Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, Volume 1

Sarjakuvan vuoro. Bloggausjonossa roikkuu useampikin sarjakuva, mutta juuri nyt otan esille Saga-sarjasta (Volume 1-4) tutun Brian K. Vaughanin kirjoittaman ja Cliff Chiangin piirtämän uutukaisen Paper Girlsin. Paper Girls, Volume 1 -albumi ilmestyi muutamia päiviä sitten maaliskuun lopussa ja se kokoaa yhteen irtonumerot 1-5. Kyseessä on nuorille tarkoitettu sarja, mutta se ei suinkaan eliminoi aikuisia pois lukijakunnasta. Sen verran pimeitä elementtejä tarina sisältää.

Halloween yön jälkeisenä aamuna vuonna 1988, neljä 12-vuotiasta lehdenjakajaa, Erin, Mac, Tiff ja KJ joutuvat elämänsä seikkailuun, kun halloween-asuisten teinipoikien lisäksi he kohtaavat aamuyön tunteina jotain huomattavasti pelottavampaa. Lähiön asukkaat tuntuvat kadonneen, mutta tyttöryhmä ei jää kädettömäksi, vaan varustautuu jääkiekkomailojen ja walkie-talkien kera kohtaamaan ulkopuoliset vieraat selvittääkseen mistä on kyse.

Paper Girlsin kuvaus kuuluu: ”Stand By Me kohtaa Maailmojen sodan”. Ja kyllähän tässä päästään heti alussa samalla lailla 80-luvun tunnelmiin, kuin Stephen Kingin tarinan pohjalta tehdyssä elokuvassakin 50-luvun lopun fiiliksiin. Lehdenjako yhdistää porukan hengenheimolaisiksi, on esikuvia ja aamuyö luo mitä-tahansa-voi-sattua -tunnelman. Ja sattuukin. Paper Girls on siis nostalginen paitsi kasariuden vuoksi, niin hieman myös scifi-elementtien vuoksi. Voin nähdä tietyt hahmot otuksineen jopa edellisen vuosisadan alkupuolen kuvitelmiksi. Vaughanilla on tässäkin sarjakuvassa mukana onnistunutta huumoria, joka ei ole itsetarkoitus. Se vain asettuu kuvien sisään ja väliin.

Pidän myös Cliff Chiangin piirrosjäljestä, joka hyvin tuo esille 80-lukulaisen pukeutumis- ja hiustyylin, ja mikä parasta polkupyörät, jotka kuuluu jotenkin aina 8-14 ikään ja tietynlaisen itsenäisyyden ja liikkumisen vapauden merkiksi, siinä missä myöhäisteineille ja aikuisille autot. Chiangin tyyli on selkeää ja vaikka näissä minun e-sarjakuvasta napatuissa esimerkkikuvissa laatu ei ole parasta mahdollista, niin tarina hahmottuu kuvien kautta erinomaisesti. Mikään ei häirinnyt piirrosjäljessä.

Viime vuosina on julkaistu montakin (asiallisilla) naispuolisilla hahmoilla kerrottua sarjakuvatarinaa ja olen iloinen, että päinvastoin kuin Stand by Me:ssa, Vaughanin tarinassa päähahmot ovat tyttöjä. Sukupuoli ei kuitenkaan ole tärkein pointti tarinassa, vaikkakin se tuo oman lisänsä. Toimii erinomaisesti. Samalla tavalla Paper Girls ei sykähdyttänyt kuin Saga heti alusta alkaen, mutta Volume 1 päättyy niin valtavaan cliffhangeriin, että pakkohan tätä on alkaa seurata. Vaughan on lupaillut sarjakuvasta pidempää kuin minisarjan mittaista, mutta Sagan eeppisiin lukuihin ei kuulemma pyritä. Tarinalla on jo tiedossa loppu. Volume 2:sta odotellessa, saa nähdä löytääkö tämä tietään suomennettavaksi.