maanantai 30. tammikuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Rovaniemi, tammikuu ennen Hämärän vuosisataa, -21°C, lunta 75 cm.

Emmi Itärannan Teemestarin kirja on tuore uutuus, se ilmestyi viime viikolla. Kirja voitti 2010-2011 järjestetyn Teoksen fantasia- ja scifi-kirjoituskilpailun. Tiedustelin muutama viikko sitten kustantajalta ilmestyykö kirja myös ekirjana, mutta koskapa vastausta ei ole kuulunut, enkä ole löytänyt ekirjaa myytävänä, hankin perinteisen version. Suomalainen kustantaja ei ole luokitellut kirjaa nuortenkirjaksi, mutta ulkolainen kustantaja olisi niin ehkä tehnyt.

Maapallo on kokenut menneisyydessä katastrofin, jonka seurauksena meret ovat vallanneet maapinta-alaa ja jäljellä olevilla alueilla puhtaasta vedestä on tullut huutava pula. Veden vähyys tekee siitä arvotavaraa, jota kontrolloi sotilaat Skandinavian Unionin miehitetyllä alueella. Noria on nuori nainen, jonka suvussa on sukupolvelta toiselle kulkenut teemestarin arvo ja myös salaisuus, jonka paljastuminen olisi kohtalokasta. Kun koittaa Norian aika astua teemestarin rooliin, ensimmäisenä naisena suvussaan, hän huomaa salaisuuden taakan olevan raskas tilanteessa, jossa läheiset kärsivät. Hän pääsee myös suuremman salaisuuden jäljille, jonka paljastuessa seurauksilla voi olla vaikutusta koko kansakuntaan.

Ensimmäinen seikka mihin Teemestarin kirjassa kiinnittää huomiota on Itärannan kauniin kuvaileva kieli, jota on suorastaan nautinto lukea. Kirjan juoni toimii ja tarina on ehyt. Mainitsin alussa, ettei kyseessä ole nuortenkirja, mutta väistämättä sen tyylissä on tietynlaista naiiviutta. Tämä naiivius näkyy lähinnä päähahmojen toiminnassa. Tarinassa arvioidaan sopiiko Noria teemestariksi, koska hän on nainen, mutta itselleni tuli mieleen, että onko hän tarpeeksi kypsä teemestariksi lähinnä hyväuskoisuutensa vuoksi. Hänelle annetaan haltuun salaisuus, jota hän ei näin keski-ikäisen henkilön näkökulmasta tunnu olevan valmis vastaanottamaan – vaikka kuinka hallitsisi tradition. Myös Norian ystävän Sanjan käyttäytyminen tuntuu jokseenkin epäloogiselta, mutta tarinan jännitteen luomiseksi ymmärrettävältä. Kirjailija jättää sanomatta suoraan ihmissuhteisiin liittyviä tuntemuksia, mutta ne ovat aistittavissa pinnan alta.

Pidän kirjan tunnelmasta paljon. Siinä on hiljaisuutta, seesteisyyttä ja pehmeyttä tavalla, joka ei ole niin itsestään selvää dystopiakirjallisuudessa. Haavoitetussakin maailmassa voi olla kauneutta. Siksi kirjan naiivius ei häiritse liikaa. Kyynisyyttä löytyy kirjallisuudesta yllin kyllin. On mukavaa huomata kirjailijan sekoittaneen eri kulttuurien perinteitä, tosin koskapa tuntureilla asutaan, niin olisin toivonut jotain saamelaisuuttakin säilyneen, vaikkapa vain kuriositeettina. Luonnontieteilijänä jäin pohtimaan mitä tarinan menneisyydessä on tapahtunut, onko ilmaston lämpeneminen yleensäkin voinut saada aikaan kaikki kirjassa kuvatut luonnontieteelliset ilmiöt ja vieläpä nopeassa aikajaksossa? Kirjailija ei mene liian tarkkoihin yksityiskohtiin, hän viittaa asioihin yksinkertaistaen ja antaa lukijan itsensä olettaa loput. Toisaalta tarkat tiedot eivät tunnu edes olevan tarinan kannalta tärkeitä. Tarinan tärkeimmäksi teemaksi nousee kysymys kenelle vesi kuuluu, eikä pelkästään filosofisella tasolla.

Kirjan Menetettyjen maiden reunalla asuvana minua kiinnostaa myös minkä kriteerin mukaan kirjailija on valinnut katastrofialueiden laajuuden (Fenno) Skandinaviassa. Tiedän, tämä ei varmastikaan kiinnosta ketään muuta lukijaa, mutta minulla on lappilaisena omituinen tapa olla kiinnostunut arktisten alueiden esiintymisestä kirjallisuudessa. Suomen kattavan korkeusmallin perusteella epäilisin kriteeriksi nousseen korkeuserojen, mutta ei välttämättä suoraviivaisesti, riippuen esim. missä Uusi Pietari sijaitsee (ei näin kertalukemalla jäänyt mieleen tarkempaa sijaintikuvausta). Jälleen kerran, tarinan kannalta tällä ei ole varmaankaan merkitystä suurimmalle osalle lukijoista. Mutta meitä on moneksi. Kirjan kansikin herättää ajatuksia. Se on kuin pikselöitynyt lähikuva jostain laajemmasta kokonaisuudesta, mutta siitä ei erota mistä. Kansikuva jää vaivaamaan.

Teemestarin kirja on erinomaisesti kirjoitettu esikoiskirja ja hieno lukukokemus. Sitä on helppo suositella niin nuorille kuin aikuisillekin. Toivottavasti kirja saa myös jonkun kiinnostumaan kääntämisestä. Kyllä tämä pärjäisi ihan ulkomaan markkinoillakin.


Science fiction -haaste

2 kommenttia:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    Booksy kirjoitti 30.01.2012 - 17:59
    Alan kyllä vähitellen jo kuolata... tämä oli muutenkin lukulistalla ja kaikki arviot tähän mennessä puoltavat :)

    Raija kirjoitti 30.01.2012 - 18:16
    Luulenpa, että Teemestarin kirja tulee saamaan paljon blogisavuja. Näyttää olevan useiden lukulistalla.

    ahmu kirjoitti 30.01.2012 - 18:57
    Minulla on tämä lukulistalla odottamassa, kunhan saan sen käsiini. Laitoin jo kirjastoonkin varauksen, vaikka kirja on vasta hankinnassa, mutta josko se jossain vaiheessa saapuisi luettavaksi. Muutenkin Teoksen taannoisen kilpailun tulokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Hyvä, että meilläkin entistä enemmän julkaistaan tätä genreä.

    Raija kirjoitti 30.01.2012 - 19:33
    Syksyllä on tosiaan ilmestymässä Teokselta myös Sudenveri, joka tosin ei kuulosta ihan minun kirjaltani ihmissusiaiheensa vuoksi, mutta odotan kyllä kiinnostuneena mitä muissa blogeissa siitä sanotaan.

    Morre kirjoitti 30.01.2012 - 19:44
    Minun ei alunperin pitänyt olla edes kiinnostunut tästä, sillä tulevaisuusdystopiat eivät ole minun juttuni. Tämä on kuitenkin alkanut houkuttaa eikä vähiten juuri tällaisten arvioiden vuoksi!

    Raija kirjoitti 30.01.2012 - 20:10
    Morre, ymmärrän miksi dystopiat eivät kaikille uppoa ja Teemestarin kirja on kyllä aika puhtaasti dystooppinen. Voin vain kuitenkin suositella kokeilemaan.

    Johnny kirjoitti 30.01.2012 - 20:25
    Kirjassa ei tosiaan taidettu mainita syytä Menetettyjen alueiden rajanvedolle. Ehkä se johtuu siitä, että kun lappi on jo kerran poltettu, ei sen menettäminen toiseen kertaan voi enää niin pahalta tuntua ;)

    Ajatus napajään alla piilevistä öljyvaroista varmaankin realistinen. Samoin kuin sodat mikäli jää sulaisi ja vapauttaisi mustan kullan.

    Kiitos arviosta! Samoja ajatuksia.

    Raija kirjoitti 30.01.2012 - 20:36
    Hei! eihän tässä Lappia ole menetetty vaan sen eteläpuoliset alueet.

    Johnny kirjoitti 31.01.2012 - 08:16
    Luinko tosiaan niin huolimattomasti? :) Toki kirjassa ei tarkasti noita alueita määritelty, mutta minusta tapahtumat sijoittuivat johonkin koilliseen suomeen, kuusamon lähettyville. Rovaniemi taidettiin mainita menetetyn maan rajana.

    Oieastaan päättelin tuon menetetyn alueen olevan pohjoisessa, koska jossain mainittiin sen menetetyksi öljysotien takia, jotka käytiin juuri tuon pohjoisnavan öljyjen takia.

    Lisäksi noissa vanhoissa tallenteissa sanottiin: "...kunnes olemme vahvistaneet kaikki tulokset. Jo nyt on kuitenkin selvää, että ainakin Saltfjellet-Svartisen, Reivo ja suurin osa Malmbergetin ja Kolarin välisestä maastosta kuuluvat alueisiin, joilla vesivarat ovat osin juomakelpoisia jo nyt..." Kun siis puhuttiin menetetyistä maista.

    Saatoin kyllä ymmärtää väärin. En haluaisi menettää Eteläpohjanmaatani.

    Raija kirjoitti 31.01.2012 - 10:31
    Hih, et lukenut huolimattomasti, anteeksi väärinkäsitys. Saat pitää Eteläpohjanmaasi - ainakin toistaiseksi :D
    Katsoin tilanne hieman eri näkökulmasta ja rajauksella ja sen mukainen vastaus. Pyöritin päässäni dystopiateoriaa merenpinnan nousun ulottuvuudesta topografisin perustein. Öljysodat ovat muuten voineet tuhota maa-alueita, mutta niillä ei pitäisi olla vaikutusta merenpinnan nousuun ja pohjavesien vähenemiseen edes fiktiossa. Siksi Lapin tilanne pitäisi maantieteellisesti olla veden suhteen parempi kuin esim. rannikon alavien maiden (pelkistetty oletus, ilman rebound-efektien vaikutusten pohdiskelua, jotka voisivat muuttaa dystopian luonteen ihan toisenlaiseksi). Mutta juu, kyseessä on siinä suhteessa epätarkka fiktiivinen kirja, tosin dystopioiden luonteeseen kuuluvat nämä enemmän tai vähemmän realistiset worst case scenariot.

    Teemestarin kirjassa kuitenkin korostuvat muut seikat, en ole varma onko luonnontieteellinen pohdiskelu kovinkaan olennaista.

    VastaaPoista
  2. jatkuu...

    Leslie kirjoitti 01.02.2012 - 18:02
    While I can't read your reviews, I'm very impressed at the dent you made in the challenge. Congrats and I hope you enjoyed all five of the books you read.

    Leslie

    Raija kirjoitti 01.02.2012 - 18:50
    Thanks Leslie. So nice of you to comment. My goal is to read two books from each category so I tried to make strong start :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...