keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Yoon Ha Lee: Ninefox Gambit

Yoon Ha Lee ihastutti reilu 3 vuotta sitten novellillaan Vector Alphabet of Interstellar Travel (arvostelu) ja hankin myös hänen novellikokoelmansa Conservation of Shadows, jota en kuitenkaan ole ehtinyt lukea. Sen sijaan tämän vuoden Hugo-mittelöä varten luin Ninefox Gambit -romaanin (2016), joka on saanut jo Nebula-ehdokkuuden.

Edessä on lähes mahdoton sota. Jo ennestään tavanomaisesta poikkeavia taistelumetodeja käyttävä ja matemaattinen nero Kel Cheris ei näe muuta pelastusta kuin herättää halveksittu luopiokenraali Shuos Jedao henkiin vallatakseen hävitty linnake takaisin ja pelastaakseen jopa koko hexarchaten kohtalo. Jedao on loistava taktikko, hän ei ole koskaan hävinnyt taistelua, mutta toisaalta hän on syyllinen valtavan ihmisjoukon teurastukseen, myös omien sotilaittensa. Cheris käy kamppailua luottaako Jedaoon samalla kun hereetikot uhkaavat järjestelmää, ja sitä uhkaa vastaan hänen on taisteltava.

Yoon Ha Lee on luonut mielenkiintoisen kompleksisen systeemin, jossa pääosassa on tunneälyllä varustettu hyvin kaavamainen sotilas ja epäkuollut kenraali. Kelit ovat taistelujoukko, joka on valmis uhraamaan itsensäkin, kun taas shuosit ovat strateginen yksikkö, joka taitaa sotilaallisen taktiikan ja poliittisen manipuloinnin. Lisäksi maailmasta löytyy mm. teknologiapainotteiset nirait. Asetelman ymmärtämiseen menee jonkin aikaa, kun ottaa huomioon vielä Cheris-Jedao-yhdistelmän. Tarina vilisee outoja sanoja ja ajanlasku on jokseenkin hämmentävää. Kalenterisysteemi määrää ympäröivän todellisuuden ja sen säännöt, jota vastaan hereetikot ovat kehittäneet tuhoavan elementin, calendrical rotin. Tarinan sisään ujutettujen analyysiraporttien luonnehdintaa ajanlaskusysteemistä on huvittavaa seurata, sillä se muuttuu alun sopuisasta pohdiskelusta loppua kohden ärtyneemmäksi. Huvittavuus ei kuitenkaan ole tarinan päätyyli.
"In a sense, all calendrical war is a game between competing sets of rules, fueled by the coherence of our beliefs. To win a calendrical war, you have to understand how game systems work."
Ninefox Gambit on kuvausta taistelusta ja taktikoinnista alusta loppuun. Aluksi Kel-sotilas tuntuu persoonattomalta ja kliiniseltä, mutta Jedaon tultua mukaan, kuvaukseen tulee väriä ja jännitettä. Loppujen lopuksi tarinan tärkein anti on Cherisin ja Jedaon välinen vuorovaikutus, Cheris oppiminen, ymmärryksen laajeneminen ja tuntemusten epävarmuus, erilaisuuksien yhdistyminen. Tarina on haastavaa luettavaa, se menee samaan kastiin Hannu Rajaniemen ja Ann Leckien teosten kanssa, mutta samalla se antaa useita sense of wonder -tuntemuksia, jotka vaativat etenemään hitaasti.

Sotilasscifi ei ole minulle ominta aluetta ja ajoittain Ninefox Gambit tuntui myös turhauttavalta. Silti kun sain tarinan loppuun, mieleen pulpahtivat monet yksityiskohdat, jotka jäivät ihmetyttämään positiivisella tavalla. Tarinassa on ainakin yksi rankka kohtaus, jotka käsitellään älyllisesti, mutta myös kirjan maailmaan sopivalla tavalla tunnekorrektisti. Toki rankkuutta ja kuolemaa kirja sisältää enemmänkin. Ninefox Gambit on ensimmäinen osa Machineries of Empire -sarjaa. En ole varma ryhdynkö seuraamaan sarjaa, mutta ehdottomasti tämä ensimmäinen osa on minun Hugo-nimeämislistalla. Se on älykäs ja haastava kirja. Romaanikategoriassa alkaa olla jo tungosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...