Locus-palkinnot 2014 jaettu

Locus Science Fiction -säätiön tämän vuoden Locus-palkintojen voittajat on julkistettu. Tässä osa kategorioiden voittajista ja loput voi katsoa Locus Onlinen sivulta. Mitäpä näistä sanoisi, ne pari voittajaa, jotka olen lukenut, ovat hyviä ja lukusuosittelujen arvoisia. Ne, joita en ole lukenut, ovat lukulistalla, joten oikeilla jäljillä tässä kai mennään. Täytyisi vain löytää lisää aikaa lukea.

Science Fiction -romaani

• MaddAddam, Margaret Atwood
• Abaddon’s Gate, James S.A. Corey
• The Best of All Possible Worlds, Karen Lord
• Shaman, Kim Stanley Robinson
• Neptune’s Brood, Charles Stross

Fantasia-romaani

• The Ocean at the End of the Lane, Neil Gaiman (arvostelu)
• NOS4A2, Joe Hill
• River of Stars, Guy Gavriel Kay
• Doctor Sleep, Stephen King
• The Republic of Thieves, Scott Lynch

Esikoiskirja

• The Thinking Woman’s Guide to Real Magic, Emily Croy Barker
• The Golden City, J. Kathleen Cheney
• Ancillary Justice, Ann Leckie (arvostelu)
• A Stranger in Olondria, Sofia Samatar (arvostelu)
• The Golem and the Jinni, Helene Wecker

Nuorille aikuisille suunnattu kirja

• Zombie Baseball Beatdown, Paolo Bacigalupi
• The Coldest Girl in Coldtown, Holly Black
• Homeland, Cory Doctorow
• The Summer Prince, Alaya Dawn Johnson
• The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two, Catherynne M. Valente

Pienoisromaani

• “Wakulla Springs”, Andy Duncan & Ellen Klages (Tor.com 10/2/13)
• Black Helicopters, Caitlín R. Kiernan (Subterranean)
• “The Princess and the Queen”, George R.R. Martin (Dangerous Women) (arvostelu)
• “Precious Mental”, Robert Reed (Asimov’s 6/13)
• Six-Gun Snow White, Catherynne M. Valente (Subterranean) (arvostelu)

Pitkä novelli

• “The Truth of Fact, the Truth of Feeling”, Ted Chiang (Subterranean Fall ’13)
• “The Waiting Stars”, Aliette de Bodard (The Other Half of the Sky)
• “A Terror”, Jeffrey Ford (Tor.com 7/24/13)
• "The Sleeper and the Spindle”, Neil Gaiman (Rags and Bones)
• “The Prayer of Ninety Cats”, Caitlín R. Kiernan (Subterranean Spring ’13)

Novelli

• “Some Desperado”, Joe Abercrombie (Dangerous Women)
• “The Science of Herself”, Karen Joy Fowler (The Science of Herself)
• The Road of Needles”, Caitlín R. Kiernan (Once Upon a Time: New Fairy Tales)
• “A Brief History of the Trans-Pacific Tunnel”, Ken Liu (F&SF 1-2/13)
• “The Dead Sea-Bottom Scrolls”, Howard Waldrop (Old Mars)

Antologia

• Queen Victoria’s Book of Spells, Ellen Datlow & Terri Windling, eds.
• The Year’s Best Science Fiction: Thirtieth Annual Collection, Gardner Dozois, ed.
• Unnatural Creatures, Neil Gaiman & Maria Dahvana Headley, eds.
• Old Mars, George R.R. Martin & Gardner Dozois, eds.
• The Best Science Fiction and Fantasy of the Year Volume Seven, Jonathan Strahan, ed.

Kokoelma

• The Best of Joe Haldeman, Joe Haldeman
• The Ape’s Wife and Other Stories, Caitlín R. Kiernan
• Kabu Kabu, Nnedi Okorafor
• The Bread We Eat in Dreams, Catherynne M. Valente
• The Best of Connie Willis, Connie Willis

Ei-fiktiivinen teos

• Here Be Dragons: Exploring Fantasy Maps and Settings, Stefan Ekman (Wesleyan)
• Strange Matings: Science Fiction, Feminism, African American Voices, and Octavia E. Butler, Rebecca J. Holden & Nisi Shawl, eds. (Aqueduct)
• The Man From Mars: Ray Palmer’s Amazing Pulp Journey, Fred Nadis (Tarcher)
• Wonderbook: The Illustrated Guide to Creating Imaginative Fiction, Jeff VanderMeer (Abrams Image)
• Afrofuturism: The World of Black Sci-Fi and Fantasy Culture, Ytasha L. Womack (Lawrence Hill)

Michael Moorcock: Teräksinen tsaari

Oswald Bastablen viimeinen nimikkoseikkailu, Teräksinen tsaari ilmestyi ilmestyi juuri suomeksi. Michael Moorcockin The Steel Tsar julkaistiin alunperin 1981, mutta kirjailija uudisti teosta 1992, minkä pohjalta sitten käännöstyö on tehty. Ensimmäinen osa, Ilmojen sotaherra (arvostelu) ja toinen osa, Leviatan maan päällä (arvostelu), onnistuivat kiehtomaan vain osittain, sillä hahmojen kannanotot ja aatteenpalo häiritsivät kohtalaisesti lukunautintoa, vaikka luonnollisestikin ne kuuluivat vaihtoehtohistoriallisten hahmojen rooliin. Tapahtumat itsessään steampunkvivahteineen kylläkin kiinnostivat, joten hieman ristiriitaisin odotuksin lähdin lukemaan ajan virtauksissa vaeltajan sarjan päättävää seikkailua.

Una Persson vierailee jälleen Moorcockin luona ja tuo tällä kertaa Oswald Bastablelta viimeisen selonteon uudesta vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Yhdysvaltain eteläosat ovat voittaneet Amerikan sisällissodassa, Venäjän lokakuun vallankumousta ei ole tapahtunut, Japani ja Britannia ovat tukkanuottasilla, ja Singaporen tuhosta toisessa vaihtoehtohistoriassa ahdistunut Bastable on joutunut vangituksi ja lopulta ajautunut liittymään Venäjän imperiumin ilmalaivastoon, jonka päämääränä on lopettaa kasakkakapina. Kasakoiden johtajana toimii Teräksisenä tsaarina tunnettu Josif Džugašvili, jolla on hallussaan uusi, vielä kokeilematon suurase. Bastable yrittää saada tilanteen selviämään toistamatta dramaattisia historian tapahtumia, mutta sen tekee vaikeaksi Bastablen kanssa samaa syyllisyyttä jakava Cornelius Dempsey.

Teräksinen tsaari on trilogian paras osa ja monella tapaa tyydyttävä – ainakin tämä käännetty versio. Millainen lie ollut se ensimmäinen versio, jonka kirjailija katsoi olevan muokkauksen tarpeessa. Tarinassa vihdoinkin puhutaan avoimesti multiversumeista, mikä vaikuttaa Bastablen ja Una Perssonin kanssakäymiseen, ja itse Bastable pohtii myös rinnakkaisia inkarnaatioita. Välillä oli ihan Doctor Who-fiilikset. Silti, Moorcock jättää kertomatta kuinka homma periaatteessa toimii, eikä inkarnaatioista tunnu syntyvän konflikteja, mikä hymisytti, eikä selittämättömyys niinsilleen tyydyttänyt, mutta minulla on vielä paljon Moorcockia lukematta, joten ehkä asiasta valaistuu enemmälti kunhan etenen herran tuotannossa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kynnyskysymys, kun kaikkea ei todellakaan tarvi aina selittää. Una Persson on edelleen mysteeri, hänen asenteensa oli kutkuttava.

Kuten aiemmissakin osissa, jälleen tapahtumissa ovat mukana historian todelliset henkilöt muunneltuina hahmoina. Selvin tapaus lienee Džugašvili eli Stalin. Hahmona Džugašvili on kohtalaisen yksiulotteinen ja hänen superaseensakin tuntuu olevan toistoa Leviatan-konseptista. Nestor Makhno ei hetsilleen muistunut mieleeni, vaan jouduin guuglaamaan henkilöstä. Hänen kohdallaan oli ehkä voimakkaimmat poliittiset (anarkistiset) kannanotot tässä osassa. Tällä kertaa ne eivät häirinneet yhtä paljon kuin aiemmin. Tarina etenee hitaamman puoleisesti, mikä ei sinänsä minua haitannut. Seurasin mielelläni Bastablen ja Dempseyn tapaamisen kulkua ja kehityskaarta.

Kaiken kaikkiaan, Oswald Bastablen tarina ajan virroissa vaeltamisen alkuvaiheissaan olisi voinut olla kokonaisuutena parempikin.Sarja ei ole parasta mitä Moorcockilta olen lukenut, mutta samalla siinä on paikoin monia yksityiskohtia ja ajallisia fiiliksiä, jotka toimivat ja viehättivät, ja tietenkin koko multiversumi on sellaisenaan erittäin kiinnostava. Myös steampunk-perusteiden kannalta suositeltava tutustumiskohde. Lisäpisteitä onnistuneista kansista. Teräksinen tsaari oli 12. lukemani Moorcockin kirja. Tuskin viimeinen.

Blogistanian kesälukumaraton III - maratonkooste

On aika liittyä mukaan kesälukumaratoniin, jonka moni on jo ehtinyt aloittaakin. Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin, Anna minun lukea enemmän -blogista löytyy lista osallistujista. Mukana on lähes 50 lukuintoista, mikä on kerrassaan hienoa. Olen mukana ensimmäistä kertaa, ja ajattelin lähteä matkaan lyhyiden tekstien taktiikalla: teemani ovat novellit ja maksimissaan pienoisromaanimittaiset tarinat, joita luen valitsemistani kokoelmista ja antologioista. Näitä ovat: Rogues, Joen jumala, Ruumiittomat ja At the Mountains of Madness. Kolme ensimmäistä teosta ovat ekirjoja, joiden fonttikokoasetukset olen laittanut vastaamaan kutakuinkin paperiversioiden sivumäärää. H.P. Lovecraftin Omnibus 1 -kokoelma on paperiversio. Päivitän seuraavan 24 tunnin aikana lukumaratonin vaiheista tähän alle. Hyviä lukuhetkiä kaikille osallistujille.

klo 13:00 Maraton alkaa. Ensimmäisenä tartun Roguesin George R.R. Martinin teksteihin, jotka aloittavat ja lopettavat antologian. Meinaan lukea teoksesta ensin ja ehkä pelkästään erityisesti kiinnostavat novellit.

klo 15:00 Luettu Rogues-antologian alku- ja lopputekstit sekä Martinin johdanto "Everybody Loves a Rogue" ja The Rogue Prince, or, A King's Brother". On aina ilo saada lisävalaistusta Targaryenien historiasta, mutta aivan liian vähän lohikäärmeitä! Luettuna myös Joe Abercrombien novelli "Tough Times All Over".  Joe osaa huvittaa.

"I saw two Northmen. One was reading a book."
"Really? A book?"
Friendly shrugged. "There are readers everywhere."

Sivuja 93. Seuraavaksi Lovecraftia.

Bitstrips

klo 20:42 Lovecraft väistyi terassilla tieltä ja tuli välillä luettua Anni Nupposelta kyberpunkhenkinen tarina kadonneen Neiti Novakin tapauksesta, ihmiskunnan rippeistä Vihreästä sylistä -novellissa, myrskyisästä Soinnusta ja ihmissuhteesta Kirjaimista lumessa -kertomukessa ja kehitellyistä ihmisistä Pahempi unia -tarinassa. Sivuja kertyi yhteensä 132. Iso jänis istui hetken seuranani pihan rauhassa. Nupposen kokoelmassa on hieno tunnelma ja siitä teen varmaankin ihan oman kirja-arvion. Jäljellä on viisi novellia. Lovecraft jatkuu yhä myös pienen tauon jälkeen.

klo 21:45 Oijoi, hieno tarina Nupposelta: kokoelman nimikkonovelli Joen jumala. Sitä ennen luin galakseja syleilevän Maailman pienin ja kertomuksen taistelusta ja ystävyydestä Punainen nainen, vihreä nainen.

klo 22:45 Anni Nupposen Joen jumala luettuna kokonaan. Ivianin rannoissa luonto oli koskeltevan kuvaavaa ja ruumiinpesijä Marhan tarina oli sekin onnistunut tunnelmaltaan. Luettujen sivujen kokonaismäärä vajaan 10 tunnin kohdalla 326. Seuraavaksi luen Lovecraftia englanniksi eteenpäin, ennen Ruumiittomien korkkaamista. Futismatsi taustalla.

klo 0:00 Takana 351 sivua. Nyt on unen paikka, muuten lukeminen ei suju. Aamulla jatkuu.

klo 06:10 Ruumiittomat-antologia korkattu. Suomalaisia aavenovelleja aurinkoisena juhannusaaton aamuna. Jee!

klo 08:00 Luettuna antologiasta J.S. Meresmaan Kielolinna, Anni Nupposen Maitoa mandariinilasista, Kari Välimäen Uudet perunat, Taru Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa sekä Maria Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni. Erityylisiä aavejuttuja, ei hassumpia. Erityisesti Kari Välimäen novelli nousi näistä esille edukseen. Tutustuminen Ruumiittomiin jatkuu. Tällä hetkellä sivuja kertynyt yhteensä 438.

"Jos ei jonain aamuna kampaa lainkaan tukkaansa niin onko se suurikin synti", Ronja pohti puoliääneen..." - Anni Nupponen: Maitoa mandariinilasista 

klo 09:12 Neljä novelli lisää: Samuli Antilan Synnytetty, Heikki Nevalan Syyllisyyden varjot, Tarja Sipiläisen Henkien polku ja Anne Leinosen Tyttö niityllä. Tässä vaiheessa iski se antologia-efekti, joka pistää minut välttelemään tätä muotoa. Vastaan tulee useita novelleja, jotka eivät tyyliltään iske ollenkaan. Lukeminen ei suju vaan harhailee. Leinosen novelli taas palautti keskittymisen kohdilleen. Pidin paljon Tytöstä niityllä. Sivuja kertynyt 503.

Maratonevästä vahvistukseksi

klo 11:17 Ruumiittomat luettu kokonaan. Viimeisimmät novellit olivat Minna Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset, Jussi Katajalan Odottaja, Jani Kankaan Tyhjiö 29B, Janos Honkosen Vespula ja Shimo Shuntilan Chudakovin aaveet. Näistä Tyhjiö 29B kolahti eniten ja Suntilan novellikin oli varsin kiinnostava. Koko antologiasta minulle nousivat parhaimmiksi lukukokemuksiksi Uudet perunat ja Tyttö niityllä. Sivuja luettuna yhteensä 639. Viimeiset puolitoista tuntia lukumaratonia alkaa.

 klo 13:00 Ensimmäinen lukumaratoni päättyy nyt. Niin kävi, etten saanut luettua H.P. Lovecraftin At the Mountains of Madnessia kokoelmasta loppuun saakka, vaikka koti-Cthulhuni yritti kovasti auttaa. Tämä kun ei vain ole tekstiä, jota luetaan kellon kanssa kilpaa.

Lopputulos: Lukumaratoni saldo on 656 sivua, joka on enemmän kuin uskalsin odottaa. Sen verran kokemuksesta viisastuin, että seuraavalla mahdollisella kerralla keskityn suomenkielisiin teksteihin tai kokeilen esimerkiksi sarjakuvia. Nukkuminen ja syöminen kannattaa. Sosiaalisen median ja muiden blogien päivityksiä on ollut ilo välillä lukea. Rennostihan tämä meni.

Mukana kesälukumaratonissa

Logo: M. Carole

Blogistanian yhteinen kesälukumaraton III lähestyy ja tällä kertaa päätin itsekin osallistua mukaan ensimmäistä kertaa, vaikka epäilen olevani kaikkea muuta kuin maratonlukijatyyppiä. Niinpä asenteeni tempausta kohtaan on rennon innostunut. En ole vielä päättänyt luenko koko 24 tunnin ajan yhtä kirjaa eli tänään ilmestyvää Rogues-antologiaa (832 s.), vai yritänkö vähentää kirjahyllyssäni olevia vielä lukemattomien kirjojen määrää edes yhdellä. Sarjakuviakin olisi pilvin pimein tarjolla, joten voisin varsin hyvin täyttää koko ajan täysin sarjiksillakin. Muutama kiinnostava novellikokoelma olisi toisaalta oivallista korkata... Torstaihin mennessä pitää päättää, tällä hetkellä olen taipumassa ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan.

Lisää tietoja ja mukana olevat blogit/lukijat voi tsekata Annamin Anna minun lukea enemmän -blogista. Vielä ehtii ilmoittautua tapahtumaan mukaan, eikä osallistuminen vaadi blogia. Säännöt ovat hyvin joustavat, sillä eiköhän tarkoitus ole nauttia lukemisesta omien voimavarojen puitteissa.

Tähtivaeltajapäivillä 2014

Lauantaina pistäydyin ensimmäistä kertaa kokemassa Tähtivaeltajapäivän tunnelmaa, ainakin osan päivästä. Kunniavieraana oli skottikirjailija Hal Duncan, mutta olihan siellä joukko suomalaisia kirjailijoitakin ja no, fandomin porukkaa noin yleisesti.

Ihka ensimmäiseksi ostin jäsenyyden ensi vuoden kesällä pidettävään Archipelaconiin, jonka tyylikkäät sivut päivittyivät viikonloppuna (lisätietoja conista myös vaikkapa Risingshadowsta). Vähän myöhemmin poimin myyntipöydältä viisi kirjaa mukaani (toki maksoin niistä), joten eipähän pääse kirjahyllyt liikaa tyhjenemään.

Päivä alkoi Anne Leinosen vetämällä steampunk-keskustelulla, jossa panelistit Magdalena Hai, Markus Harju ja Shimo Suntila kukanenkin kertoi omasta suhteestaan steampunkiin ja mikä siinä viehättää. Panelistit pohtivat mm. miksi steampunk on rantautunut Suomeen vasta viimevuosina, kun englanninkielisillä alueilla buumi alkoi selkeästi aikaisemmin. Tähän todennäköisin syy on meidän kielialueemme pienuus ja kesti aikaa ennen kuin saatiin ensimmäiset kotimaiset tekijät, minkä myötä tyylilaji todettiin täälläkin kiinnostavaksi. Englanninkielistä genrekirjallisuutta seuranneille ei steampunk ole kuitenkaan tuore juttu. Panelistit ideoivat puhtaasti suomalaisaiheisesta steampunkista, ja mikä ettei. Itse olen kiinnostunut romaanipituisesta, tai pienoisromaanista, kiitos. Antologiat eivät kiinnosta. Olin innostunut, kun Magdalena Hai suositteli Genevieve Valentinen Mechanique: A Tale of the Circus Tresaultia (arvostelu), joka sai minun sukat pyörimään 2011. Oli silloin vuoden yksi parhaista luetuistani ja voin yhä suositella sitä MH:n kera. Lukekaa, hyvät ihmiset, hyvä kirja.

Toni Jerrman haastatteli kunniavieras Hal Duncania tämän uusista työhommista. Eipä siinä Tonin montaa kertaa tarvinnut vajaan tunnin aikana suutaan avata, sillä Duncan hoiti lahjakkaasti puhumisen. Eläväinen ja pulppuava esitys, tosin eipä siitä meikäläinen joko saanut puoliakaan selvää tai ymmärtänyt mistä on kyse. Hauskaa oli silloin kun jotain ymmärsin.

Tero Ykspetäjän vetämä pienkustantajien paneeli oli mielenkiintoinen. Vaskikirjojen Erkka Leppänen, Osuuskumman J.S. Meresmaa ja Kuoriaskirjojen Tuomas Saloranta kertoivat pienkustantamisen lähtökohdista, toiminnasta ja kustannusmaailman haasteista, ja kyllähän siinä hieman sellainen fiilis tuli, että tiukkaa ja niukkaa hommaa. Ei ihme, että jalat vei kirjamyyntipöydän ääreen, sillä pienkustantamoilta ilmestyvät kirjat ovat tärkeitä genressä ja toimintaa mielellään tukee. Itselleni varsinkin Vaskikirjojen julkaisut ovat olleet ikkunoita genren kiviljalkaan ja muutamat Osuuskumman novellikokoelmatkin olen ottanut ilolla vastaan (anteeksi, antologiat eivät edelleenkään innosta, vaikka tukemismielessä niitäkin on tullut ostettua). Lopuksi sydämeni hyppäsi pari ylimääräistä kertaa, kun Leppänen mainitsi, että melkoisen suurella todennäköisyydellä Vaskikirjoilta tulee suomennos Ursula K. Le Guinin hainilaiseen maailmaan sijoittuvasta kokoelmasta, joka olisikin sitten viimeinen vielä kääntämätön teos sarjassa. Olen kokoelman jo lukenut, mutta sillä ei ole väliä, hankin sen suomeksikin. Ehdottomasti tärkeä lisäys genren käännöskirjallisuuteen. Toivottavasti varmistuu.

Anne Leinonen, Tiina Raevaara ja Johanna Sinisalo keskustelivat Juha Tupaselan johdolla Suomikummasta ja miten se nähdään maailmalla sekä miten Suomikumma menestyy nykyään. Keskustelussa tuli paljon tärkeitä pointteja, ja niin oudolta kuin se tuntuukin, niin en ole ennen sattunut kuuntelemaan paneelia, jossa Sinisalo esiintyy. Häntä oli ilo seurata, vahvoja näkemyksiä, niin kuin myös Raevaaralla ja Leinosellakin.

Kristoffer Lawsonin Doctor Who -esitys oli yksi mielenkiintoisimmista näkemistäni aiheeseen liittyvistä esityksistä. Teemana oli musiikki, eli Ron Grainerin säveltämä sarjan tunnari, Delia Derbyshiren toteutuksesta alkaen aina nykypäivään saakka. Mukana oli myös cover-versioita, joista itselle henkilökohtaisesti tutuin oli The Timelordsin Doctorin’ the Tardis 80-luvun lopulta. Sitä ei voinut välttää kuulemasta, oli tv-sarja sitten tuttu tai ei. Jalkaterä alkoi kummasti vipattaa Lawsonin esityksen aikana, onhan kyseessä sentään hemmetin vetävä ja mieleenpainuva biisi, versiosta riippumatta. Jotenkin minulla on mennyt aiemmin ohi tulevan tohtorin sisältävän alkutunnarin faniversio (tuossa alla), joka on toteutettu todella hienosti. Saa nähdä miltä BBC:n virallinen toteutus näyttää.

Viimeisin ohjelma, jonka ennätin nähdä ennen poistumista, oli Mikä paskapäisissä sankareissa viehättää? Petri Hiltunen jäi auttamattomasti keskustelun vetäjänä jalkoihin, kun Jukka Halme, Johanna Sinisalo ja Jukka Laajarinne veistivät selityksiä, miksi esimerkiksi Batmanissä on enemmän potkua kuin Teräsmiehessä tai miksi sarjamurhaajat löytävät morsioita vankilaan jouduttuaan. Yleisöllä riitti hauskaa.

Loppuillan ohjelmatkin olivat törkeän kiinnostavia ja ilmeisen hauskaa porukoilla tuntuu olleenkin, mutta kun on mentävä, niin on mentävä. Joka tapauksessa Tähtivaeltajapäivä osoitti jälleen suomalaisen fandomin hienouden. Sain matkan aikana lisäksi luettua 2,5 kirjaa, mikä on positiivinen lisä. Yksi kirjoista oli Mitä kummaa, jonka voitin Morren maailma -blogista arvonnassa. Siinäpä Morre muuten selittää yleisemmin mikä Tähtivaeltajapäivä on, jos jotakuta kiinnostaa.
Seuraava pysäkki onkin sitten Steampunkfestival parin viikon kuluttua.

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga, volume 1

Vuoden alkupuolella sivistin itseäni lukemalla läjän sarjakuvia ja niiden mukana myös Brian K. Vaughanin kirjoittaman ja Fiona Staplesin kuvittaman Sagan kolme osaa sähköisinä irtonumeroina. Tämä eeppisen avaruusooppera/fantasiasarjakuvan Volume 1 voitti sarjakuva-Hugon 2013 (nrot 1-6) ja tänä vuonna Volume 2 (nrot 7-12) on ehdolla. Viimeisin Volume 3 (nrot 13-18) ilmestyi maaliskuun lopulla. Tarina jatkuu tästäkin, nro 19 on jo ilmestynyt, mutta en ole lukenut sitä vielä.

Saga on tulossa myös suomeksi, mikä ilolla todettakoon, sillä näillä näkymin Saga 1 ilmestyy Likeltä syyskuussa (kansikuvana). Keskityn tässä juurikin ensimmäiseen osaan ja muista lisää myöhemmin.

Saga 1 on kertomus Landfallista lähtöisin olevasta Alanasta ja Landfallin kuusta Wreathista kotoisin olevasta Markosta, jotka ovat eri rotua. Landfall ja Wreath ovat sodassa toistensa kanssa, mutta sota on saanut jo laajempia mittakaavoja, ja sen tiimellyksen keskellä Alana ja Marko kohtaavat toisensa (toinen on vanki, toinen vartija) ja päätyvät yhteen sekä sotaa pakoon. Heille syntyy tytär Hazel, jolla on äitinsä rodusta perityt siivet ja isänsä sarvet. Sodan kumpaisetkin osapuolet havittelevat huonoja, mahdollisesti pasifistisia ajatuksia herättäviä karkulaisia takaisin tai hengiltä, varsinkin nyt kun heillä on erikoislaatuinen lapsi, ja niinpä he saavat peräänsä tv-ruutupäisen humanoidiaatelisen, Prince Robot IV sekä palkkiometsästäjät The Stalkin ja The Willin, jotka ovat entisiä rakastavaisia. The Willin mukana kulkee iso vihertävä kissaeläin Lying Cat, jonka seurassa on parempi pysytellä totuudessa. Alanan ja Markon päämääränä on saada lapsensa turvaan, elämään ilman sotaa, mutta minne ja miten, kun joka suunnalla tuntuu olevan uhkia.

Sagaa mainostetaan lentävällä lauseella Star Wars kohtaa Game of Thronesin, mikä kaikessa korniudessaankin kuvaa kuitenkin tarinan eeppisyyttä ja Star Wars onkin ollut Vaughanille sarjakuvan inspiraationa. Vaikka Alana ja Marko ovat selkeästi keskushahmoja, seurataan heidän jahtaajiensa matkaa yhtälailla, ja sen kautta aukeaa myös heidän taustaansa sekä kokonaiskulttuurisia sekä poliittisia vivahteita. Sagan kantavana teemana on perhe ja ihmissuhteet ja niihin liittyvät lukuisat tunnekirjot. On hienoa huomata, että hahmoihin, jotka ovat kiehtovan outoja tai erikoisia fyysisesti, on saatu myös sisäistä syvyyttä yllättävän paljon, eikä rakkaus ole vaaleanpunaista hattarahöytyvää, vaan siihen liittyy ongelmia ja epävarmuutta varsin realistisella otteella. Alanan ja Markon suhteessa on vuoropuhelua, omia tahtoja ja persoonaa, eikä kumpikaan pyri saavuttamaan tai edes halua saavuttaa maailmojahalaavaa sankaruutta tai kunniaa, vaan olla vanhempia.

En voi oikeastaan muuta todeta kuin, että Sagan aloitusosa kolahti monisäikeydellään, inhimillisyydellään ja mielikuvituksellisilla hahmoillaan. Kaikista löytyi jotain innostavaa, mutta haamutyttö Izabel suolenpätkineen ja Lying Cat erikoisominaisuuksineen erityisesti upposivat. Kaikista tämän kevään sarjakuvien piirrosjäljistä Saga on miellyttänyt eniten. Tuntuu kuin "ymmärtäisin" sitä paremmin kuin monia muita. Siitä pisteitä Fiona Staplesille.

Suosittelen ehdottamasti tutustumaan Sagaan, viimeistään sitten kun ykkösosa ilmestyy suomeksi.

Muiden osien arviot:
Saga, volume 2 
Saga, volume 3

Campbell Memorial ja Sturgeon Memorial 2014 -palkinnot jaettu

John W. Campbell Memorial 2014 -palkinnon parhaaksi Yhdysvalloissa julkaistuksi science fiction romaaniksi on voittanut Marcel Theroux’n Strange Bodies. Alla mainittu ehdokaskumppanit. Pitää myöntää, että Theroux on kirjailijana minulle täysin outo, eikä häntä ilmeisesti juurikaan yhdistetä genreen. Wiki kertoi kirjailijan isukin olevan niin ikään kirjailija eli Paul Theroux, jonka Moskiittorannikko onkin jo sitten tuttu, ja veli Louis Theroux'n dokumenttejakin on tullut katsottua kourallinen. Pitäisiköhän tutustua Marceliinkin…

• Lexicon, Max Barry
• Proxima, Stephen Baxter
• The Circle, Dave Eggers
• We Are All Completely Beside Ourselves, Karen Joy Fowler
• Hild, Nicola Griffith
• The Cusanus Game, Wolfgang Jeschke
• Ancillary Justice, Ann Leckie (arvostelu)
• The Disestablishment of Paradise, Phillip Mann
• Evening’s Empires, Paul McAuley
• The Red: First Light, Linda Nagata
• The Adjacent, Christopher Priest (arvostelu)
• On the Steel Breeze, Alastair Reynolds
• Shaman, Kim Stanley Robinson
• Neptune’s Brood, Charles Stross

Vuoden 2014 Theodore Sturgeon Memorial -palkinnon parhaalle lyhytmuotoisella science fiction kirjoitukselle voitti Sarah Pinskerin "In Joy, Knowing the Abyss". Alla muut ehdokkat.

• “Bloom”, Gregory Norman Bossert
• “The Weight of the Sunrise”, Vylar Kaftan
• “They Shall Salt the Earth with Seeds of Glass”, Alaya Dawn Johnson
• “Over There”, Will McIntosh
• “The Wildfires of Antarctica”, Alan DeNiro
• “The Irish Astronaut”, Val Nolan
• “Mystic Falls”, Robert Reed
• “Selected Program Notes from the Retrospective Exhibition of Theresa Rosenberg Latimer”, Kenneth Schneyer
• “The Urashima Effect”, E. Lily Yu

Australialaiset ovat jakaneet oman vuosittaisen Ditmar-palkinnon, joka vastaa meidän Tähtivaeltajaa. Voittajat ja ehdokkaat voi vilkaista täältä.

BFS-palkintoehdokkaat 2014

British Fantasy Society on julkistanut tämän vuotiset palkintoehdokkaansa. Romaanikategoriassa jaetaan kaksi palkintoa; August Derleth -palkinto parhaalle kauhukirjalle ja Robert Holdstock -palkinto parhaalle fantasiakirjalle. Tässä minua ensisijaisesti kiinnostavat kategoriat, loput löytyy tämän linkin takaa.

Fantasia-romaani:

• Between Two Thorns, Emma Newman
• Blood and Feathers: Rebellion, Lou Morgan
• The Glass Republic, Tom Pollock
• The Ocean at the End of the Lane, Neil Gaiman (arvostelu)
• A Stranger in Olondria, Sofia Samatar (arvostelu)

Kauhu-romaani:

• House of Small Shadows, Adam Nevill
• Mayhem, Sarah Pinborough
• NOS4R2, Joe Hill
• Path of Needles, Alison Littlewood
• The Shining Girls, Lauren Beukes (arvostelu)
• The Year of the Ladybird, Graham Joyce (arvostelu)

Pienoisromaani:

• Beauty, Sarah Pinborough
• Dogs With Their Eyes Shut, Paul Meloy
• Spin, Nina Allan
• Vivian Guppy and the Brighton Belle, Nina Allan
• Whitstable, Stephen Volk

Novelli:

• Chalk, Pat Cadigan
• Death Walks En Pointe, Thana Niveau
• Family Business, Adrian Tchaikovsky
• The Fox, Conrad Williams
• Golden Apple, Sophia McDougall
• Moonstruck, Karin Tidbeck
• Signs of the Times, Carole Johnstone

Antologia:

• End of the Road, Jonathan Oliver (ed.)
• Fearie Tales, Stephen Jones (ed.)
• Rustblind and Silverbright, David Rix (ed.)
• Tales of Eve, Mhairi Simpson (ed.)
• The Tenth Black Book of Horror, Charles Black (ed.)

Kokoelma:

• For Those Who Dream Monsters, Anna Taborska
• Holes for Faces, Ramsey Campbell
• Monsters in the Heart, Stephen Volk
• North American Lake Monsters, Nathan Ballingrud

Palkinnot jaetaan FantasyConissa 6.-7. syyskuuta. Olen tuolloin Englannissa, mutta saattaapa con jäädä väliin.