Emma Newman: Planetfall

Emma Newmanin Planetfall (2015) päätyi lukulistalleni lähinnä Sarin suosituksesta Eating Muffins In An Agitated Manner -blogin hugokelpoisten kirjojen pohdintaviestissä. En ole aiemmin lukenutkaan Newmania, vaikka kirjailijalla on takanaan ainakin yksi fantasia-sarja ja novelleja. Planetfall on science fiction -teos, mutta mitään kovaa scifiä se ei ole, vaan hyvinkin humaanista lähtökohdista kirjoitettu tarina. Liitän kirjan aakkoshaasteen N-kirjaksi.

Tilanteessa, jossa Maa on ylikansoitettu ja saastutettu, Suh-Mi-niminen henkilö saa uskonnollissävytteisen viestin – kutsun kaukaiselta planeetalta, joka tarjoaa mahdollisuuden uuteen elämään. Joukko ihmisiä lähtee hänen mukanaan asuttamaan planeettaa, mukana Suh-Min ystävä Renata Ghali. Tarinaa kerrotaan Renin näkökulmasta reilut kaksikymmentä vuotta planeetalle saapumisen jälkeen, jolloin God’s City -nimiseen kaupunkiin suuren orgaanisen rakennelman lähelle sijoittunut siirtokunta on jo muovautunut rutiineihinsa. Takana on kuitenkin salaisuus, jonka vain kaksi henkilöä tietää ja joka saattaisi hajottaa olemassa olevan yhteisön, jos paljastuisi.

Newman johdattelee tarinaa leppoisasti eteenpäin luoden samalla vihjailevilla ajatuksilla ja lausahduksilla kiristyvää jännitettä. Itse juoni ei ole ihmeellinen. Tarina on ennalta-arvattava monelta osin, enkä varsinaisesti viehättynyt siitä. Maailma, jonka Newman luo, on kuitenkin kiinnostava kaikkinen edistyneine internetversioineen ja elintoimintojen seuraamisineen, samalla kuitenkin yksityisyyden suojaaminen huomioituna. Renin hahmo häiriökäyttäytymisineen on uskottava ja inhimillisen puoleensavetävä. Hahmojen välinen vuorovaikutus toimii kuten pitää, mikä on pitkälti tärkeää, kun kuvataan yhteisöä. Renin persoona toimii myös juonen kuljetuksen välineenä.

Tämä oli toinen viimeaikainen lukemani teos, jossa printtailtiin 3-D printterillä. Vaikka otanta on pieni, olen valmis jo hihkaisemaan, että vuosi 2015 toi printtaamisen scifiin. Toki tulevaisuusajattelu on tulostelua ennenkin kehitellyt, mutta ei ole omalla kohdalla tullut vastaan nimenomaan lähivuosien sf-teoksissa.

Planetfall on enemmän kuin mitä se alussa antaa ymmärtää, tarina kasvaa ja loppupuolella se onkin jo melkoisen synkkää kerrontaa. Pidin kirjasta ja nimesin sen yhdeksi omaksi hugokelpoiseksikin. Näen hyvin miksi se ansaitsisi päästä ehdokkaaksi, mutta silti en ihan myyty teoksen edessä ollut. Olen kuitenkin kiinnostunut seuraavasta Newmanin Planetfall-kirjasta, After Atlas, jonka on määrä ilmestyä marraskuussa.

 Aakkoshaasteen N-kirja