The Order of the Scales on The Memory of Flames -trilogian viimeinen osa. Stephen Deas on kuitenkin julkaisemassa sarjan maailmaan liittyviä lisäkirjoja, joiden ei käsittääkseni pitäisi olla kuitenkaan suoraan jatko-osia. Trilogian ykkösosan, The Adamantine Palacen arvostelu löytyy täältä ja kakkososan, The King of the Cragsin täältä.
Lohikäärmevaltakunnat ovat sodassa ja ilmassa lentelee lohikäärmeitä joko ihmisten ohjaamina tai vapaina, kullakin omat päämääränsä ja tavoitteensa. Pian ihmisten sodasta on tulossa eloonjäämistaistelu lohikäärmeitä vastaan. Kaiken keskellä prinssi Jehal yrittää pitää kiinni vallanrippeistä, Kemir saada kostonsa ja Taiytakei-kauppiaat hankkia vihdoin oman lohikäärmeensä. Myös legendat ovat heräämässä henkiin.
The Order of the Scales poikkeaa kahdesta edellisestä osasta siten, että hovijuonittelujen aika on nyt ohi, mikä myös tekee kirjasta vähemmän kiihkeän. Olin suorastaan pettynyt kirjan alun hidastempoisuuteen, vaikka Snow ja muut lohikäärmeet saivat vihdoin sitä huomiota mitä olen matkan varrella halunnut. En tahtonut päästä tekstiin mukaan kuin vasta kirjan puolen välin jälkeen ja oikeasti vasta viimeisessä kolmanneksessa jopa kiinnostuin. Alkupuolella tekstissä esiintyy toistoja, eikä tarina tunnu etenevän odotetulla tavalla. Rakenteen rytmi on hitusen pielessä. Jotkin tapahtumat osoittautuvat merkityksettömiksi ja minulla heräsi kysymys, miksi kirjailija pisti niitä mukaan lainkaan. Esimerkiksi kirjassa on yksi naiseen kohdistuvan tapahtuman kuvaus, joka on huonosti ja mauttomasti toteutettu ja tarinan ja hahmon kannalta vielä merkityksetönkin. Muutenkin teksti paikoitellen tuntuu väkinäiseltä. Mihin ihmeessä on kadonnut se tempo ja palo, joka loistaa Deasin kahdessa ensimmäisessä kirjassa?
Kirjan viimeiset luvut ovat erinomaisia. Deas uskaltaa jälleen tehdä ratkaisuja, jotka eivät ole niin itsestään selviä. Olin todella tyytyväinen loppuun. Lohikäärmeet ovat sitä mitä hän on luvannut niiden olevan hänen käsissään; armottomia. Olen toistellut blogissani varmaan kymmenen kertaa, että pidän lohikäärmeistä ja tässä tulee vielä kerran, ensimmäistä kertaa tälle vuodelle: minä tosiaan pidän lohikäärmeistä. The Order of the Scalesissa on kokonaisuutena ongelmia, mutta tarina saa siitä huolimatta varsin tyydyttävän lopputuloksen. Kuten alussa totesin, Deas aikoo vielä palata trilogian maailmaan ja etenkin Taiytakeihin seuraavassa kirjassaan, The Black Mausoleum, joka ilmestyy toukokuussa. Se vaikuttaa kiinnostavalta. Toivottavasti The Order of the Scalesissa esiintyneet rakenneongelmat eivät toistu enää kirjailijan jatkotuotannossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!