Conn Iggulden: Darien

Conn Iggulden, joka on tunnettu historiallisista romaaneistaan, siirtyi fantasiagenreen Suolan valtakunta -sarjan avauksessa Darienissa (2017, suom. 2018). Jälleen kerran mainosteksteissä tätäkin sarjaa kaupitellaan Game of Thronesin ystäville, mikä osuu osapuilleen kohdilleen, jos vain olisi mainittu Tulen ja jään laulu, kuten vertailukohteen oikea sarjanimi kuuluu. Vaan eihän tämä oikeastaan yllä lähellekään Martinin sarjan aloitusta.

Darienin kaupunki on kahdentoista suvun johtama ja kuningas edustaa yhtä suvuista. Hän on kuitenkin heikko pelkuri, jonka Kuolemattomien armeijan kenraali Justan haluaa syöstä vallasta. Kaupungissa riehuu rutto, jonka seurauksena erikoislahjan omaava metsästäjä Elias Post menettää osan perheestään ja pelastaakseen osan, hän joutuu kenraalin kiristämäksi. Entinen sotilas Tellius opettaa orpoja poikia selviytymään ja tarjoaa katon pään päälle, kunnes vastaan tulee mykkä, mutta erikoisen lahjakas Arthur. Daw Threefold hoksaa Nancy-neitosella olevan kykyjä, joiden avulla hän voi saavuttaa pitkään himoitsemansa aarteen. He pääsevätkin yhteistöin päämäärään, mutta kohtalo päättää tehdä mutkia matkaan ja sadonkorjuuyön juhlan aikaan kaikkien polut päätyy kapinan keskelle taisteluun, jonka seurauksena ratkeaa kuka on Darienin hallitsija.

En varsinaisesti ladannut odotuksia Darienille, mutta siitä huolimatta olin ehkä hieman pettynyt kirjaan. Tarina on vauhdikas, täynnä tapahtumia toisensa jälkeen ja vieläpä monipuolisia hahmoja. Kerrontakin on sutjakkaa ja lukeminen sujuu suitsait. Jotain kuitenkin puuttuu. Tuntuu kuin Iggulden olisi yrittänyt tehdä koosteen nykyfantasian parhaimmistosta täydennettynä ripauksella Charles Dickensia ja saanut aikaan ihan kelvollista jälkeä, jonka syvyysulottuvuus on kuitenkin jäänyt vajaaksi. Justanista on tehty pahis, joka ei kuitenkaan heilauta. Arthur on traaginen hahmo, jonka pitäisi herättää hellyyttäviä ajatuksia, mutta vaikka niitä häntä kohtaan on kirjoitettu, eivät ne tuntemukset yllä lukijaan saakka. Elias Post on jokseenkin onnistunut hahmo.

Maailmanluonti on sekin laihaa, vaikka aineksia on paljonkin. Ehkä kyseessä on sarjan ensimmäisen kirjan ongelma ja tilanne parantuu toisessa osassa, kun todennäköisesti ainakin osa hahmoista ja heidän erikoisominaisuuksistaan on jo tuttuja, eikä niitä tarvi enää niin ponnekkaasti esitellä toiminnalla. Suvuista kerrottiin yllättävän vähän, minkä uskon senkin tilanteen korjaantuvan jatkossa. Sata sivua lisää olisi ollut paikallaan tämän tarinan kohdalla mehevöittämään lopputulosta. Darienin itsessään voi lukea ihan yksittäisenä kirjana, mutta toki asetelmat jäivät jatkoa kaipaamaan.

Uskoisin, että tulen jatko-osatkin lukemaan, jos ne suomennetaan, mutta odotettavien kuumalle listalle toinen osa ei pääse. Darien on kelpo lukukokemus ja voin sitä ihan hyvin suositellakin.