja taustavyyhti purkautuu ja salaisuuksia paljastetaan jälleen sen verran, että kolmas kirja on melkein pakko ottaa luettavaksi, siitäkin huolimatta, että kirjailija sortuu taas hienoiseen alleviivaukseen. Kakkoskirja kertoo runsaasti haltioiden taustasta ja heidän pyrkimyksistään.

Nyphron Rising on sarjan tähän astisista kirjoista monisäikeisin ja mielestäni paras. Liika asioiden osoittelu on minimissään ja tarina etenee vauhdikkaasti. Usea tähän mennessä kohtuullisen arvattavalta vaikuttanut asia osoittautuu vähemmän arvattavaksi, vaikka peruskuvio yhden kirjan tasolla on kuitenkin kohtalaisen suoraviivainen. Kolmannessa kirjassa korostuu poliittinen kuvio rojalistien ja nationalistien välillä, kun samalla herätellään henkiin vanhaa keisarikuntaa. Haltijoiden tilanne valottuu tällä kertaa ihmisten maailman näkökulmasta, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten nämä kaksi maailmaa, sen valossa mitä kakkoskirjassa tapahtui, kietoutuvat yhteen. The Riyria Revelations on viihdyttävä sarja, joka tuntuu pääsevän vasta vauhtiin kolmen ensimmäisen kirjan aikana. Joskus on ihan kiva lukea kirjoja, joita ei tarvitse liikaa pohtia, kirjailija kyllä osoittaa missä mennään. Sarjan kolme viimeistä kirjaa ilmestyvät tämän hetkisen aikataulun mukaan noin vuoden sisällä; neljäs ja viides kirja tänä vuonna ja päätösosa vuoden 2011 puolella.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Hugo ja David Gemmell Legend -äänestykset alkaneet


Kun vanha vuosi on ohi, on taas aika pohtia mitkä julkaistut kirjat ovat palkitsemisten ja kunnianosoitusten arvoisia. Worldconin yhteydessä Australiassa jaetaan tänäkin vuonna Science fiction ja fantasia -kirjallisuuden Hugo-palkinto syyskuun alkupuolella. Nimeämiset Hugo ja John W. Campbell -ehdokkaiksi ovat jo alkaneet ja päättyvät maaliskuun 14. päivä. AussieCon 4:n sivuilta löytyy tarkemmat ohjeet siitä kuinka pääsee nimeämään ehdokkaita ja mitkä kategoriat ovat.

AussieCon 4

Viime vuonna tuli tehtyä nimämisiä hieman kiireellä, mutta tänä vuonna ajattelin käyttää enemmän aikaa Hugo-pohdintoihin. Muutamat kategoriat tuottavat todella päänvaivaa.

The David Gemmell Legend -palkinto jaetaan perinteiselle ja eeppiselle englanninkieliselle fantasiakirjalle, joka on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2009. Morningstar-palkinto jaetaan uudelle tulokkaalle ja Ravenheart-palkinto parhaalle kansitaiteelle. Äänestysaikaa on maaliskuun loppuun saakka.

Legend-palkinnon ehdokaslista on pitkä. En millään ehtisi lukemaan kaikkia kirjoja vaikka tässä vielä aikaa äänestämiseen onkin, enkä ole kaikista edes kiinnostunut. Käyn silti läpi kaikki ja katson millaisia arvosteluja ne ovat saaneet. Lyhytlista-vaihe on mielenkiintoisempi, kunhan sinne asti päästään. Morningstar-ehdokaslista on lyhyempi:

The Sad Tale of the Brothers Grossbart - Jesse Bullington (Orbit)
Midwinter - Matthew Sturges (PYR)
The Adamantine Palace - Stephen Deas (Gollancz)
The Dwarves - Markus Heitz (Orbit)
Servant of a Dark God - John Brown (Tor US)
The Cardinals’ Blades - Pierre Pevel (Gollancz)
The Drowning City - Amanda Downum (Orbit)
Lamentation - Ken Scholes
Blood of Ambrose - James Enge (PYR) Kovin vähän olen näistäkin ehdokkaista lukenut, mutta vielä on aikaa käydä läpi ainakin muutamia niistä ennen äänestysajan päättymistä. Ravenheart-ehdokkaita on 45, mukana muutamia kestosuosikkitaiteilijoiden kansia.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Lukulistalla 1/2010


Vuoden ensimmäinen lukulista. Ennen kuin tämän vuoden uutuuksia alkaa ilmestyä, on hyvää aikaa lueskella viime vuosien rästikirjoja pois alta, ja niitä on paljon. Valitseminen on vaikeaa, mutta näihin olen tällä hetkellä päätynyt:
  • Michael J. Sullivan: The Crown Conspiracy
  • Eldon Thompson: The Crimson Sword
  • Kirsten Imani Kasai: Ice Song
Ehkä myös jotain China Miévilleltä ja Durhamin The Other Landskin roikkuu vielä aloitettuna, mutta keskeneräisenä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...