Vihdoin odottelun jälkeen Syyskuu pääsee takaisin Satumaahan, mutta mikään ei olekaan aivan entisellään. Syyskuun uhraamasta varjosta on tullut nimeltään Halloween (Hollow Queen) ja hän hallitsee Satumaan alapuolista Alimaata. Halloween kaappailee Satumaan asukkien varjoja omaan valtakuntaansa, mikä saa taikuuden vähentymään Satumaassa. Syyskuu päättää matkata ihmeelliseen varjojen valtakuntaan pelastamaan tilanteen, sillä hän kokee olevansa vastuussa varjonsa tekeleistä, mutta mikä avuksi kun Halloween ei ole halukas luopumaan varjoalamaisistaan eivätkä varjot itsekään ole innostuneet palamaan takaisin.
Valente hyödyntää saumattomasti fantasia- ja mytologiamaailman elementtejä Satumaa-sarjan kakkososassakin. Satumaa ja varjojen valtakunta ovat omanlaisia ihmemaita; mielikuvitusrikkaita, kiehtovia, haltioittavia ja ehkä jopa pelottavia omine epämääräisyyksineen. Tekstissä on huumoriakin, mutta myös useasti aikuisen lukijan näkökulmasta katsottuna kohtalaisen synkkää pohdinnan aihetta, kuten Kuumelonikukkulan porojen avioliittokaappaukset, joiden seurauksena "vaimo" on kirosana. Ajoittain tuli mieleen kirjailijan Six-Gun Snow White -tarina (arvostelu), joka on aikuisille kirjoitettu Lumikin muunnos westernin asuun puettuna. Tarina on pintapuolisen keveytensä alla melkoisen rankka. Samanlaista sävyä vilahtaa taustalla myös Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa.
Tyttö joka putosi on edeltäjänsä tavoin ihastuttavaa luettavaa kielellisen ja sisällöllisen runsautensa vuoksi. En ehkä kokonaisuutena tykästynyt kakkososaan yhtä paljon kuin ykkösosaan, mutta toisaalta se on kypsempi kokonaisuus, mikä on plussaa. Tarina itsessään muuttuu edetessään. Aika kuluu ja kuukaudet tuovat mukanaan Syyskuulle teini-iän tuntemuksia. Jo nyt on mukana orastavaa viatonta romantiikkaa, sekä huolia vanhemmista. Kirjaa ei voi lukea itsenäisenä osana, sillä hahmoilla on jatkumonsa, mikä vaatii ensimmäisen osan tiedot taustalle. Uusiakin hahmoja on toki runsain mitoin, kuten hirvaskaisia, sibylla ja Samovaarin aateliset.
Pienenä yksityiskohtana tuli mieleen aiemmin Roald Dahlin The Gremlins -kirjan yhteydessä pohdiskelemani seikka, joka sai ainakin osittaisen vastauksen Tyttö joka putosi -kirjan myötä. Vuonna 1943 julkaistussa The Gremlinsissä oli luontevana osana tarinaa nimittäin olut ja tupakka, ja jäin miettimään liekö tänä päivänä moiset lasten kirjoista vielä löytyy. Valenten sarja ei ehkä ole yhtä nuorille lukijoille suunnattu, mutta silti varhaisteineillekin. Ja kirjasta löytyy hirvaskainen Taiga, joka Ana Juanin kuvitusta myöten polttelee piippua. Sitä tosin ei kerrota mitä hän piipussaan polttelee, mutta mielleyhtymä syntyy.
Suosittelun arvoinen sarja.
Aah, tämä on siis nyt ilmestynyt suomeksi (tai joulukuussa jo). Pidin kovasti ensimmäisestä osasta, joten pitänee hankkia tämäkin niin luettavaksi itselleni kuin odottamaan, että Harry Pottereista innostunut tokaluokkalaiseni löytäisi Valenten kirjatkin.
VastaaPoistaOlisi oikeasti hienoa, jos Valenten kirjat pääsisivät ravitsemaan nuorten lukijoidenkin mielikuvitusta. Valente toteuttaa mielestäni kelpoisesti Tolkienin ajatusta siitä, että lapsille ja nuorille pitää tarjota haastavaa lukemista, pikemminkin hieman yläkanttiin kuin aliarvioiden.
PoistaTämän siitä saa kun ei muista seurata kirjakatalogeja eikä aina ehdin selata blogisyötettä. Kiitos Raija! Mukavaa, että myös kakkososa on mainiota luettavaa. Silmäilin juonikuvauksesi vain nopeasti, vaikuttaa lupaavalta. Hienoa myös kuulla, että hahmot kypsyvät tarinan mukana. Toivon tosiaan, että kaikki osat saadaan myös suomeksi!
VastaaPoistaBlogikirjoituksia tulee sitä vauhtia, että minäkään en aina pysy perässä omien seuraamisteni kanssa. Pitää selata viikkojakin taaksepäin katsomaan mitä on kukin lukenut.
PoistaOn mielenkiintoista nähdä mihin Valente tarinan vie sarjan edetessä ja miten Syyskuu kehittyy tästä eteenpäin.
Valente on todella hienosti kuvannut Syyskuun kasvukertomusta. En malta odottaa seuraavaa osaa, jossa voisi ainakin kansikuva perusteella olla ehkä jopa steampunkmaisia piirteitä. Odotan mielenkiinnolla, milloin ja jos seuraava osa saadaan suomennettavaksi! Sarianna Silvonen on tehnyt varsin mallikasta työtä.
PoistaMinäkin kiinnitin huomiota Valenten teoksessa vilahtaviin piipunpolttakiin ja mainittin siellä välillä shampanjat ja viskit kumppaneineen. Hienon ja rikkaan maailman kirjailija on kyllä luonut. Ihastuttavan monikerroksellista tekstiä, josta löytävät vaikkapa yhteisessä iltasadun lukuhetkessä niin vanhemmat kuin lapsetkin omat juttunsa. Ja nuo Ana Juanin kuvitukset vetoavat minuun todella paljon.
VastaaPoista