Suomessa puhutaan paljon, kuinka esim. Finlandia-palkintoehdokkuus jo yksistään lisää kirjan myyntiä, ja useimmille kirjailijoille se olisi tervetullutta, ehkä jopa enemmän kuin kunnia päästä ehdolle tai voittajaksi. Onhan se jatkossakin hyvä markkinointivaltti ja nimi tulee sen verran tunnetuksi muutenkin mediapyörityksessä, jotta lukijoita löytyy jälkeen päinkin helpommin. Toki Finlandia-palkinto on jo itsessään kohtuullisen suuri rahapalkinto. Genrepalkintojen kohdalla ei taida kuitenkaan ihan päteä samat kuviot. Vai lisääkö Tähtivaeltaja tai Tähtifantasia -palkinto paljoakaan kirjojen myyntiä?Ulkomailta minulle on kantautunut ristiriitaisia tietoja genrepalkinnoista, lähinnä kirjailijoiden itsensä kautta. Viime syksynä asiasta kävivät lyhyen kiistelyn Sweconissa kirjailija Jo Walton ja agentti John Berlyne. Walton sanoi henkilökohtaisella kokemuksella palkintojen lisäävän kirjamyyntiä ja avaavan ovia tuleviin sopimuksiin ja Berlyne väitti agenttina, ettei palkinnoilla ja ehdokkuuksilla ole merkitystä kun kirjailijaa yritetään markkinoida kustannusyhtiöille. Mike Resnick ja Barry N. Malzberg käsittelevät palkintojen merkitystä teoksessaan The Business of Science Fiction, jonka yhdessä asiasta olen aiemminkin kirjoittanut. Ilmeisestikin genrepalkinnot lisäävät jonkin verran myyntiä, mutta niiden merkitystä taloudelliselta kannalta on liioiteltu, kun kyse ei ole siis rahapalkinnosta. Mutta kirjailijat silti haluavat palkintoja, ne ovat egobuustereita ja vahvistavat tunnetta onnistumisesta työssään. Kukapa ei ajoittaisia kannustimia kaipaisi, eikä palkinnoista ole vielä ainakaan ollut kelleen suurempia haittojakaan. Monet kirjailijat jopa kirjoittavat blogeissaan palkinnoista ja niiden merkityksestä, tosin esim. George R.R. Martin ja Joe Abercrombie ovat päättäneet lähestyä asiaa humoristisella näkemyksellä, heillä kun ei palkinnottomuus ole ilmeisestikään vaikuttanut merkittävästi kirjojen myyntiin.
I'm not bitter about not winning awards. Really. I just fly into a savage, uncontrollable rage whenever I hear the word 'awards'.
— Joe Abercrombie (@LordGrimdark) November 27, 2013
Mutta minä olen lukija, en kirjailija, agentti tai kustannusyhtiön edustaja, joten palkintojen merkitystä tulee pohdittua harrastuksen yhteydessä lukijan ruohonjuuritasolta. Luen vain murto-osan eri genrepalkintojen kirjoista, vaikka seuraankin ja kirjoitan niistä. Palkinnot ja ehdokkuudet eivät ole tae siitä, että kirja on juuri minua kiinnostava tai edes hyvä. Kirjassa voi olla jokin merkittävä pointti miksi se on palkittu, mutta muuten se voi olla jopa tylsä tai juonellisesti/hahmollisesti surkea. Tällaisia Hugo-palkittuja on tullut vastaan ja tulee eteen varmasti vielä jatkossakin. Hugo perustuu (nykyisin) reilun tuhannen aktiivisen harrastajan äänestystulokseen, eikä se edusta välttämättä laajaa genrekirjoa. En tiedä ovatko ammattilaisraatien valitsemat kirjapalkinnot kovinkaan paljon edustavampia. Itselleni tällä hetkellä arvostuksessa on kuitenkin noussut Hugoa korkeammalle brittiläinen Arthur C. Clarke -palkinto, joka on valitsijaraadin myöntämä.
Palkintoehdokkuudet ovat ajankohtainen aihe, sillä jälleen kerran on kalenterivuoden alussa alkanut uusi kierros etsiä edellisenä vuonna ilmestyneistä kirjoista ne parhaat tai ainakin demokraattisesti parhaimmiksi valitut. Hugo-ehdokkaiden nimeämisiä voi pian jo tehdä, jos kokee olevansa valmis. Minä taidan odottaa jos ehtisin vaikka lukea vielä muutaman potentiaalisen teoksen ennen äänestystä. Olen muutamana vuotena ollut pettynyt Hugo-tarjontaan, mutta sekös muka estäisi yrittämästä saada kilpaan mukaan kirjoja, joita itse pidän palkinnon arvoisena. Loppujen lopuksi en äänestäessäni oikeastaan edes ajattele mikä merkitys sillä on kirjailijoille, agenteille tai kustannusyhtiöille, vaan se on lukijan ääni kertomassa siitä millaista kirjallisuutta arvostan ja haluan lukea.
Tänä vuonna on mahdollista äänestää myös Retro Hugoa. 75 vuotta sitten Hugo-äänestystä ei järjestetty ja nyt voi takautuvasti äänestää vuoden 1938 aikana ilmestyneistä sf/f-teoksista parhaat. Tutustuminen 1938 julkaistuihin teoksiin tulee olemaan haastavaa ja mielenkiintoista. Onneksi Lonconin sivulta löytyy opas, mistä aloittaa.
Sama mulla – lukisin enemmän palkintoehdokkaita, jos vain aikaa olisi. Juuri tarkistin, että esim. Hugo voittajista olen lukenut 48% ja joukossa on paljon keskinkertaisuuksia ja myös kirjoja joiden lukeminen olisi voinut jättää kokonaan välistä. (Clarke palkintoehdokkuuksien lukeminen on mulla säälittävällä tasolla 15% voittajia ja 10% ehdokkaita, mutta mun lukemiin vaikuttaa pitkälti suomennokset - helpompi tarttua suomennokseen.)
VastaaPoistaEntistä tärkeämpää olisi löytää ne teokset, jotka soveltuvat itselle – niin kuin sanoit palkintoehdokkuus tai palkinto ei todellakaan takaa sitä, että kirja olisi omasta mielestä hyvä ja vastavuoroisesti palkinto ehdokkuuksien ulkopuolella löytyy yhtä hyvin varteenotettavia luettavia. Valinta on ainakin mulla vaikeaa, koska monesti itseä ei niin erityisesti ennakkoon kiinnostava teos osoittautuukin loistavaksi. Mutta onneksi niitä lukuvinkkejä tulee muualtakin, kuten sulta :)
Minä olen yhä Hugo-voittajissa 34% tasolla. Hugoissa en tosin edes aio lukea kaikkia voittajia. Clarkessa olen tällä hetkellä luvussa 26%, mutta lukujonossa on useita voittajia sekä ehdokkaita, joten luvut sen kohdalla noussee vuoden aikana (luulisin).
PoistaLukuvinkkejä tulee tosiaan ilman ehdokkuuslistojakin pilvin pimein, mikä on hyvä asia, sillä sieltä löytyy usein ne "erilaiset" kirjat. Ja novellikokoelmiahan ei listoilla juuri näe kokonaisuuksina, vaikka niitä on kiinnostavaa lukea ja ne ovat usein erinomaisia. Laajasta ulkolaisten blogien kirjosta minäkin lukuvinkkejä usein nappailen, kiva jos itse olen pystynyt niitä eteenpäin antamaan :)
yleensä ei tule luettua uutuuksia siinä määrin että pystyisi itse tarjoamaan ikinä mitään järkeviä ehdokkuuksia, mutta kyllähän sekalaisia palkintoja tulee seurattua, ja esim. Finlandia-ehdokkaiden listan käy aina läpi joka kohdalla miettien että pitäisiköhän tämä lukea: vastaavaa ei kuitenkaan tule tehtyä kaikista maailmassa tai edes Suomessa julkaistuista kirjoista :)
VastaaPoistaJa joku Nobel on tietty sellainen että palkitulta kirjailijalta pitäisi ainakin jossain vaiheessa joku kirja kokeilla, vaikka pitää ei tarvitsekaan...ja anglofiilinä henkilökohtaisesti Booker-palkinto on kiinnostava.
Joku Tähtivaeltaja-palkinto on varmaan alan harrastajille ja genren liepeillä hengaajille kyllä kanssa sellainen "lukemista pitää ainakin harkita"-palkinto, ja Finlandiassakin minusta on tärkeämpää päästä ehdolle, se varsinainen voittaja kun on yhden henkilön valinta ja vähän enemmän sellainen muodollisuus (johon kyllä kuuluu kiva rahasumma, ei siinä mitään).
Ja oma lukunsa on sitten joku Prix Goncourt jossa palkintosumma on noin 10 euron luokkaa mutta kirjasta tulee varma myyntimenestys.
Jännä tuo vuoden 1938 Hugo-äänestys, sinänsä vastaavia voisi huvin vuoksi järjestää muulloinkin vaikka silloiset palkinnot olisikin jaettu, näkisi miten valinnat muuttuvat...
Vuodne 1938 romaaneista olin näköjään lukenut kaksi, Whiten ja Lewisin. Rankkaan Whiten paremmaksi.
Booker-listoilta (sekä lyhyt että pitkä) minullakin tulee luettua ehkä eniten yleiskirjallisuuspalkinnoista.
PoistaNykyään tulee luettua jo ennakkoon aika moni Tähtivaeltajan ja -fantasian ehdokkaista, vanhemmissa valituissa on aukkoja, joita meinaan paikata tulevina vuosina.
Epäilen, että Hobitti (ilmestyi USAssa 1938) saa kohtuu määrän äänistä Retro Hugossa. Tai sitten tulee yllätys. Olisi kyllä melkoista, jos Tolkienien edustaja kävisi noukkimassa palkinnon kotiin.
Mielenkiintoinen kirjoitus! Minä olen aina ajatellut, että palkinnot olisivat jonkinlainen tae laadusta, mutta ilmeisesti näin ei sitten suinkaan ole.
VastaaPoistaKaikenlaisia palkintoja ja palkintoehdokkuuksia on kuitenkin niin paljon, että ei ihme, että kaikki listoille päässeet eivät silti ole ihan sitä timanttisinta kärkeä.
Laajan yleisön äänestäessä, syitä voittajaksi valitulle voi olla monia ja maut vaihtelevat. Aina ei ehkä äänestetä edes laadun perusteella, mikä vaatii kohtalaisesti vertailua ja pohdintaa. Kuten hdcanis sanoi Finlandia-voittajasta, sekin on hieman arvelluttava, perustuen yhden ihmisen lopulliseen mielipiteeseen ja Nobeleissakin pelataan aina jotain peliä taustalla jne.
PoistaViime tipassa kannattaa aina luottaa eniten omaan makuun ja harkintakykyyn. Itseähän varten niitä kirjoja luetaan. Silti ehdokaslistat ovat hyviä lukuvinkkejä ja niitä on kiinnostava seurata. Kai se kuuluu ihmisluonteeseen pistää asioita johonkin järjestykseen.