sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Maureen F. McHugh: After the Apocalypse

Maureen F. McHugh on niitä kirjailijoita, joka on kerännyt arvostusta ja palkintoja jo vuosia, mutta silti onnistunut livahtamaan ohitseni huomaamatta, kunnes tänä syksynä kiinnitin huomiota nettivilinässä Small Beer Pressin tuleviin uutuuksiin. After the Apocalypse -novellikokoelma julkaistiin kuun alkuviikolla ja Publishers Weekly on valinnut sen jo vuoden 2011 kymmenen parhaimman kirjan joukkoon. Siihen joukkoon se asettuu minullakin. Kirja sisältää yhdeksan novellia, joista kolme julkaistiin tässä kokoelmassa ensimmäistä kertaa.
  • The Naturalist (2010)
  • Special Economics (2008)
  • Useless Things (2009)
  • The Lost Boy: A Reporter at Large (2007)
  • The Kingdom of the Blind (2008)
  • Going to France (2008)
  • Honeymoon (2011)
  • The Effect of Centrifugal Forces (2011)
  • After the Apocalypse (2011)
Kirjan novellit kertovat nimen mukaisesti tarinoita lähitulevaisuudesta eri tasoisten katastrofien jälkeen. Joissain tarinoissa katastrofit ovat kansakuntia koskevia, joissain vaikutukset pelkästään yksilötasolla.

The Naturalist sijoittuu zombie-epidemian jälkeiseen aikaan, jossa rikolliset suljetaan jäljellä olevien zombien alueelle rangaistukseksi ja heidän on löydettävä keinot sopeutua ja selviytyä. Lintuinfluenssan tuhottua suuren osan maailman väestöstä, maalta kaupunkiin lähtenyt kiinalaisnainen etsii Special Economicsissa työpaikkaa päätyen vihreään biotekniikkaan erikoistuneeseen New Life -yhtiöön, jonka tuotteita toimitetaan erityisesti Amerikkaan. Työpaikka osoittautuu hieman rajoittavammaksi kuin hän odottaa. Ilmaston lämpeneminen on tehnyt elämästä haastavamman ja ajanut ihmisiä talouspakolaisiksi Useless Thingissa. Uudessa Meksikossa asuva taiteilija ansaitsee niukan elantonsa tekemällä ihmislapsen kaltaisia nukkeja ja tiukan paikan tullen myös seksileluja selviytyäkseen. Mutta myös vaeltavat pakolaiset aiheuttavat yksin asuvalle naiselle huolia. The Lost Boy on reportterin näkökulmasta kerrottu tarina pojasta, joka usean paikallisen Likainen pommi-iskun jälkeen on menettänyt traumaattisesti muistinsa ja omaksunut toisen nimen ja asuinpaikan omakseen. Reportteri kuvaa hänen vaiheitaan takaisin alkuperäisen perheensä pariin.

The Kingdom of the Blindissa nuori nainen selvittelee sairaalatietojärjestelmään mahdollisesti syntynyttä tekoälyä ja Going to Francessa ollaan uuden ajan edessä todistamassa ihmisen muutosta. Honeymoon kertoo naisesta jonka avioliitto hajoaa alkuunsa jä hän päätyy lääkkeiden ihmistestaajaksi ansaitakseen rahaa häämatkaan, joka häneltä jäi kokematta. The Effect of Centrifugal Forces -tarinassa kanoista lähtöisin oleva, hullun lehmän taudin oireiden kaltainen sairaus on tarttunut laajalti ihmisiin. Irene seuraa äitinsä aivoja tuhoavaa kituuttavaa kuolemaa ja miettii mikä häntä odottaa hänen jäätyä vastentahtoisesti toisen äitinsä kanssa kahden, kun kuolevan äidin entinen naisystävä ei huumeriippuvuudeltaan pysty hänestä huolehtimaan. Kirjan nimikkotarinassa After the Apocalypsessa on jälleen kansakuntaa terrorisoitu Likaisella pommilla ja aiheutettu talouden romahtaminen. Ihmiset ovat liikkeellä, etsien ruokaa ja parempia alueita elääkseen. Jane on matkalla kohti Kanadaa teini-ikäisen tyttärensä kanssa, yrittäen selvitä niin ruuan hankinnasta ja uhkaavista muista matkaajista kuin riippuvaisesta tyttärestään, jonka luonne on hänen omastaan poikkeava.

After the Apocalypse on kaikkea muuta kuin helppoa luettavaa, sillä novellit ovat synkkiä. Vaikka lähes jokaisen tarinan taustalla on jokin suurempi tapahtuma, joka heilauttaa yhteiskuntaa, on kertomuksissa kuitenkin hyvin tiukka ote yksilön kokemuksiin, tunteisiin ja näkemyksiin. McHughin ihmiset ovat aitoja ja arkisia. He ovat omantyylisiä selviytyjiä, mutta joskus ja aika useinkin selviytyminen saa ihmiset tekemään kyseenalaisia ja jopa halveksuttavia tekoja. Jotkut tarinoista riipaisevat toden teolla, silloinkin kun hahmojen valinnat sotivat lukijan moraalikäsitystä ja ymmärrystä vastaan. Novellit ovat ajanhermolla puhuttavine ja yhteiskunnallisesti pelottavine aiheineen, kuten terrorismi, epidemiat, ilmaston lämpeneminen ja talouden romahdus.

Pari novellia ei tunnu sijoittuvan varsinaisen katastrofin jälkeen, vaan tulkintani mukaan uumoilevat ajan muuttumista. Tai ehkä jokin suurempi tekijä on ajanut seuraavan muutoksen alkuun. The Kingdom of Blindista ja Going to Francesta minulle jäi tunne tulevasta, jostain ehkä ravisuttavasta tapahtumasta, joka ei välttämättä ole kauhuskenaario. Jouduin lukemaan molemmat novellit kahteen kertaan ennen kuin ne tuntuivat aukeavan, ja sittenkin jäin miettimään onko tulkintani niistä oikea. Molemmat nousivat kuitenkin suosikeikseni kokoelmassa, vaikka kaikki tarinat itse asiassa ovat korkeatasoisia. The Kingdom of the Blindin voi lukea kokonaisuudessaan Lightspeed Magazinen sivulta. McHugh on kirjailijana terävänäköinen hahmojen kuvaaja, joka ei tee kompromisseja. Jokainen novelli alkaa ja loppuu kesken tapahtumien. Hän antaa tarinassa sen verran tietoja, että lukija pääsee mukaan tilanteeseen ja hahmojen sisälle, mutta yksikään novelleista ei pääty. Tarinoiden hahmot jatkavat elämäänsä sanojen jälkeenkin, McHugh ei tarjoa valmista loppua. Jää lukijan oman halun varaan miettiikö mitä sen jälkeen. Kesti usean päivän ennen kuin sain jäsenneltyä ajatuksiani kirjasta. Tarkoitukseni oli vain nopeasti tässä vaiheessa vilkaista tekstiä ja aloittaa lukeminen varsinaisesti myöhemmin. Tuntien kuluttua huomasin, että en voinut laskea kirjaa käsistä. Niin ankeita kuin tarinat olivatkin, McHughin kirjoitustyyli tempaisi mukaan, vangitsi ja piti otteessaan. Ankeuden keskelläkin huomasin myös hitusen huumoria ja elämäniloa, tahdonvoimaa pyrkiä muutokseen ja selviytymiseen, kaikki riippuu vain katsontakulmasta. Joskus katastrofia voi pitää uuden alkuna.
Erittäin suositeltava, ajatuksia herättävä novellikokoelma. Nimikkonovelli ehdottomasti ensi vuonna Hugo-ehdokkuuden arvoinen.

1 kommentti:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    booksy kirjoitti 13.11.2011 - 16:44
    Tämähän kuulostaa ihan minun kirjaltani, vaikka novellikokoelma onkin. Rakastan tarinoita siitä miten ihmiskunta ampuu itseään jalkaan... (epäilemättä ikävä piirre mutta niin se vain on :D)

    Raija kirjoitti 13.11.2011 - 17:08
    Novellit ovat niin monisyisiä ja tulkittavia, että en saanut sanottua puoliakaan siitä mitä ajatuksia ne herättivät. Kannattaa ehdottomasti lukea itse.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...