16-vuotias Binti on ensimmäinen Himba-henkilö, jolle tarjotaan mahdollisuutta opiskella galaksin parhaimmassa opinahjossa, Oomzan yliopistossa. Binti suostuu tarjoukseen, joka on hänen unelmansa, vaikkakin tarkoittaa perheen jättämistä taakseen. Himbat ei muutenkaan poistu paksun saven asuinalueeltaan ja kulttuurisilta juuriltaan. Ja kyllähän Binti herättääkin huomiota matkalla yliopistoon kaikkien Khoush-ihmisten joukossa. Matka ei muutenkaan suju ongelmitta, sillä alukseen hyökkää joukko Medusen kansalaisia vaatimuksineen. Pääsy elävänä yliopistolle asti ei olekaan niin varmaa enää, ja Bintin pitää löytää itsestään ja lähtökohdistaan se voima ja viisaus, joka pitäisi hänet hengissä.
Bintissä tiede ja hengellisyys yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Okorafor tuo namibialaisen heimon perinteiseen hengille puhumiseen fysiikan ja matematiikan periaatteet ja luo käsitteen ”master harmonizer”, henkilön, joka kommunikoi virtapiirien ja sähkövirran kanssa luodakseen yhtenäisyyttä ja harmoniaa apunaan astrolabi, tähtilevy. Binti on matemaattisesti lahjakas ja yliopiston tuntuu olevan tarkoituksena kehittää hänen lahjaansa sellaisena kuin se on, ei tasapäistämällä yhteen opinmuottiin. Oomzan yliopistossa opiskelee muitakin lajeja kuin ihmisiä ja se vaikuttaa hyvin innostavalta paikalta. Tieteellisesti siitä tuli hieman samankaltainen fiilis kuin fantasiapuolella Patrick Rothfussin Kuninkaan surmaajan kronikoissa.
Tarina on väkivaltainen, mutta ilman väkivaltaa ja sekaannusta ei olisi mitä harmonisoida. Tarinan teema on yhteisymmärrys, hyväksyminen ja kommunikoiminen. Maailmassa luodaan mielellään vastakohtia ja jos ei ole halua, ei konflikteihin saada yhteistä näkemystä. Toimintaa voi ohjata väärinkäsitykset ja ennakkoluulot. Ymmärryksen jälkeenkään ei ole helppoa toimia oikein. Binti on monella tapaa tarinassa koko ihmiskunnan edustaja, vaikka onkin hyvin heimosidonnainen hahmo.
Bintissä on lyhyeksi tarinaksi paljon pinnan alla. Pinnallisesti se tuntuu hieman naiivilta, nuoren tytön kasvu- ja sankaritarinalta ja kohderyhmän voisi hyvin kuvitella olevan nuorta aikuista lukijakuntaa. Tarinassa on muutamia oikomisia, jotka särähti hieman, enkä aina pidä kirjailijan ehdottomuudesta. Pinnan alta huomaa, että Okorafor tälläkin teoksella pikku hiljaa laajentaa genrekirjallisuuden rodullista, kultuurista ja termillistäkin pohjaa, mikä on erittäin tervetullutta. Toivottavasti nämä laajennukset kantavat hedelmää monin eri sävyin ja ideoin.
Aakkoshaasteen O-kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!