Ursula K. Le Guin: Lavinia

En ole koskaan lukenut Vergiliuksen Aeneis-runoelmaa, mutta Homeroksen Ilias on pääpiirteiltään tuttu. Kellepä ei olisi. Niinpä tulin tutustuneeksi Aeneaan tarinaan tarkemmin vasta Ursula Le Guinin Lavinian myötä. "Tarkemmin" tarkoittaa tässä tapauksessa muutamien yleisartikkelien lukua. Kirjan jälkikirjoituksesta päätellen, Le Guin on sen sijaan lukenut Vergiliuksensa latinaksikin.

Lavinia on Vergiliuksen runoissa äänetön, mitätön hahmo, suuren Troijan sodan sankarin Aeneaan kolmas vaimo. Lavinian kohtalo määräytyy Oraakkelin ennustuksessa, minkä mukaan hänen tulee mennä naimisiin meren takaa tulleen miehen kanssa. Perinteitä ja uskoaan kunnioittaen Lavinian kuningasisä päättää olla naittamatta tytärtään paikalliselle ehdokkaalle Turnukselle, ja kun Aeneas muiden Troijan sodan pakolaisten kanssa rantautuu Latiumiin, syttyy sota. Turnus haluaa taistella oikeudestaan saada Lavinia puolisokseen. Turnus ei sinänsä tunnu välittävän Laviniasta, mutta osa kirjan teemaa onkin kertoa tuon ajan miesten käsityksestä mistä heidän miehisyytensä muodostuu naisnäkökulman kautta. Olen yleensä varautunut kun luen mies- ja naiskäsityksistä toisen sukupuolen kuvaamina, sillä välillä niissä löytyy ylilyöntejä. Le Guin ei kuitenkaan siihen sorru. Sodan tuloksen tietävät ennen sen syttymistä niin Lavinia kuin lukijatkin, sillä Le Guin pistää Lavinian kohtaamaan kuolevan runoilijan Publius Vergilius Maron hengen, joka kertoo Lavinialle tämän olevan hänen luomuksensa. Vergilius paljastaa osan Lavinian tulevaisuutta, mutta että Aeneis ei koskaan valmistuisi, vaan jäisi keskeneräiseksi.

Le Guin antaa Lavinialle äänen, joka on hiljainen, mutta vahva. Le Guinin Lavinia ei kapinoi osaansa vastaan, mutta poikkeaa kuitenkin Vergiliuksen Laviniasta. Lavinia toteaa, että runoilija ei tiennyt mistä puhui kuvatessaan häntä. Le Guin kertoo loppusanoissaan, että Vergilius liioitteli Lavinian aikaisen maailman sivistyneisyyttä, kun hän taas itse vähätteli sen primitiivisyyttä. Molemmat tekivät niin, koska he halusivat tarinan ihmisten olevan tulevia roomalaisia. Esi-Rooma on ollut todennäköisesti kaikkea muuta kuin loistava ja rikas, ja senpä vuoksi Lavinian arkielämän kuvaus vaikuttaa hyvinkin osuvalta. Vergiliuksen mukaan Rooman perustajat, Romulus ja Remus olivat Aeneaan jälkeläisiä äitinsä Rhea Silvian kautta ja myös Le Guin viittaa tähän. Le Guin ei ole kaikkein kaunopuheisimpia kirjailijoita, hänen tyylinsä on välillä jopa pidättäytyvä. Silti hän saa hahmot hyvin todellisiksi. Lavinia on yksi Le Guinin parhaista kirjoista ja tarinan loppu ehdottamasti parasta mitä olen kirjailijalta lukenut. Ursula K. Le Guin ansaitsee kirjailijana yhä suuren kunnioitukseni.