Severianin, kiduttajien killan kisällin tarina jatkuu tapahtumilla pohjoiseen Traakiaan suuntautuvan matkan aikana. Teatteriseurueesta erkaantunut Severian harjoittaa Terminus Est -miekkansa kera pyövelin ja kiduttajan ammattiaan aina tarpeen tullen Jonas matkaseuralaisenaan. Sydämen ääniään seuratessa hän kohtaa mm. tulevaisuudesta tulleen vihreän miehen ja uhkaavia ihmisapinoita, sekä joutuu kidnapatuksi ja vangituksi, kunnes kohtaa jälleen teatterilaiset paljastavin seuraamuksin.
Luin ennen tämän arvion tekemistä millaisia mielikuvia Kiduttajan varjo minussa herätti ja entistä enemmän vahvistui tunne, että en tiedä mitkä seikat ovat erityisen merkittäviä tarinan kokonaisuuden kannalta. Olen hieman hukassa sarjan kanssa kahden luetun kirjan jälkeen ja niinpä minusta tuntuu että kiinnitän huomiota asioihin, jotka eivät ehkä ole niin olennaisia. En tiedä, kun en ole lukenut loppuja osia voidakseni arvioida kuuluuko minun ollakin hukassa tässä vaiheessa. Haluaisin siirtyä seuraavaan teokseen mahdollisimman pian, mutta toisaalta haluaisin odottaa loput osat suomennoksina, enkä lukea niitä englanninkielisinä, jotta saisin tietää mitä tarina lopulta pitää sisällään.
Severian ei edelleenkään kiinnosta minua hahmona, vaikka arvostan hänessä hienoista ristiriitaisuutta. Hän on toisaalta romanttinen, toisaalta ammattissaan tehokkaan tunteeton. Kumpikin puoli jättää lopulta kylmäksi. Severianin ajatukset ja suhtautumiset asioihin tuntuvat vierailta, selittämättömiltä varsinkin kapinallisiin liittyen, enkä saa niihin otetta. Osittain tämä liittyy selkeästi tapahtumiin Vodaluksen seurassa, mutta tarinassa kuvattu illallinen hakee motiiviaan päässäni löytämättä sitä. Kielen vanhahtavuus vaikutti myös jälleen. Ensimmäisen kirjan yhteydessä se tuntui jopa viehättävältä, nyt paikoin ylitse tulvivalta. Lukufiilis varmaankin vaikuttaa asiaan, mutta en voi olla ajattelematta miten mahdollisesti kääntäjän vaihtuminen on vaikuttanut (arvostan molempien osien kääntäjiä suuresti ammattitaidostaan). Vai vaihtoiko kirjailija astetta koukeroisemmalle asteelle? Kirjassa on myös näytelmäosuus, joka tyylillisesti on haastavampaa luettavaa kuin suora proosa, enkä voi sanoa pitäväni tyylistä liikaa.
Nyt kun olen purnannut tarpeeksi häiriötekijöistä, voin sanoa, että melkoisesti tarinaan tuli mielenkiintoisia, osittain symbolisia yksityiskohtia lisää ja niiden johdattamana kirja piti otteessaan. Osa niistä sai hieman ymmälleen ja odottamaan jatkoselityksiä, osa vain muuten viehätti. Etenkin ihmishahmoihin tuli uusia piirteitä, mitkä siirsivät tarinan uudelle vaihteelle. Talos rupesi kiinnostamaan entistä enemmän, samoin Jonas ja vihreä ihminen, ja luonnollisesti usein esille tuleva Uuden auringon aika, joiden osalle tuntuikin suurimmaksi osaksi jäävän aukkoja.
Sovinnontekijän kynsi on hienoa tieteisfantasiaa. Se on osittain yhtä hieno lukukokemus kuin Kiduttajan varjokin, toisaalta siinä on enemmän myös epätyydyttäviä kohtia. Ehkä luen molemmat kirjat uusiksi ennen kolmatta osaa.
Vilkaisin varovaisesti tässä vaiheessa arvosteluusi, koska minulla on tämän lukeminen vielä edessä. Hyvä pointti tuo asioihin huomion kiinnittäminen – en ole itsekään yhtään varma kiinnitinkö Kiduttajan varjossa merkityksellisiin asioihin huomion vai olivatko ne asiat vain sivuseikkoja, jotka huomioin. En ole ihan varma vielä tartunko Sovinnontekijän kynteen kohta vai vasta myöhemmin. Luulisin, että edellinen osa on melko hyvin vielä muistissani - siinä mielessä voisi lukea kirjan kohtapuoleen. Mutta toisaalta tuntuu sille, että osat pitäisi lukea melko tiiviiseen tahtiin peräkanaa eikä reilun vuoden välein. Se on toinen juttu jaksaako sitä odotella pari vuotta, että koko sarja olisi käännetty ja lukea vasta sitten. Mieluiten lukisin sarjan kokonaan kuitenkin suomeksi.
VastaaPoistaToivottavasti sarja tulee kokonaan suomeksi. Minä suhtaudun nykyään aina epäillen sarjojen loppuun kääntämisen varmuuteen.
Poista